Grandmaster Esa Saarinen mainitsee Sokrateksen halunneen olla tavallaan enemmän kätilö kuin synnyttäjä, eli olla olemassa palvelemassa ja auttamassa, pitäen keskipisteessä ne ajatukset mitä synnyttäjä synnyttää, ei niinkään omiaan.
”Entä jos suurta onkin olla kuningatarkätilö ja polttopisteessä ajatukset, mitä synnyttäjä synnyttää. Sokraattinen filosofi ei itse välttämättä kirjoita mitään, ei pyri luomaan teoriaa, ajatusrakennelmaa tai järjestelmää. Ei ponnistele kiteyttääkseen ajatuksiaan esitettäväksi toisten ihailtavaksi tai analyysin kohteeksi. Ei hae opettajan, tietäjän, oppineen, gurun tai johtajan asemaa. Hän palvelee ja auttaa.” (Saarinen, 2022, 116)
Nevadan osavaltiossa aavikolla järjestettävä Burning Man -festivaali https://burningman.org/about/10-principles/ nostaa esiin ihmisestä syviä tuntemuksia, jopa Flow-tilan kaltaisia hetkiä. Linkin 10 periaatetta pyrkivät kuvastamaan sitä kulttuuria, mitä tapahtumaan on synnytetty.
Flow-tilaa voidaan myös kuvata tai pikemminkin kysyä itseltään, olenko kokenut sellaista lyhenteen STER-kautta. Lyhenne tulee Steven Kotlerin tutkimuksesta, jota käsitellään Kotlerin ja Jamie Whealin kirjassa Stealing Fire: How Silicon Valley, the Navy SEALs, Maverick Scientists Are Revolutionizing the Way We Live and Work. https://www.amazon.com/Stealing-Fire-Maverick-Scientists-Revolutionizing/dp/0062429655
STER tulee sanoista, Selflessness (epäitsekkyys), Timelessness (ajattomuus), Effortlessness (vaivattomuus) ja Richness (rikkaus tai runsaus). Jonkun hyvän tai huikean kokemuksen jälkeen tätä voidaan tutkiskella tai reflektoida ja huomata, että olemmekin saavuttaneet mielen suorituskyvyn kannalta jonkin tason Flowta. Aivan kuten Sokrates, siinä ei lopulta ollutkaan kyse meistä itsestämme vaan enemmän jostain muista.
Jaksaa tasaisin väliajoin hämmästyttää miten lasten liikuntaharrastuksiin liittyen löytyy ihmisiltä energiaa olla eripuraisia vaikka tekemisen pohjimmainen syvätarkoitus on olla antamassa lapsille hyviä kokemuksia tai mahdollistamassa niitä kulttuurin taustavaikuttajina. Hyvät kokemukset liittyvät oleellisesti vuorovaikutukseen, epäitsekkyyteen, eli antamiseen. Vuorovaikutus on se pullonkaula, johon juuttuu hyvätkin teot, jos ei niitä osata nähdä arkikiireiden takaa. Hyvä vertaus kuvaamaan elämän kiireitä on se, että on niin kauhean kova kiire soutaa, ettei muisteta käynnistää perämoottoria.
Kreikkalaisen mytologian titaanin Prometheuksen sanotaan luoneen ihmiset ja varastaneen heille jumalilta tulen. Symboleista liekkimaljan sanotaan kuvaavan tätä Prometheuksen tulta. Stealing Fire -kirjassa ollaan Flow-tilan lisäksi liikkeellä siinä miten olemme saavuttaneet kyvyn varastaa "tuli" eri instituutioiden taustalta löytyneistä "mekanismeista", joilla ihmiset saadaan hurmokseen tai vaikka ekstaasiin. On olemassa vaihtoehtoja nähdä laatikon ulkopuolelle, muitakin kuin vuosien meditaatiot luostarissa tai hengenvaaralliset extreme-urheilulajit, joissa rajan ylityksen jälkeen ei paluuta enää olekaan.
Miksi siis hämmästelen tai puutun johonkin blogissa tasaisin väliajoin ilmenevään seuratoimintaan? Ehkä juuri siksi, että eniten koen kaipaavani hyvää vuorovaikutusta, toisille antamista, aitoa välittämistä, jostain muusta kuin itsestä (joku saattaisi viimeksi mainittua kuvata sanalla rakkaus). Kun on kerran nähnyt on vaikea olla näkemättä. Sosialistinen järjestelmä saattaa hämätä kauniilla julkilausumillaan, puhutaan yhteisöllisyydestä, tasa-arvosta, avoimuudesta jne. Kuitenkin, jos taustalla olevat todelliset tarkoitusperät eivät perustukaan toisille antamiseen vaan enemmänkin haluun näyttää omaa valtaansa, tuoda itseään julki, saada sitä, mistä kokee vuosia jääneen paitsi, niin kyse ei mielestäni voi olla yhteisöllisyydestä, johon epäitsekkyys oleellisesti liittyy.
Tasa-arvo, tuo yleismaailmallinen hienous onkin yhtä lailla teatteria kuin totta. Ihmisiä ei voi näennäisesti tasapäistää kuten totalitaarisessa diktatuurissa, jossa jokainen on yhtä halpaa lihaa tyrannian silmissä kuin kuka tahansa muukin. Tasa-arvoa ei voi olla omavaltaisesta asemasta julistetut määräykset tasa-arvon nimissä tai se, että keisari(t) päättävät alkaa verottamaan ihmisiä "tasa-arvoisesti". Tasa-arvon määrittämiseen en tässä lähde vaan vertaan sitä hyvän määrittämiseen. Jos et tiedä mitä on hyvyys niin katso sen vastakohtaa pahuutta ja mene päinvastaiseen suuntaan. Pahan esimerkkejä on maailma pullollaan ja ne valitettavasti puhuttelevat meitä enemmän kuin esimerkit hyvästä. Tasa-arvon nimissä ratsastelun taustalta paljastuneita toiminnan todellisia syitä löytyy ikävä kyllä liian usein seuratoiminnastakin, kuten ahneutta, etuoikeusajattelua (ei koske johtoporrasta ym.) ja vallanhimoa.
Puutteet vuorovaikutuksessa herättävät epäilyksen myös syvissä moraaliperiaatteissamme. Onko käsi jota kättelet oikeasti ilman aseita ja onko sanoilla riittävän laaja moraaliperusta. Viimeksi mainittua on tutkinut professori Jonathan Haidt kirjassaan the Righteous Mind. Entisenä liberaalina (suom. vasemmistoa) Haidt joutui muuttamaan katsantokantaansa konservatiivisuuden suuntaan, koska näiden moraalin perusteet eivät olleet niin vajavaisia kuin vasemmistolla. https://www.amazon.com/Righteous-Mind-Divided-Politics-Religion/dp/0307455777
Entäpä sitten avoimuus? Avoimuus toimii erittäin hyvin silloin kun toiminnassa vallitsee luottamus. Avoimuus ei voi olla vuorovaikutuksen tavoin vain yksisuuntaista. Myöskään avoimuus ei saa olla taustalta pilkottavien todellisten syiden työkaluna alistaa ihmisiä tyrannialle.
Kirjoitin hyvässä tarkoituksessa urheiluseurani joukkueen toimihenkilöille kirjelmän, jolla halusin viestittää useiden lasten vanhempien huolen yhteisöämme huolestuttavia muutoksia kohtaan. Seuratoiminnan rakenteellinen systeemi ei aukene julistettujen arvojen kautta, koska näiltä puuttuu todelliset esimerkit mitä arvoilla ihan käytännössä tarkoitetaan eivätkä kaikki seurajohtoon hakeutuneet ihmiset nauti luottamusta heidän vuorovaikutuksestaan johtuen. Tästä huolimatta ajatus oli hyväntahtoinen, eikä tarkoitus ollut lähteä moittimaan henkilöitä heidän osaamisestaan tai käsityksestämme heidän puutteistaan ym. Meissä kaikissa on enemmän hyvää kuin päälle päin näkyy, joten miksi en olisi lähestynyt joukkueeni vastuuvalmentajaa, joka myös hallituksen jäsenenä toimii. Näin kuvittelin viestin menevän seuralle mutta törmäsin kulttuurin systemaattiseen ja yleiseen muuriin. Kun toinen ei ole vastaanottavainen ja esittäjä ei osaa ilmaista itseään syntyneiden ennakkoluulojen läpi niin viesti vääristyy ja törmää jäävuoreen.
Jos maaperä on liian saastunut niin siihen kylvetyt siemenet menevät hukkaan tai jos orastavassa kasvustossa onkin liikaa rikkaruohoja eivät haluamamme asiat pääse kasvamaan. Hyvänkin sadon jälkeen joukkoon eksynyt mätä omena mädättää vieressä olevat loistokkaatkin yksilöt. Siemenlajike on kuitenkin jalostunut ja karaistunut jo aikoja sitten ja tuottanut satoakin, miksi ei kierrättäisi sitä toiseen kasvurikkaaseen alustaan yhden paikan tyrehdytettyä sadon? Nyt on aika muokata ja ravita maaperää, valita istutettavat lajikkeet, joista katsoa yhteensopivuus siten, että valitut kukoistavat ja sopia miten kitketään rikkaruohot tai ei halutut ilmasta leijailleet sivulajikkeet pois kasvun tieltä. Valinnan jälkeen odottaa toiveikas istutusvaihe, jossa sopivassa positiivisuudessa ja auringonpaisteen lämmössä voidaan istutus aloittaa. Pian on uuden toiveikkaan kasvukauden aika mutta ilman vuorovaikutusta ei pohjoisen aavikkoa, eli tätä erämaata saada kukkimaan.
