sunnuntai 30. tammikuuta 2022

SU 30.1.2022 Markku Männistö haastattelussa K-Pallon tarkoituksesta ja arvoista

Männistön Markku on se voima, joka on vuosikymmenet Kalajoella pitänyt panoksellaan urheilutoimintaa yllä jalkapallon, jääkiekon ja kaukalopallonkin taustalla. Linkissä Rahjan Mikon oiva juttu palloilun haasteista alueellamme. 

https://byyri.com/kalajoen-pallon-tarina-kun-maapera-ei-ollut-otollista-jalkapallolle/

Tämä kirjoitus ei kuitenkaan kerro Markusta vaan se on yritys puristaa näkökulmaa pohdintaan, jossa K-Pallo on järjestämässä toimintaansa osaksi Suomen Palloliiton -laatujärjestelmää. Jutun laatijana tai kyselijänä olen viimeiset 5 vuotta pohtinut ja myös tutkinut organisaatiokulttuurin näkökulmasta eri organisaatioiden tarkoitusta ja arvomaailmoja. Näkökulma saattaa vaikuttaa joillekin käytännön asioita tekeville melkoiselta hömpötykseltä mutta maailmalla tehtyjen vuosikymmeniä kestäneiden tutkimusten merkittävyyden valossa asia on erittäin keskeinen tekijä pitkäikäisten ja menestyneiden organisaatioiden osalta. 

Oma intressi asian tutkimiseen on aikanaan lähtenyt liikkeelle toimimisesta yrittäjänä, sekä harrastuksista eri yhdistyksissä. Suurimpana motivaattorina on kuitenkin ollut tyytymättömyys valtion byrokraattisiin organisaatiokulttuureihin. Sitä on monesti pohtinut mitä voisi tehdä toisin kun löytää menestyviä esimerkkejä vaikka liike-elämästä. Viime aikoina pohdinta on kohdistunut aika keskeisesti organisaatioiden ytimeen, eli tarkoitukseen. Simon Sinek kirjoittaa kirjassaan Start With Why juuri merkityksen keskeisestä näkökulmasta. Sinek ei ole ainoa tämän näkökulman kannattaja vaan huippukirjoittajia löytyy muitakin kuten Jim Collins, Edgar Schein, Panu Luukka, Patrick Lencioni ym. 

Panu Luukka on kirjoittanut oivan suomenkielisen kirjan aiheesta nimeltä Yrityskulttuuri on kuningas ja hänen suosituksistaan olen tutustunut moniin alan klassikoihin opinnäytetyötä tehdessäni. Luukan keskeisin suositus oli aiemmin mainittu Patrick Lencioni joka on kirjoittanut esimerkiksi ihanteellisesta tiimipelaajasta (The Ideal Team Player 2016) tai miksi terve organisaatiokulttuuri voittaa monet muut (The Advantage; Why Organizational Health Trumps Everything Else in Business 2012). Niille, joita aihe kiinnostaa teorian tasolla on syytä mainita myös professorit Geert Hofstede ja Edgar H. Schein. Yritysmaailmassa tarkoitus ja arvot ovat pitkälle tutkittuja ilmiöitä ja hyvinkin mahdollisesti sellainen kivijalka, mille kannattaa asiat rakentaa. 


Markkua jututtaessa esiin tulleita asioita. 

Keskustelua Whatsappissa Markku pitää hyvänä, kuten muutenkin hyviä uusia ajatuksia. Lähtökohtaisesti K-Pallon tarkoitus on ollut jalkapallon ympärillä ja sen vetäminen eteenpäin kaikilla saroilla. Yhtenä ideologisena lähtökohtana voidaan pitää myös seuraa, joka jo itsessään on yhdenlainen ideologia. Arvoihin liittyen, johon Rajalan Pasi viittasikin kirjoituksissa on mielestäni ykköskohtana yhteisöllisyys. Seuraava kohta arvoihin on tasa-arvoisuus. Tarkemmin harkittuani tuota kolmatta kohtaa tulin siihen tulokseen, että sen täytyy olla avoimuus kaikessa seuran toiminnassa. Nythän myös joukkueet voivat asettaa arvoja toiminnalleen, mutta ne eivät voi olla ristiriidassa seuran arvojen kanssa.  

Seuran alkuvaiheessa lentopallo otettiin mukaan, että saatiin talvellakin harjoitella, eikä sitä ollut tarkoituskaan lähteä lajina viemään eteenpäin. Salibandy otettiin mukaan, kun joukkueella ei ollut kotia. Tyttöjen lentopallo ja salibandy halusivat tällä tavalla itse liittyä K-Palloon. Näihinkin lajeihin toimii kyllä seuran arvona tämä yhteisöllisyys. Kun seurassa on hyvä henki, niin kyllä siinä kulkee mukana muitakin lajeja. Edellisetkin ovat kuitenkin palloilulajeja ja joukkuelajeja. Jalkapallon sisällä on vielä keskustelemista siitä, että seura ei itsessään tee kenestäkään maailmanmestareita vaan antaa peruslähtökohdan tekemiselle ja kehittymiselle. Siitä eteenpäin asiat tapahtuvat perheen tuella ja juniorin itsensä suorittamana. Tietenkin seura on mukana luomassa polkua vanhemmista ikäluokista aina maajoukkueeseen asti.    

Kysymys: mitä henkilökohtaisia arvoja olet kantanut toiminnassa mukana?

Olen aikanani tehnyt tai hoitanut kaikki seuran paperit, eli yksinkin toiminut seuran eteen ja en ole halunnut toiminnan loppuvan. En tiedä onko luonteesta kiinni, mutta minulla on ollut koko elämän ajan sellainen slogan mielessä, että ihan sama mitä teet mutta ei ole sama, miten teet! Kun olin aikanaan Topi-Kalustajalla töissä ja korjasin koneita niin koneet pyrittiin korjaamaan paremmiksi kuin ne oli aiemmin olleet. Asiat tehtiin kunnolla. Kehittämisen luonne on kulkenut mukana läpi elämän. Olen koko ajan kehittänyt seuraa, että sen voisi mahdollisimman vähällä miehityksellä pystyä hoitamaan ja siinä on ollut suurena apuna ATK. 

Vuonna 1987 otin ATK:n mukaan tekemiseen. Samaan aikaan alkoi suuret kaukalopalloturnaukset ja sattumalta sain Lahdesta ohjelman, jolla oli pyöritetty kortteliliigaa jalkapallossa ja kaukalopallossa. Kaukalopallopuulaaki pyöri kymmenkunta tai olikohan peräti 20 vuotta. Tuo sama DOS- pohjainen  ”sarjaohjelma” palveli vuodesta toiseen aina Win Vistaan asti. Kaikki raha mitä kaukalopallolla kerättiin meni pääasiassa ykkösjoukkueen kesän kuluihin. Ehkä joillekin on jäänyt ykkösjoukkueesta mielikuva, että seuran pitäisi kustantaa heidän pelaamisensa. Ehkä on jäänyt kuvitelma, että ykkösjoukkue olisi ykkönen, vaikka tällä hetkellä on 19 muutakin joukkuetta. 

Kaukalopallo oli rahanhankintakeino jalkapallolle. Mutta olihan talvisen kaukalopallon hallisarjan läpivienti parhaimpina aikoina paikkakunnalla aivan ykkönen kuntalaisten liikuntaharrastuksena. Koko ajan sarjassa oli mukana 200-300 pelaajaa yleensä 6-12 joukkueessa.  Jalkapallossa oli myös 80-luvulla työpaikkasarja. Koko kesän kestävä puulaakisarja missä innostuneet firmojen työntekijät totesivat jalkapallon aika rankaksi lajiksi. Tuloksena monenlaisia vammoja ja jopa luunmurtumia. Pelin jälkeen moni pelaaja joutui sairaslomalle, niin työnantajat alkoivat suhtautumaan kielteisesti puulaakisarjaan millä alun perin oli tarkoitus lisätä liikuntaa.  Jostain vuodesta -95 alkoi seuran edustusjoukkue pyörittämään jalkapallon, ei niinkään puulaakia, vaan harrastejalkapalloturnauksia. Tuossa vaiheessa paikkakunnalla oli jo niin paljon jalkapalloa pelaavaa väestöä, että turnauksiin löytyi tuo 200 pelaajan ryhmä pelaajia ja taso oli myös noussut, ettei jalkoja enää suuremmalti katkeillut.

Olen aina ottanut kaikki kehitysehdotukset vastaan, jos ne vievät touhua eteenpäin. Esimerkkinä nyt tämän hetken tilien yhdistäminen. Jos tarjouksista selviää, että samoilla kustannuksilla uudella taloushallintaohjelmalla voidaan seuran tilimäärä pudottaa yhteen ja samalla saadaan ajantasainen kirjanpito, niin asiaa kannattaa harkita. Tämänhetkinen toiminta tilien kanssa on joka tapauksessa muutettava yhdistyslain ja seuran sääntöjen mukaiseksi.  

Esimerkillisiä ydinarvoja kerroit löytäväsi esimerkiksi puheenjohtajaksi valitulta Sunin Timolta tai aiemmin toiminnassa mukana olleelta Heikkilän Miikalta. Mikä ovat sellaisia asioita, joissa olet tismalleen samoilla linjoilla?

En tiedä onko kovin paljoa mitään erimielisyyksiä. Sunin Timo, joka esiintyy tuolla K-Pallon ensimmäisten junnujoukkueiden pelaajalistoilla, taisi tehdä 30 vuoden vierailun jääurheilun puolella. Timo päätti noin 5 vuotta sitten tulla myös jalkapalloon mukaan. Sen tiedän, että meillä on samansuuntaiset käsitykset lähinnä seurana toimimisesta, joten nyt Timon puheenjohtaja kaudella haluaisin olla häntä auttamassa kaikin mahdollisin keinoin. Heikkilän Miika on oikeastaan ollut jo kymmeniä vuosia keskustelukumppanina ja niin kutstuttna henkisenä tukena. Hän on myös toiminut linkkinä koulumaailmaan ja ollut mahdollistamassa lukuisten jalkapallokoulujen toiminnan ”mainosten” jakajana oikeaan kohderyhmään. Miikalla on myös jämerät ja mielestäni hyvät mielipiteet kasvatuksellisiin näkökulmiin, tietenkin kun on opettaja. Ilman muuta seurajohtaja ainesta, mutta kaikki tiedämme, että nykyistä suurempaa roolia seurassa hän ei voi ottaa jääväämättä luottamustoimiaan ja tai mahdollisuutta puhua seuran puolesta, sen asioista päätettäessä. Minusta yhteys on toiminut hyvin näin henkisenä selkänojana keskustelemalla.

Muistan, että toiminnassa oli mukana hieno sanonta, kasvattaa yhteiskuntakelpoisia ihmisiä jalkapallon avulla. Tätä käsiteltiin 80/90 -lukujen juttuna ja taisi olla jopa Palloliiton slogan. Jalkapalloa verrattiin aikanaan pienimuotoiseen elämään, kun annat pallon niin saat sen takaisin.


Minkälainen ihminen ei sovi K-Palloon?

En tiedä onko sellaista. Jos puhutaan vain jalkapallosta lajina ja siihen tulevia lähinnä junioreita, niin joukkueillahan on siinä sekä lajin tekniikan opetus että henkisen valmennuksen paikka. Alussahan suuri puute on tekniikasta mutta iän kasvaessa tullee vastaan pelikäsityksen ja jopa sitten fyysisen kunnon opetus. Mielestäni kuitenkin pitäisi aika varhaisessa vaiheessa suorastaan vaatia tuo yhteispelin kultainen kuvio. Sillä jos joukkueessa on vain yksilösuorittajia niin sehän ei tunnetusti saa tuloksia aikaan. Kokemuksesta tiedän, että kyseinen vaara uhkaa jokaista joukkuetta, kun alussa taitotasot ovat suuria ja luotto siihen kentän huonoimpaan kaveriin huono.  Kyseessä on tärkeä asia joukkuelajeissa niin kuin jalkapallokin on. Eli jalkapalloa pelataan kyllä tietenkin yksilöinä mutta yhdessä. Mutta koska kysymys on laajempi, -ei sovi K-Palloon niin nuo samat kriteerit voi asettaa koko seuran toimihenkilöihin. Tehdään yksilöinä mutta yhdessä.

Onko esimerkkiä vaikka huippujalkapalloilijasta, joka ei soveltuisi tyyppiesimerkkinä arvoiltaan K-Palloon tai kalajokisia, jotka ovat hyviä alallaan mutta joiden jotkut asenteet eivät soveltuisi K-Palloon?

Kyllä maailmalta varmasti löytyy huippupelaajia, jotka ovat hankalia vaikkapa valmentajan kannalta. Muutama vuosi sitten käytiin seurassa keskustelu siitä, kun aloitettiin taitokoulut ja siihen otettiin joukkueista mukaan vain parhaat. Tästä syystä esimerkiksi 5 poikaa Pyhäjoelta lähti kävelemään seurasta. Nyt on asia onneksi muuttunut, että kaikki pääsevät mukaan. Ajatus, että vain hyviä pitäisi tukea sotki entisestään joukkueiden kemiaa. Tämä ei minun ajatuksieni kanssa mennyt ollenkaan yhteen ja olin sitä vastaan. Jouduin selittelemään vanhemmille Pyhäjoen suuntaan, että mistä tällainen ajatus oli oikein tullut ja osoittamaan asiaa valmennuspäällikön suuntaan. Pelaajia pitää olla joukkueellinen alusta loppuun. Tämän kokoisella paikkakunnalla tuo asia on aina otettava huomioon.

Miten K-Pallo eroaa esimerkiksi JHT Kalajoesta?

Ei periaatteessa mitenkään. Tässä siis kalajokisten jääkiekkoseurojen elontaival: Jääkiekkohan aloitti Kalajoen Junkkareissa jaostona joskus 1960 luvun vaihteessa. Alusta asti mukana pyöri junioritoiminta ja vieläpä joinakin vuosina aivan valtakunnan päätasolla. Joskus 80-luvun lopussa, silloinen jääkiekkojaosto ja Junkkarit pääseura riitautuivat, joten jääkiekkoilijat erosivat ja perustivat uuden seuran Junkkarit Hockey Team ry:n. Myös juniorit siirtyivät kyseiseen seuraan. Siinä 1990-luvun vaihteessa, Junkkarit Hockey Team edustusjoukkueen pelatessa valtakunnan ylimmillä sarjatasoilla  huolestuivat juniorivanhemmat seuran rahan käytöstä ja perustivat junioreille oman seuran. Olin perustamassa JHT Juniorit ry:tä 1992. Seuran perustajat eivät asettaneet mitään yhteyttä noihin kirjaimiin. Oli oikeastaan seuran perustajien taitamattomuutta ottaa tuo kirjainyhdistelmä seuran nimeen ja näin sekoittaa seurojen nimiä entisestään. Meni kymmenisen vuotta, että alettiin puhumaan oikeista seuroista oikeilla nimillä. 

Julkisuudessa on käyty keskusteluja, missä arvaillaan noiden JHT kirjainten merkitystä. Totuus on kuitenkin se, että 2003 lopettaneen Junkkarit Hockey Team ry:n miesten joukkue otettiin mukaan osaksi JHT Juniorit ry:tä vasta 2004 jonka jälkeen nimeksi vaihdettiin JHT Kalajoki ry. Siis nyt hengissä oleva JHT Kalajoki ry on sama seura kuin JHT Juniorit ry, jonka nimi muutettiin sen vuoksi että ilman seuraa jääneen Junkkarit Hockey Teamin edustusjoukkueen olisi luontevampaa uudessa seurassa esiintyä. Kuitenkin ainakin minä katson, että kirjaimilla JHT ei ole nyt seuran JHT Kalajoki ry nimessä mitään muuta historiallista yhteyttä edellä mainittuihin seuroihin, kuin tuo perustajien epäonnistunut ratkaisu.

Ei ole oikein liittää Junkkareiden jääkiekkojaoston arvokasta historiaa eikä Junkkarit Hockey Teamin sittemmin arveluttavasti päättynyttä historiaa JHT Kalajoki ry:n kuitenkin tuhansia junioreita kasvattaneeseen historiaan.  

Tiedän että  JHT Kalajoen nykyinen toiminta perustuu miltei samoihin seuran sääntöihin mutta sitä en tiedä mitkä arvot siellä ovat voimassa. Ainakin 2000 vuoden vaihteessa jääkiekkoliitto ajoi voimakkaasti Nuori-Suomi ajatusta sekä reilu peli ja kaikki pelaa ajatusta. Luulisi niiden olevan vieläkin tapetilla koska JHT esiintyy sinetti seurana. 

Miten K-Pallo eroaa Kalajoen Junkkareista arvomaailmaltaan? 

Tarkemmin kun tuota asiaa miettii niin en ehkä tämän hetken tilanteeseen voi asiantuntevasti vastata. En nimittäin tarkkaan tiedä, vaikka olen joskus kyllä istunut Junkkareidenkin johtokunnassa. Mutta juuri tuona ajanjaksona, kun edustin jalkapalloa Junkkareiden johtokunnassa koin, että mitään arvoja ei olisi ollut. 

Juuri silloin pyöritettiin isoja kaukalopalloturnauksia, josta kertyi rahaa aivan pilvin pimein. Junkkareissa oli vähän tiukkaa silloin niin kummallinen tilinpäätös tuli, jossa meidän tulomme oli kirjattu menoiksi ja tuli reilusti miinus merkkinen tulos niistä vuosista. Tilinpäätöstä ei suostuttu purkamaan tai avaamaan. Junkkareissa oli silloin toiminnanjohtaja Mauri Puolakanaho, joka söi enempi kuin tienasi. Seurassa laitettiin rahaa menemään ja toimintaa ajettiin miinukselle. Puheenjohtaja vaihtui eikä uusi puheenjohtaja muuta kuin tapansa mukaan nauroi, kun pyysimme, että tilinpäätös pitäisi korjata. Jalkapallo- ja tuolloin voimakas kaukalopallotoiminta irrotettiin Junkkareista vaikka tiedossa oli että emme saisi mukaan pennin hyrrää. Tehtiin tuhansia markkoja rahaa seuralle mutta kaikki menetettiin. Junkkareissa kävi muitakin puheenjohtajia aikanaan mutta käsitykseni mukaan heillä kaikilla ei oikein ollut moraalit hanskassa. Iso seura, paljon jaostoja mutta riippuu varmasti paljolti puheenjohtajasta minkälaiset arvot siellä toimivat. 

Minkälainen K-Pallo on tulevaisuudessa? 

Ensinnäkin täydellinen junioriseura 5-vuotiaista kaksikymppisiin miehissä ja naisissa. Miesten joukkue, jos nousee aikanaan kovin ylös, pitää se ehkä irrottaa omaksi jaostoksi  mutta en usko siihen ihan heti. Kalajoen väkimäärällä pystytään johonkin nelos- tai kolmosdivariin nousemaan mutta tuo korkea sarjataso ei saisi olla mikään itseisarvo. Mielestäni ei kannata väkisin rahalla nostaa edustusjoukkuetta johonkin väärälle sarjatasolle sillä kaikki raha on pois junioritoiminnasta. Seuran koneisto pitäisi tulevaisuudessa saada käyntiin, eli tukitiimi sellaiselle mallille, jossa myyntitoiminta  olisi organisoitua ja eri ihmiset pyörittäisivät sitä. Sponsorit pitäisi saada hyvälle mallille, että saataisiin sponsorituloilla maksettua esimerkiksi kaikki hallikulut, jotta ne eivät rasittaisi pelaajamaksuna. Lisäksi on turha puhua mistään palkatusta henkilöstä ennen kuin hänen palkkakulunsa verran varoja on löydettävissä. 

Jos toiminnanjohtaja tulisi valvomaan ja ohjaamaan vapaaehtoisten työtä niin se tehostaisi mahdollisesti toimintaa. Seuralla voisi olla junioripäällikkö, joka organisoisi toimintaa niin, että koko ajan saataisiin mukaan uusia junioreita. Valmennuspäällikkö vastaa, että valmennus toimii mutta edelliset eivät voi poistaa tarvetta toiminnanjohtajalle. 

Pienten pelaajien suhteen ei tarvita tuloksellisuutta. Esimerkiksi alle 10 vuotiaiden tuloksia ei tarvitsisi julkaista ollenkaan. Olikohan Ranskassa tai Suomessa sellainen perussääntö, että jos lapsi lähtee harjoituksiin tai peliin ja valittaa mahakipua niin silloin asiat ei ole kunnossa. Lapsilla pitää olla mukavaa. Ranskassa alle 8-vuotiaat pelaavat jokaisena kesälauantaina turnauksen jossain lähikunnan kentältä. Jos turnaukseen ilmoittautuu vaikka 16 joukkuetta, tehdään jalkapallokentälle muovikartioilla 8 kenttää ja kenttiin keltaisilla kepeillä maalit. Koko kentällä on vain yksi pilli mikä on kellonkäyttäjällä. Hän puhaltaa vain pelin alkaneeksi ja loppuneeksi. Pelit pelataan 3-5 pelaajalla riippuen siitä miten paljon pelaajia on yhteensä kummallakin joukkueella käytettävissä. Jos toisella joukkueella on 2 pelaajaa ja toisella 6 niin pelaajamäärä jaetaan tasan. Jos kummallakin joukkueella on ylimääräisiä pelaajia niin jatkuva kierrätys on pakollista. Pelipaitakin voi olla mutta joukkueilla on matkassa kahdet liivit millä pelaajat erotellaan. Maalivahdin paikka on koko ajan kiertävä ja hänet tunnistaakin joukosta, että on yleensä alimmainen pelaaja ja saa ottaa pallon käsiin. Joukkueen valmentajat tai joukkueenjohtaja toimivat kentän omalla puolellaan pelinohjaajina. Vanhemmat ajetaan katsomoon niin kauas ettei huuto kuulu. Mikä tärkeintä kukaan ei laske maaleja ja jos näyttää että toiseen päähän alkaa menemään oikein kunnolla, niin peli seis ja jaetaan porukka uudestaan. Koko turnaus kestää yhdeltä ikäryhmältä vain korkeintaan 1.5 tuntia. Yleensä 3x 20 min peliä.  Koko ajan kentältä kuuluu iloinen lasten nauru ja kikatus. Kaikilla on todella hauskaa ja uusia kavereita löytyy joka turnauksesta. 

Noin 15 turnausta aikavälille touko -lokakuu. Vanhemmat jakavat kyyditykset niin että kyytivuoro sattuu ehkä kerran kuukaudessa. Tosin on sielläkin perheitä, jotka haluavat lähteä joka turnaukseen, jolloin joidenkin ei välttämättä tarvitse lähteä ollenkaan koko kesänä. Onhan ranskalaisilla tietenkin se etu, että siellä on 33000 kuntaa, joten hyvinkin 50 kilometrin ympyrän sisään jää jo kymmenen kuntaa. 

Mutta jää kyllä meillä mielestäni paljon asioita mietittäväksi. Esimerkiksi ollaanko täällä tosiaan lapsen ehdoilla liikkeellä? Luulisi että kun täältä pohjolasta lähtee etelään jalkapallon ykkös maahan, niin olosuhteet olisivat siellä viimeisen päälle. Totuus on, että esimerkiksi kentät ovat aivan kauheat. Sosiaalisia tiloja ei kentillä ole. Nurmi on usein 15 cm pitkää mutta hyvin poljettu nurin. Yhdelläkin kentällä junan raide meni 10 metrin päästä kentän päädystä ja juna hujahti puolen tunnin välein 400km/t ohi. Jo metelinkin takia pelit oli keskeytettävä. Junnupelaajilla voi varusteet olla mitä sattuu. Säärisuojat on pakolliset mutta lenkkarit ja farkkushortsit soveltuvat jalkapalloon jos asenne on kohdallaan. Kukaan ei kuitenkaan valita vaan pelit pyörii ja lapset nauttii. Peliaikaa tietenkin tuolla systeemillä tulee ainakin tuplasti meidän maalinlaskenta valtakuntaan verrattuna. Näkyisikö tuo jossain?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

TI 17.5.2022 Life Development Plan (Essay for the Thinking Tools Course in Aalto University)

  Life Development Plan As I am writing this essay, many things have happened in a positive way. Our professor Lauri Järvilehto has impresse...