PE 24.12.2021 Marko Ruotsala GBK:n fysiikkavalmentaja/joukkueenjohtaja ja hänen kokemuksiaan jouluisessa henkilökuvassa

Marko Ruotsala GBK:n Football Academyn joukkueenjohtaja ja fysiikkavalmentaja (kuva: Roy Frilund)

Kokkola-lehden https://www.kokkola-lehti.fi/uutinen/607799 ja otsikon takaa löytyy tuttavuus futiksen maailmasta GBK:n joukkueenjohtaja ja pelaajien valitsema vuoden 2021 toimitsija Marko Ruotsala (Årets funktionär, utsett av spelarna / Vuoden toimitsija, pelaajien valinta: Marko Ruotsala (lagledare, joukkueenjohtaja), joka kertoo liitteeksi laitetussa jutussa kulkeneensa jo pienenä isänsä mukana punttitreeneissä, jolloin myös jalkapallo oli alkanut kiinnostaa. 

Tavattuani Markon huomasin, kuinka aiheen mentyä jalkapalloon, alkoi hänen silmistään näkyä aito innostus alueemme (Keski-Pohjanmaa) jalkapalloilijoiden kehitystä kohtaan. Aitous tuo mukanaan myös sellaisen tärkeän arvon kuin luotettavuus ja yhteistyökyky, jotka erottuivat tämän GBK:n yhden primus motorin kokemuksista. Ensin tulee joukkue, sitten pelaajien kehitys ja sitten seura kun puhutaan yli 15-vuotiaiden jalkapalloilijoiden kilpailullisuudesta. GBK:hon on syytä saada vahva pelaajapolku, kuten esimerkiksi KPV:ssä on ollut. Lainaan filosofi Esa Saariselta omaksumaani prinsiippiä, että on olemassa asioita, joita ei voi työntää tai vetää, ne tulevat kun on oikea aika. Koin edelliseen viitaten otsikon henkilön kohdalla niin valtaisan kokemuksen futiksen seuratoimintaan liittyen, jotta sellainen pitää kirjata ylös, eli taltioida prosessoitavaksi ja ottaa opiksi. Aivan samoin tuli koettua kesällä 2021 Juha Rahkolinin kohdalla ja onkin hauska sattuma, että molemmat futis innostajat tulevat saman seuran alta GBK:sta. Jutun julkaisu osuu hienosti jouluaattoon, kuten GBK:n väritkin punainen ja valkoinen. 

Aiemmin olen tutkinut Kokkolan jalkapalloon liittyen KPV:n organisaatiokulttuuria ja nyt sivutaankin aika läheltä samaa aihetta. Jonain päivänä kenties kielitaitoni karttuu sen verran, että uskallan lähestyä Pietarsaaren Jaroa, joka myöskin yksi palloin suurseura alueellamme. Ohessa linkki opinnäytetyöhön KPV:hen liittyen. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020083120001 Green Family: KPV:n vastuuhenkilöiden käsityksiä KPV:n organisaatiokulttuurin ydinarvoista ja tarkoituksesta. 

Nyt otsikon henkilökuvaan intuition voimalla. 

Miten haluat esitellä itsesi? Olen toiminut GBK Akatemian joukkueenjohtajana ja fysiikkavalmentajana 8 vuotta sekä 4 vuotta jojona C-pojista ylöspäin. Vuosien saatossa olen ollut piiri- ja aluesarjoissa tukena ja valmennuspäällikön tuuraajana taikka apuna, eri koulutuksissa edustamassa seuraa. Olen ollut myös taustalla mukana lasten kautta. Itsellä on ollut ajatuksena pelaajapolun kehittäminen ja eteenpäin vieminen. Etenkin keskisuurissa ja pienissä seuroissa vain tätä kautta on seurallekin taloudellisesti kevyempi vaihtoehto viedä pelaajia eteenpäin. Seurojen kannattaa tehdä pitempiaikainen toimintasuunnitelma ja valmennuslinja. Kantavana ajatuksena on, että seura tuottaa pelaajia omaan käyttöön. Olen seurannut KPV:n toimintaa kun iso rahoittaja lähti pois ja havainnut, että myös he ovat panostaneet pelaajapolkuun. Tilanne näyttää siltä oikealta, miltä se näytti esimerkiksi 60 ja 70-luvuilla. Silloin joukkueessa oli omat pelaajat. 

Seuran valmennuslinjan tulisi olla yhtenäinen, esimerkiksi C-pojista B-poikiin ja siitä eteenpäin Akatemiaan. Silloin pelaajilla on yhtenäinen ymmärrys mitä ja miksi tehdään. Tiedetään harjoitusmetodit ja pelitaktiikat. Mennään syvemmälle, jolloin kyse ei ole pelkästään pelaamisesta. Harjoitteet ovat myös seuran yhtenäisiä. Jo C-poikien ikäryhmästä alkaen tulisi olla pelitaustan omaavia kokemuksen omaavia valmentajia, ei enää omia vanhempia, elleivät ole kokeneita vanhoja pelimiehiä. Toiminnassa on oltava suuntaa, eli pyrittävä eteenpäin. Pelaajia pitää osata viedä ylemmälle tasolle. Myös joukkueenjohtajan tehtävän on oltava vahva, jossa seurataan, että noudatetaan yhtenäistä valmennus- ja toimintalinjaa. Pysytään linjassa, jota noudatetaan. 

Toki seurassa pitää olla myös harrastustoimintaa mutta se on asia erikseen. 

Kerro lyhyesti taustastasi, kuka olet ja mistä tulet? Olen syntyperäinen kokkolalainen. Olen pienestä pitäen nähnyt kilpaurheilua ja harrastustoimintaa isän mukana. Itse olen harrastanut lajeja kuten voimanostoa ja muutenkin punttisalitoimintaa on aina ollut. Muut palloilulajit ovat olleet enempi harrastuksena. Olen ollut järjestötoiminnassa mukana ja siitä on tullut näkemys miten viedä toimintaa eteenpäin niin, että se tuottaa, kehittää ja antaa tuloksia. Tuloksellinen toiminta heijastuu siinä, että saadaan mukaan lisää innostuneita junioreita kun seura panostaa kunnolla pelaajakehitykseen. Eli mukaan tulee pikkuveljiä, kavereita ym. 

Mitkä ovat tärkeimmät ydinarvot, joiden mukaan toimit urheiluseurassa? Reilu, rehti avoin toiminta, yhtenäiset tavoitteet ja päämäärät. Avoimella toiminnalla mennään eteenpäin. 

Millainen on pelaajien valitsema vuoden toimitsija? Oikeudenmukainen, avoin reilu ja rehti. Joukkueessa kohtelun pitää olla tasavertaista. Pelaajilla tärkeintä on oma tahto ja sitoutuminen. Pelaajia on kuunneltava myös. 

Millainen olisi unelmien urheiluseura paperilla? Sellainen, jossa pyrkimyksenä on viedä niin haluavia harrastajia eteenpäin. Silloin kun puhutaan seurasta, jolla on tavoitteet. On eri asia puhua höntsäseuroista.  

Minkä ikäisenä pitää nuorten jalkapalloilijoiden aloittaa fysiikkatreenit ja millaista treeniä suosittelet? Kyllä 12-13-vuotiaana on hyvä ottaa voimaharjoittelua mukaan treeniin, juoksua vetoja. Fysiikkaharjoittelun on oltava monipuolista jossa lihasten ja kudosten pitää vahvistua ja notkistua. Ne pelaajat, jotka eivät ole voimaharjoittelua harrastaneet ovat kokemukseni perusteella paljon kankeampia kuin voimaharjoittelua harrastaneet. Oikealla treenillä saadaan lisää liikelaajuutta ja vähennetään loukkaantumisriskiä. On hyvä, että taustalla on monipuolista liikuntaa, kunnes aletaan panostaa päälajiin. 

Mitä ydinasioita haluat korostaa jalkapallon seuratoimintaan liittyen? Kyllä se on tuo linja, että on pitkän tähtäimen toimintasuunnitelma sekä suunnitelma kaudelle. Selkeät linjat, joista myös keskustellaan, että pelaajatkin ymmärtävät missä mennään. On tärkeä käydä kehityskeskusteluja pelaajien kanssa. Pelaajien kanssa käytävää henkilökohtaista keskustelua on ylipäätään lisättävä. Henkinen puoli on tärkeä tekijä kokonaisvaltaisuudessa.  

Parhaita onnistumisia joukkueenjohtajana? Se, että on saanut pidettyä joukkueen kasassa ja päästy esim. B-pojissa tavoitteisiin hyvällä joukkuehengellä ja nostamalla motivaatiota ja tasotaitoa. Tämä saavutettiin keskustelemalla ja hyvillä harjoitteilla unohtamatta motivaatiota. Saatiin pelaajat sitoutumaan annettuihin tavoitteisiin. Voitettiin Kokkola Cup ja Turun Kupittaalla pidetty Soccer Cup ja noustiin ykköseen kakkosesta. Vuosi taisi olla 2019 kun B-pojilla voitettiin ikäryhmän kultamitali. Tätä kautta kun toiminta antaa tuloksia niin joukkue saa ulkopuolista imua ja myös muista seuroista tulee vahvistuksia. Seurojen välillä saisi muutenkin olla enemmän yhteistyötä ja pelaajavaihtoa. Esimerkiksi KPV Akatemian kanssa on tehty hyvää yhteistyötä. Jos oma taitotaso riittää niin silloin päästään ylemmälle sarjatasolla. 

Missä asioissa huomaat seuratoimijoiden ml. valmentajien menevän vikaan vuodesta toiseen, eli mitkä asiat olisi hyvä tehdä toisin? Pitäisi olla avoin uusille asioille ja kokeiluille. Pitäisi kehittää omaa tietotaitoa ja tutkia mitä muualla tapahtuu eikä pelkästään katsoa oman seuran tekemisiä. Olen havainnut, että usein toistetaan niitä vanhoja asioita. Onkin tärkeää, että seura tuo harjoitteita valmentajien käyttöön. Vaikka on tehty toiminta- ja valmennussuunnitelmia niin niitä on syytä tarkastella kauden aikana. Asioiden tulee lähteä johtokunnasta, johon otetaan mukaan valmentajia ja joukkueen johtajia. Valmennuspäällikölle on annettu tehtäväksi seurata noudatetaanko sovittuja linjoja.

Kerro miten tulevaisuudessa esimerkiksi Kalajoelta lähtöisin olevan pelaajan olisi mahdollista päästä osaksi GBK:n pelaajapolkua? On se mahdollista, seura ottaa avoimesti vastaan pelaajia kokeilemaan. Tästä tehdään yhteenveto soveltuuko pelaajan taso- tai taitotaso tällä tasolle. Potentiaalin omaavat kaverit voivat esimerkiksi päästä harjoitteluvahvuuteen. Jopa treeneissä on oltava riittävän kova taso. 

Mitä haluaisit lisätä Keski-Pohjanmaan palloilukulttuuriin? Haluaisin Palloliiton kautta yhtenäisempää kehityslinjaa läpi seurojen. Annettaisiin vielä enemmän osaamistasoa kentälle. Lisää leirejä, koulutustapahtumia ja muita yhteisiä tilaisuuksia. Otetaan mukaan kokeneita sarjapelaajia vierailuille ja järjestetään koulutustapahtumia. 

Hyvä joukkueenjohtaja käy vuoropuhelua pelaajien kanssa joka harjoituksessa, pelaajien tarpeen mukaan, vanhempien kanssa käydään asioita läpi kerran tai kaksi kertaa vuodessa yhteispalaverissa, jossa tuodaan joukkueen ajatuksia esille. Osa vanhemmista ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä, joita on noin 7-10 kertaa vuodessa. Yleensä syy on ollut, että pelaaja kokee, ettei ole riittävän hyvässä asemassa joukkueessa kuin mitä hän itse kokee. Silloin pitää osata tietää mitä osa-alueita pelaajan pitää kehittää. Joukkueen johtajan on oltava mukana myös valmennuksen tukena harjoituksissa. Kun minuun otetaan yhteyttä niin keskustelen asiasta valmentajien kanssa avoimesti ja rehdisti. Asia tulee selittää vanhemmille kuten se on. 

Miltä tuntuu jos seurassa ei noudateta sovittuja linjoja? Eihän sillä toiminnalla ole silloin mitään tuloksellisuutta, eikä toiminta anna sitä lopputulosta mitä haetaan, ei saada tuloksia. Sovituista asioista pitää pitää kiinni. On valvottava, että linja pysyy yhtenäisenä. Jos ei noudateta niin joukkueen toiminta heikkenee, pelaajat lähtee muualle, ei saada hyviä tilalle ja pikku hiljaa tiputaan alemmalle tasolle. Myös valmentajia ja toimihenkilöitä lähtee muualle, jos ei sääntöjä noudateta. Toivon hyvän positiivisen toiminnan jatkuvan kuten on tähänkin asti onnistuttu.  

SU 5.12.2021 Christophe Montulet Etelänkylän kovin futaaja henkilökuvassa

Kirjoitan blogiin mielelläni positiivisista asioista sekä sellaisista henkilöistä, jotka tuovat energiaa ja hyvää fiilistä toistemme ympärille. Koulukaveri ylä-asteelta ja ystävä Montuletin (os. Niemi) Jaana on yksi tällainen energiaa toisille antava huipputyyppi, joka nuoruudessa oli muuten erinomainen yleisurheilija ja onneksi löysi tiensä perheineen tänne susien asuttamalle kalastusseudulle lastensa Alisan ja Mayan kanssa, sekä henkilökuvaan otetun Christophen kera.  

Täällä Kalajoella kukaan ei ole kukaan tai ainakin täällä saa kulttuurin vaikutuksesta olla ja kulkea huoletta rauhassa, olit sitten maailmanmatkaaja Helena Petäistö tai Huuhkajien pääkoutsi Markku Kanerva tai se kentän laidalla hymyilevä ja avulias urheiluvanhempi. Kun tarkemmin kyselee niin kyllä meistä jokaisesta kuitenkin ikuistettavaa tarinaa ja taustatietoa löytyy. Näin se itsellekin tupsahti yllätyksenä, että jonkin vuoden tuntemani Christophe onkin ollut kovan tason jalkapallovahvistus Suomeen tullessa. Koskapa Tirrin Tomi on pelannut futista myös kakkosen tasolla niin ei laiteta kakkosdivarin miehiä enempää vertailuun vaan todettakoon, että Christophe on käsitykseni mukaan ainakin Etelänkylän kovin futaaja historian valossa. Jos kylältä paljastuu lisää kovia pallotaitureita niin tehdään heistäkin juttu 😁  

Lähtökohtaisesti Belgia on aina ollut Suomea monta askelta kovempi jalkapallomaa mutta perästä tullaan ja ehkä tulevaisuudessa Suomikin löytyy paremmin jalkapallokartalta ja etenkin Kalajoen pelaajat. Nyt kun meitä on lykästänyt saada maailmanluokan pelimies yhteisöömme niin on syytä kysyä Christophelta muutama kulttuurillinen salaisuus, miten tullaan hyväksi maalintekijäksi ja urheilijaksi?

Kerro Christophe lyhyesti taustastasi, sen jo tiedänkin, että olet entiseltä ammatiltasi muun muassa poliisi ja tällä hetkellä pyörität toimitusjohtajana yritystä nimeltä Kaihdinexpertit Oy. Christophesta huokuu positiivinen ja eteenpäin menevä asenne niin arjessa kuin työelämässä. Ei jäädä murehtimaan negatiivisia asioita vaan käännetään ne positiiviseksi. 

https://kaihdinexpertit.fi/

Kerro missä asioissa olet viimeksi onnistunut todella hyvin? Henkilöjohtamisesta olen saanut erityisesti kiitosta ja kehuja. On tuntunut mukavalta kun olen onnistunut työssäni ja saanut huomiota henkilöstön kautta. Tuntuu, että olen vain oma itseni ja ehkä siksi sitä onnistuu. Teen niitä asioita joissa saan olla aito.  

Mikä sai sinut muuttamaan Kalajoelle? Haluttiin kasvattaa lapset siellä missä heillä on juuret ja hyvät olosuhteet. Eli vaimoni juuret ovat täällä Kalajoella ja tänne oli hyvä muuttaa. 

Mitä urheilua harrastit lapsena? Tietysti jalkapalloa ja kokeilin myös koripalloa vuoden tai kaksi. Sitten tuli kokeiltua vesikäsipalloa, joka on englanniksi waterpolo. Pingis kuului myös näihin kokeiluihin. Jalkapallon harrastaminen tarkoitti Belgiassa sitä, että kerran viikossa treenattiin ja pelattiin. Siihen aikaan parhaat kaverit eivät tosin olleet futisporukassa. Pelaajana olin aina voitonhaluinen ja kilpailuhenkinen. Minulle jäi paljon hyviä muistoja pelireissuista. Nousin ns. huipulle vasta Suomessa 26-vuotiaana ja  silloin alettiin treenata 3-4 kertaa viikossa. 

Nuorena asuin Belgiassa kerrostaloalueella ja aina oltiin ulkona pelailemassa jalkkista. Maaleina saattoi olla paremman puutteessa koriskentän tolpat. Näihin tolppiin kun alkoi osua niin kyllähän siinä laukaisutarkkuus kehittyi. Joskus pelejä pelattiin tölkeillä kun ei ollut palloja. Pienenä piti keksiä kaikkea itse kun halusi pelata. Piti löytää pelikaverit, käydä vaikka soittamassa ovikelloja, että ketkä tulee mukaan. Ala-asteella yksi opettaja pelasi Belgian ykkösdivarissa ja meillä oli ruokatunnin jälkeen kolme varttia aikaa leikkiä ulkona. Silloin pelattiin aina jotain pelejä. Luokkakaverit laittoivat aina joka päivä pelit pystyyn. Opettajat pelasivat myös meidän kanssa. Kaikki ikäluokat pelasivat koulussa yhteisesti. Ne ketkä eivät päässeet pelaamaan ne kannustivat. Lukiossa oli futsal-turnauksia. Ruokatunnilla oli muun muassa koulun sisäinen sarja, joka kesti koko vuoden. Liikunnan opettajat ja oppilaat organisoivat tämän. Koko koulu osallistui finaaleihin, jossa oli 200 henkeä katsomassa ja huutamassa.    

Miten haluaisit auttaa Kalajoen jalkapalloilijoita kehittymään edelleen? Haluaisin luoda sellaista palloilukulttuuria, johon liittyy erityisesti sellainen yhteisöllisyys ja kannustaminen ym. Belgiassa ja Englannissa esimerkiksi ihmiset lähtevät liikkeelle ja haluavat kannustaa oman kylän joukkueita. 

Kerro urheilullisista esikuvistasi? Esikuvia, tai ketä olen fanittanut ovat ainakin Enzo Scifo, joka pelasi muun muassa Anderlechtissä ja sellainen huippupelaaja kuin Franky Vercauteren. Mokkena oli kaikkien aikojen maalivahti Jean-Marie Pfaff. Kaikki pelasivat aikanaan lempijoukkueessani Anderlechtissä ja Belgian maajoukkueessa. 

Mikä on parasta Kalajoella? Ihmiset ja luonto. Kalajoki on sopivan kokoinen kaupunki, jossa on kaikkea mitä tarvitsee. On merta ja metsää ja lapsille paljon harrastusmahdollisuuksia. 

Mitä terveisiä haluat kertoa innostuneille pikkufutaajille sinne kotinurkille yhtä lailla kuin vihreille kentille? Sellaiset terveiset, että ottakaa vanhemmat mukaan. Tehkää asioita, joista tykkäätte, leikkikää ja pitäkää hauskaa!😍

Lopuksi Christophe kertoo löytäneensä Porvoosta lempijoukkueensa pelipaidan, jossa komeili suomalaisen pelaajan nimi Hannu Tihinen. Pakkohan se paita oli ostaa. 

KE 24.11.2021 Markku Rive Kanerva luennoimassa Kalajoella menestyvän tiimin rakentamisesta

Aito, miellyttävä, rehellinen, arvojensa mukaan elävä ja hengittävä Suomen Huuhkaja nro 1 Markku Kanerva oli saatu Kalajoelle luennoimaan Liikkuva Koulu -teemaan liittyen. Allekirjoittanut sai vinkin ystävältä Simin Jarkolta mennä katsomaan ja kun Juolan Juhalle tekemän tiedustelun perusteella tilaa oli, niin totta kai tuollaista osaajaa oli mentävä kuulemaan. Junkkareiden paini- ja nyrkkeilyvalmentaja Nuoralan Pentin kanssa eturiviin Merenojan yhtenäiskoulun uuteen auditorioon, jossa kaupungin silmää tekeviä ja seuratoimijoita oli yleisön joukossa. 

Ykkösmiehiä kuvassa, etualalla Jarkko Simi paikallisia urheiluvaikuttajia sekä taka-alalla Huuhkajista tuttu Markku sekä K-Pallon tulevaisuuden tähtiä. 

Luennon aiheena oli menestyvän tiimin ja joukkuehengen rakentaminen. Rive kertoi aluksi omasta urastaan HJK:sta maajoukkueeseen ja siitä kuinka hänet houkuteltiin tutun rehtorin toimesta ensin parin päivän sijaisopettajaksi ja siitä eteenpäin liikuntamaikaksi ja peruskoulun ala-asteen opettajaksi. Tähän väliin lienee syytä mainita, että kirjoitukseni tarkoitus ei ole esittää Kanervan luentoa uusintana vaan esittää niitä tuntoja, joita pallosuuruuden kohtaaminen ilman agendaa sai aikaan. Sikäli valmennustaitajan tapaaminen liippaa omaa mielenkiintoa, että kiinnosti nähdä onko Rive samanlainen paikan päällä koettuna kuin television välityksellä oleva kuva olohuoneissa? 

Omia poimintoja luennosta. Riven prosessissa maajoukkueen johtaminen on jatkuvaa muutostyötä, joka perustuu arvoihin, joita noudatetaan toiminnassa päivittäin. Niin muutosprosessissa kuin ennen pelejä on tärkeänä seikkana dataan pohjautuva tilanneanalyysi. Pelillisesti on muutakin kuin pelatut lopputulokset ja esimerkiksi maaliolettama antaa paremmin kuvaa kuin tehdyt maalit. Esimerkkinä mainittu tappio hallitsevalle maailmanmestari Ranskalle päättyi 0-2 mutta maaliodottama oli 8-8. 

Riven johtamisessa korostuu luentoa kuunnelleen omana mielipiteenä pelaajien kuuleminen ja huomioiminen. Riven sanoin hänelle on tiimitoiminnassa tärkeä osa-alue palautteenanto, jossa erityisesti jokainen pelaaja haastatellaan tasaisin väliajoin valmennustiimin toimesta. Tähän palautteenantoon menee aikaa vähintään puoli tuntia mutta se saattaa kestää, joka 1,5 tuntia per pelaaja. Palautteenannossa ei aluksi ole kyse edes jalkapallosta vaan kyse on kokonaisvaltaisesta pelaajan kuulemisesta mutta toki tämän jälkeen käydään myös edellinen peli lävitse. 

Tavoitteille on tärkeää antaa aikaraamit, eli pistää painetta niiden toteutumiseksi. Ei riitä, että meidän pitää päästä EM-kisoihin vaan välitavoitteet on saavutettava tietyssä aikataulussa. Pelaajat valitaan vaadittavan roolin mukaan ja heiltä toivotaan annetuissa raameissa luovuutta, omia ratkaisuja ja pelaamista vahvuuksillaan. Virheitä ei ole syytä pelätä, yhdessä kehitytään. Arvot ovat toiminnan pohja! Jokaisen pelaajan on sopeuduttava omaan rooliinsa. 

Menestys tehdään yhdessä, se oli kantava teema kaikessa. Jokaisen vastuulla on tuoda oma panoksensa joukkuehenkeen. Valmentaja Rive ja tiimi toki luovat Huuhkajille tilanteita ja ympäristöjä, joilla parannetaan ryhmädynamiikkaa. Tällaisia tiimihengen nostatuksia ovat olleet muun muassa pehmomiekkailuturnaukset, bändi-illat, aamun avaukset Mannerheinin päiväkäskyn hengessä ja ylipäätään ylpeys pukea päälleen Suomen maajoukkuepaita sekä edustaa isänmaataan. 

Lyhyt luento ja sitä seurannut henkilön tapaaminen paljastivat seuraajalle välittävän aidon persoonan, joka vaatii itseltään samaa mitä pelaajiltaan. Positiivisuus kantaa pitkälle mutta myös kehityskohteisiin on syytä tarttua pelkäämättä. Haastoin Riven kysymyksellä, kenellä Huuhkajista on sukujuuret Kalajoella, jota maestro ei ihan ensi arvaamalta tiennyt. Seuraava kuva paljastaa vastauksen. 

Pohjanpalon sukuhautoja Kalajoen hautausmaalla. Huuhkajien Jolle, eli Joel Pohjanpalon esivanhemmat ovat vaikuttaneet Kalajoella. 

Luennon jälkeen Rive pääsi katsomaan K-Pallon pelaajien treenejä Merenojan yhtenäiskoulun liikuntasaliin ja kysyi nuorilta palloilunaluilta kysymyksen, kuka teistä pelaajista haluaa isona Huuhkajiin? Kaikkien kädet nousivat ylös. Rive rohkaisi, että niin Litmasen kuin muidenkin palloilusuuruuksien taustalla on pitkäjänteinen harjoittelu päivistä ja vuodesta toiseen. Kuva kertokoon, millainen esikuva palloilijoilla kävi vieraana. 

Ylpeänä rinta kaarella olevia K-Pallon pelaajanalkuja, kuka tietää matkalla joku päivä kenties Huuhkajien pelaajiksi. 

Kiitos Markku Kanerva, että vierailit Kalajoella ja näytit millaisella posiviitisuudella Suomen huippuja osataan johtaa!

PE 5.11.2021 Motivaatio menestysreseptin yhtenä kulmakivenä -osa 2

Edellinen kirjoitus pohjasi Steven Kotlerin biologista menestymisen kaavaa, jolla saavutetaan mahdottomalta tuntuvia suorituksia kun osataan laittaa oma biologia toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla mielenkiintomme ja kehittymisemme eteen. Tuossa kaavassa mainitut neljä mahdottoman saavuttamisen edellytystä tai kulmakiveä ovat motivaatio, oppiminen, luovuus ja flow. Tässä käsitellään lisää motivaatiota eli draivia luovia motivaattoreita: uteliaisuus, intohimo tai voimakas innostus, tarkoitus, autonomia ja mestarillinen taitajuus (mastery). 

Oletteko koskaan pohtineet, miksi joihinkin asioihin jää niin helposti riippuvaiseksi. Autolla ajaessa näkee nykynuoria ja jopa lapsia, jotka kävelevät niska kyyryssä tuijottaen kädessä olevaa "älypuhelinta". Niin taitavasti osataan luoda huomiotamme vieviä ja aivoille neurokemiallista palkintoa antavia laitteita tai ohjelmia, että yhä useampi kokee vastustamatonta riippuvuutta niihin. Evoluutio on muokannut meitä etsijöiksi ja palkitsee dopamiini noradrenaliiniryöpyllä kun esimerkiksi löydämme yhteyksiä, tuttuja kaavoja. Dopamiiniruiskeen saa aikaan, jopa facebook-kaltaisilla sivustoilla olevien tykkäysten tai peukutusten saaminen. Henkilö, joka keksi facebookin tykkäys-napin on itse ulkoistanut sosiaalisen median selaamisen palkkaamalleen henkilölle, hän ei halua tuhlata aivoenergiaa luomaansa koukutukseen. Aivokemiamme ohjaa mielihalujamme, joko tietoisesti tai tiedostamatta, siinäpä pohdittavaa, oletteko itse elämänne ajajia vai niitä, joita ohjaillaan. 

Aasien sillasta päästään itse aiheeseen, jonka toivon herättävän ihmisiä seuraamaan omia arvojaan ja rakentavan tasapainoisen elämän, jolla on merkitystä ja joka vie siihen suuntaan kuin sen halutaan vievän. Mikä on draivin resepti? Sisäisen motivaation viisi voimakasta ajuria ovat siis uteliaisuus, intohimo, tarkoitus, autonomia ja mestarillinen taitajuus. 

Kaikki alkaa uteliaisuudesta, koska se on keskeinen osa biologista kehitystämme. Tämä on perustavanlaatuista kiinnostusta jostakin, jota pienet määrät dopamiinia ja noradrenaliinia tukevat. Vaikka uteliaisuus on voimakas ajuri niin se on samalla myös tärkeä ainesosa intohimoihin, joka on vieläkin isompi ajuri (tai motivaattori). Näiden jälkeen tulee merkitys tai tarkoitus, jotka tarkoittavat intohimomme yhdistämistä johonkin itseämme suurempaan tarkoitukseen. Kun yhdistämme intohimon yhteiseksi tarkoitukseksi niin aivomme alkavat lisäksi tuottaa oksitosiinia ja havaitsemme kykymme keskittyä tai fokusoida, tuotteliaisuutemme ja resilienssin (termi, jonka kollega Harri Gustafsberg on muuten tehnyt erittäin tunnetuksi) lisääntyvän huomattavasti. Kun tekemisellä on itseä suurempi tarkoitus on syytä kasata päälle jäljelle jäävät kaksi sisäistä ajuria autonomia ja taitajuus. Tarkemmin ottaen, kun tekemiselläsi on tarkoitus, vaatii systeemi autonomiaa, joka on vapaus tavoitella tätä tarkoitusta. Lopuksi systeemi vaatii taitajuutta, joka on jatkuvaa halua parantaa taitoja, joita tarvitaan tarkoituksen toteuttamiseen. 

Intohimon resepti, eli miten kultivoidaan uteliaisuutta, vahvistetaan se intohimoksi ja muokataan tarkoitukseksi. Tähän voi mennä aikaa viikkoja mutta järjestys on tärkeä. Et halua käyttää kahta vuotta intohimon lisäämiseen vain huomataksesi, että kyseessä on vain yksi osa-alue suuremmasta kokonaisuudesta. Joskus pitää osata mennä hitaasti mennäkseen nopeasti, tämä on se hetki. 

Helpoin tapa aloittaa löytämään omia sisäisen motivaation ajureita on tehdä lista. Tämä lista on syytä tehdä käsin paperille (kuten loistava Brian Tracy opettaa), koska käsin kirjoittaminen rakentaa neuroverkkojamme. Aloita kirjoittamalla paperille 25 asiaa, joista olet kiinnostunut. Kiinnostuksena riittää, että kyseessä ovat sellaiset asiat, joista olet esimerkiksi kiinnostunut lukemaan lisää, osallistumaan kenties luennolle tai keskustelemaan, jonkun ekspertin kanssa. Ole mahdollisimman yksityiskohtainen asiasta, josta olet kiinnostunut. Kun lista on valmis niin ala prosessoida niitä asioita ja pyri löytämään linkkejä tai yhtymäkohtia näistä. Pointtina on, että uteliaisuus ei yksin riitä motivoimaan asioista intohimoa, koska se ei tuota riittävästä aivokemiaa. Mutta jos kiinnostuksen kohteista löytyy yhteisiä nimittäjiä niin nyt se saa aikaan paljon enemmän energiaa. Samalla kun aivosi löytävät yhtymäkohtia niin toteutat ihmiselle tärkeää taitoa, eli tunnistat kaavoja ja linkität uusia ideoita toisiin (pattern recognition). Tony Robbins taisi jossain mainita, että oppiminen on yksinkertaisesti uuden asian linkittämistä aiemmin tiedossa olevaan. Aina kun tunnistamme jonkin kaavan tai linkitämme jotain uutta vanhaan niin aivomme palkitsevat meidät annoksella dopamiinia. 

Dopamiinilla on neljä muutakin tehtävää. Dopamiini on voimakas lääke lisäämään fokusta. Kun sitä erittyy niin pystymme keskittymään todella tarkasti käsillä olevaan tehtävään. Olemme innostuneita, keskittyneitä ja taipuvaisia pääsemään flow-tilaan. Toiseksi dopamiini säätää aivojen kykyä havaita häiriötekijöitä vähentämällä ns. "meteliä" ja näin ollen mahdollistaa meidän löytävän lisää yhteyksiä. Tämä on samalla palautejärjestelmä, eli saamme dopamiinia kun löydämme yhteyksiä ja saamalla dopamiinilla löydämme lisää. Onnistuminen ruokkii toisin sanoen onnistumista. Kolmanneksi dopamiini on voimakas mielihyvä kemikaali, joka ajaa käyttäytymistämme. Mitä enemmän dopamiinia, sitä enemmän hauskaa ja sitä helpommin tekeminen addiktoi. Mitä enemmän tekeminen saa edellä mainittua aikaan niin sitä enemmän odotat sitä uudestaan. Neljäntenä dopamiini, kuten kaikki aivokemikaalit parantaa ja voimistaa muistiasi. Tämäkin tapahtuu aivoissasi automaattisesti. 

Kun kasataan motivaatiota, eli laitetaan uteliaisuuden päälle, lisää uteliaisuutta ja lisää niin lisäämme omaa draivia mutta emme lisää vaivannäköä. Tekemällä enemmän saamme enemmän ilman, että se tuntuu raskaalta. Tässä on kyse oman biologian valjastamisesta tekemään raskas työ puolestamme. 

Kun olet tunnistanut risteyskohdat mielenkiintoisi kohteista, on aika leikitellä näiden asioiden suhteen vähän lisää. Käytä esimerkiksi 20-30 minuuttia per päivä kuuntelemalla Podcasteja, katsomalla videoita, lukemalla artikkeleita tai mitä tahansa aiheesta, jossa on yhtymäkohtia mielenkiintosi kohteisiin. Tarkoitus on ruokkia mielenkiintoasi pikku hiljaa päivä kerrallaan ja antaa alitajuntasi prosessoida asiaa syvällisesti. Luovuuteen liittyvissä tutkimuksissa kyseessä on inkubaatio, eli idättäminen tai hautominen. Se mitä tässä hitaasti tapahtuu on itseasiassa yhteyksien tunnistamista eli kaavojen tunnistamista. Ennen pitkää aivot linkittävät lisää voimakkaita yhteyksiä, se tarkoittaa lisää dopamiinia, enemmän motivaatiota ja lopulta jonkin verran osaamista aiheesta. Sinusta tulee mielenkiintosi suhteen asiantuntija ja se asiantuntijuus tulee vähemmällä työllä. Intohimoa kultivoidaan antamalla luonnollisen tarpeemme tunnistaa yhteyksiä mielenkiintojemme kesken, joka saa meidät entistä kiinnostuneemmaksi aiheesta. Helpottaaksesi yhteyksien syntymistä voi käyttöön ottaa aiheen historian sekä tekniset tiedot. Aivot rakastavat historiallisia tarinoita, jotka eivät ole muuta kuin yhteyksiä asioiden välillä. Tekninen jargon taas sisältää enemmän ja tarkempia yhteyksiä, joten vaikka joskus kuulostaa vaikeaselkoiselta, siitä on hyötyä menestyksessä. 

Kun haudot ja prosessoit mielenkiintosi kohteita on jossain välissä hyvä aika nostaa asiat julkisuuteen. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että saat palautetta (mieluiten positiivista) muilta ihmisiltä, joka taas lisää hyvänolon aivokemiaa ja taas vahvistaa motivaatiota. Jopa asioista puhuminen ventovieraan kanssa lisää motivaatiotasi. Edellä mainitut asiat on syytä tehdä järjestyksessä. Ensin haluat viettää jonkin aikaa hautomalla ajatuksia mielenkiintojen yhtymäkohdissa ennen kuin huutelet niistä yleisesti. 

Intohimo on voimakas ajuri, jolla on myös varjopuolena itsekkyys. Kun poltat intohimon liekin loppuun niin se loppuu eikä intohimoissa ole kovin paljon tilaa muille ihmisille. Jos kuitenkin haluat menestyä mahdottomassa niin ennemmin tai myöhemmin tarvitset muita ihmisiä ympärillesi. Jos intohimo on bensaa niin tarkoitus on rakettibensaa. 

Psykologit Edward Deci ja Richard Ryan löysivät tämän motivaation rakettibensiinin luomalla tai esittämällä aikanaan itsemääräämisoikeusteorian (self-determination theory) ja konseptin yhteyksistä (relatedness). Edellisten teoriasta on tullut kantava perusteoria motivaation saralle, yhteyksien ollessa keskeinen osa-alue. Sosiaalisina olentoina meillä on sisään rakennettu tarve luoda yhteyksiä ja välittää toisista. Biologisella tasolla meillä on tarve tuntea yhteyttä toisiimme selviytyäksemme ja menestyäksemme. Tämän tuloksena olemme neurokemiallisesti motivoituneita pyrkimään tähän. Nykyään tästä asiasta tarve kuulua johonkin ja välittää toisista puhutaan sanalla tarkoitus (purpose) tai halu tehdä merkityksellisiä asioita toisille ihmisille. Tarkoitus ottaa kaiken motivoivan energian intohimosta ja lisää sille vielä astetta enemmän potkua. Neurobiologisesti tarkoitus muuttaa aivojamme mm. vähentää amygdalan reaktiivisuutta ja siten vähentää stressiä sekä parantaa resilienssiä. Tarkoitus buustaa motivaatiota, tuotteliaisuutta, resilienssiä ja fokusta. 

Tarkoituksen antama fokus on erityislaatuista ja siirtää huomiomme itsestämme (itsekeskeisyys) toisiin ihmisiin ja käsillä olevaan tehtävään. Näin ollen tarkoitus suojelee meitä liialta märehtimiseltä tai itsekeskeisyydeltä, joka saattaa helposti johtaa ahdistukseen ja masentumiseen. Tarkoitus suojelee sinua, etteivät intohimot polta sinua loppuun. Lisäksi tarkoituksen suurin apu löytyy ulkopuolisesta avusta ja houkuttelee samanhenkisiä ihmisiä kumppaneiksi. Sosiaalinen tuki tuottaa lisää sisäistä motivaatiota. Toisin sanoan, tiellä mahdottomaan menestykseen tarvitsemme kaiken mahdollisen avun. 

Kun kyseessä on elämällesi antamasi tarkoitus on syytä unelmoida isosti. Saattohoitopotilaita haastatelleet ovat kirjoittaneet, että usein ihmisiä kadutti asiat, etteivät uskaltaneet haaveilla tarpeeksi isoista asioista. Steven Kotlerin ja Peter Diamandiksen kirjoittamassa kirjassa Bold, esitellään konsepti massively transformative purpose eli MTP. Suomeksi tämä voisi olla massiivisella tavalla muuttava tarkoitus. Jotta löydät oman massiivisesti vaikuttavan tarkoituksen niin on syytä ottaa taas kynä käteen ja listata 15 massiivista ongelmaa, jotka haluaisit ratkaistavan. Esimerkiksi Elon Musk on sanonut mediassa, että sanokaa miten ratkaistaan nälänhätä niin hän antaa 6 miljardia tähän. Kirjaa ylös tarkasti ja yksityiskohtaisesti miten ratkaista valtaisia ongelmia. Katso sitten missä intohimosi ydin risteää tämän suuren haasteen kanssa, eli missä oma pakkomielteesi saattaa olla ratkaisu johonkin yleiseen ongelmaan. Tämä MTP konsepti voi helposti toimia esimerkiksi yritystoiminnan pohjana. Ensin tehdään uteliaisuudesta intohimo, intohimosta tarkoitus ja sitten tarkoituksesta tuottoa. 

Uteliaisuus, intohimo ja tarkoitus ovat laukaisualusta tiellä menestykseen mutta tarvitsevat kaverikseen vielä autonomian ja taitajuuden. Nämä kaikki ovat luotuja toimimaan yhdessä. Autonomia on halu ohjata omaa laivaa ja taitajuus on tarve ohjata sitä hyvin. Deci ja Ryan tutkivat ja havaitsivat, että sisäiset motivaatiotekijät hakkaavat ulkoiset lähes kaikessa (pl. puutteet perustarpeiden osalta). Olemme autonomian lähteillä kun teemme asioita mielenkiinnosta ja nautinnosta sekä silloin kun nämä asiat ovat sopusoinnussa ydinarvojemme kanssa. 

Draivin lisääminen aloitetaan uteliaisuudesta, intohimosta ja tarkoituksesta. Kolmikko tarvitaan ajureiksi ensin, sillä niistä muodostuu autonomialle pohja. Jotta saat autonomian antamaa buustia motivaatioosi, tarvitset vapauden kontrolloida omaa nukkumistasi, työtäsi ja treenaamistasi. Tarvitset myös autonomian jahdata flow-tilaa haluamasi mielenkiinnon suhteen haluamallasi hetkellä. 

Toinen vahva sisäinen motivaattori autonomian lisäksi löytyy David McClellandin 1953 paperista ja tunnetaan nimellä competence, joka nykyään mainitaan nimellä taitajuus (mastery). Taitajuus on halua tulla paremmaksi niissä asioissa mitä me tehdään. Ihmiset rakastavat saavuttamiaan voittoja, joiden päälle kasata lisää pieniä voittoja. Aivokemiallisesti nämä "voitot" tuottavat dopamiinia. Nykyään tiedetään, että dopamiini on aivojen keino saada meidät toimimaan. Tämä tarkoittaa, ettei kemikaali ilmesty riskin ottamisen jälkeen vaan sitä tulee juuri ennen kuin otamme riskejä. Toisin sanoen dopamiini on biologinen ajuri tutkimiseen ja luovuuteen. Kun työskentelemme kovasti tärkeän tavoitteen eteen, eli tavoittelemme taitajuutta, dopamiinitasot nousevat. Todellinen voitto on sarja näitä dopaniinipistoksia päivästä toiseen. Dan Pinkin mukaan (kirja: Drive) suurin yksittäinen motivoiva tekijä on tuntea kehitystä merkityksellisessä työssä. Taitajuudesta tai sen olemisesta suuri motivaattori ei voida puhua ilman flow-tilaa. 

Mihaly Chikszentmihalyin sanotaan olevan Flow-psykologian kummisetä. Flow-tila on universaali, löydettävissä jokaisesta, missä päin tahansa kunhan tietyt ehdot täyttyvät. Alun perin puhuttiin ehdoista flow-tilaan mutta nykyään näillä tarkoitetaan triggereitä. Tutkijat ovat tähän mennessä keksineet jo 22 erilaista triggeriä flow-tilaan. Flow-tila seuraa fokusta. Tilaan pääsee vain jos kaikki meidän huomio on suunnattu käsillä olevaan hetkeen. Eli nämä triggerit ajavat huomiokykyämme juuri nyt olemassa olevaan hetkeen. Biologisesta lähtökohdasta nämä triggerit ajavat huomiota kolmella tavalla. Ne joko työntävät dopamiinia ja tai noradrenaliinia systeemiin tai sitten vähentävät kognitiivista kuormaa. Kun vähennämme kognitiivista kuormaa niin samalla vapautamme energiaa, jota voimme paremmin käyttää fokuksen suuntaamiseen tehtävään. Uteliaisuus, intohimo, tarkoitus, autonomia ja taitajuus toimivat tässä kohtaa sekä triggereinä flow-tilaan, että motivaationa lisäävinä ajureina. 

Draivi on psykologinen polttoaine, joka ajaa meitä hankkimaan resursseja. Meillä on suurin mahdollisuus saada lisää resursseja kun meillä on suunnitelma tähän (uteliaisuus, intohimo, tarkoitus), vapaus jahdata niitä (autonomia) ja tarvittavat taidot tähän (taitajuus tai mastery). Elleivät nämä sisäistä motivaatiota lisäävät ajurit ole oikeassa järjestyksessä, voi tästä seurata suurta ahdistusta. Kun olemme uteliaita, intohimoisia ja teemme merkityksellisiä asioita, kognitiivinen kuormitus pienenee ja dopamiini sekä noradrenaliini virtaavat elimistöömme automaationa. Sama pätee autonomiaan mutta ei taitajuuteen. Flow-tilan triggerinä taitajuuteen viitataan kun puhutaan haasteiden ja taitojen tasapainosta. Professori Dan Cleather opettaa valmentajia haastamaan urheilijoita aina kun tekeminen näyttää liian hyvältä. Jos tekeminen näyttää hyvältä, haasta se rumannäköiseksi kunnes se jälleen on hyvännäköistä. Tie taitajuuteen on löytää säännöllisesti sopivasti haastetta omiin taitoihin nähden ja kehittyä niissä. Tämä toistuu läpi elämän, treenistä toiseen, päivästä toiseen. 

Kun saamme valjastettua käyttöömme nämä viisi suurta motivaation ajuria (sisäisiä), tuloksena on suuri motivaatio, lisääntynyt flow, mikä tarkoittaa menestysmatkallemme mahdottomaan, että kuljemme lujempaa. Koska kuljemme lujempaa vauhtia on erityisen tärkeää tietää tarkasti mihin suuntaan olemme menossa ja siinä kuvioihin astuvat tavoitteet, joista seuraavassa kirjoituksessa lisää. 

Loppupohdintana tulee mieleen asioita, joissa mennään urheiluvalmennuksessa tai lasten vanhempina usein metsään. Luin tovi sitten Antti Pennasen hyvän artikkelin https://www.ess.fi/urheilu/4352099 jossa käsiteltiin lasten ja nuorten tavoitteellista urheilua. Pennasen mukaan kilpaurheiluvaiheeseen siirrytään lasten ja nuorten osalta aivan liian usein. Kilpaurheiluvaihe tulee esimerkiksi Norjassa tai Islannissa vasta 15 ikävuoden jälkeen. Lapsilta pilataan usein oma kiinnostus liiallisella kontrolloidulla valmentamisella ja lajeihin erikoistutaan aivan liian varhain. Pennanen esittelee Norjan juoksijasuuruus Karsten Warholmin olleen aiemmin lahjakas 10-ottelija ja valinneen paraatilajinsa 400 metrin aidat vasta lähes 20-vuotiaana, eikä kyseinen laji edes ollut osana 10-ottelua. Lähes kaikkia huippu-urheilijoita yhdistää se, että he ovat harrastaneet laajalla rintamalla eri lajeja, eivätkä ole erikoistuneet vain yhteen. Ydinsanomana Pennasella oli, että liiallinen kiire päästä mukaan jokapäiväiseen valmentajajohtoiseen harjoitteluun on tuhon tie. 

Pennasen lausuma sopii hyvin motivaation biologisen kaavan kanssa yksiin. Liiallisella valmentamisella viedään mahdollisesti lapsella tai nuorella sisäisesti palava intohimo ja autonomia sekä pilataan mahdollisuus löytää itse keinoja tai resursseja, jos lisäksi kaikki annetaan valmiina. Pelkästään liiallisesti kontrolloidut harjoitukset tai tekemisen liiallinen rajoittaminen vaikuttavat motivaation vähentymiseen. 

Sisäistä motivaatiota ei voi toisella antaa mutta sen voi tyrehdyttää. Tähän aiheeseen on myös syytä palata myöhemmin kunhan menestysreseptiä on keitelty riittävän pitkälle. 

KE 3.11.2021 Motivaatio menestysreseptin yhtenä kulmakivenä -osa 1

Edellinen kirjoitus paljasti Steven Kotlerin tutkiman menestysreseptin biologisen kaavan, miten saavutetaan mahdottomalta tuntuvia saavutuksia, jossa yhtenä neljästä aineosasta tai kulmakivestä on motivaatio. Muut kolme ovat oppiminen, luovuus ja Flow-tila. Nyt käydään läpi motivaatiota ja syitä mikä tekee siitä niin tärkeän. 

Daniel Pink on onnistunut kirjassaan Drive: The Surprising Truth About What Motivates Us https://www.amazon.com/Drive-Surprising-Truth-About-Motivates/dp/1594484805 nostamaan esille asioita, jotka ajavat meitä elämässä eteenpäin ja samalla ampumaan alas niitä harhakäsityksiä keinoista, joilla vielä joissakin paikoissa yritetään toisia ihmisiä motivoida. Pink tuo esiin ulkoisen ja sisäisen motivaation jaottelun, joka liittyy myös menestysreseptin motivaatioaiheeseen. Ulkoiset motivoivat tekijät, kuten raha, valta, huomio ovat vahvoja motivointikeinoja, tiettyyn rajaan asti kunnes tunnemme olevamme turvassa. 

Kun esimerkiksi työntekijät ovat saavuttaneet niin sanotun perustoimeentulon, he haluavat työltä sisäisesti palkitsevia asioita kuten kontrolloida omaa ajankäyttöään (autonomia), työskennellä itseään kiinnostavien projektien parissa (mielenkiinto tai "intohimo") ja he haluavat merkitystä työlleen (merkitys tai tarkoitus). Tarvitaan sisäisesti motivoivia tekijöitä. 

Motivaatio, kuten jotkut psykologit termiä käyttävät on kokonaisuus taidoista: draivi, "päättäväisyys" ja tavoitteellisuus (oma suomennos sanoista drive, grit ja goals).  Sana Grit tarkoittaa englanniksi courage and resolve  tai strength of character eli eräänlaista henkilön persoonan päättäväisyyttä ja voimaa. Angela Duckworthin kirjassa mainittiin myös suomenkielen sana sisu, kuvaamaan grittiä. Grit tai "päättäväisyys" on siis kykyä jatkaa matkaa vaikeuksista riippumatta. 

Draivilla (drive) viitataan voimakkaisiin motivaattoreihin, eli uteliaisuuteen/kiinnostus (curiosity), "intohimoon" tai voimakkaaseen innostukseen (passion) ja tarkoitukseen (purpose). Kun olemme kiinnostuneita jostakin asiasta, ei kovankaan työn tekeminen asioiden eteen tunnu raskaalta. 

Mikä meitä siis ajaa eteenpäin, mistä draivi syntyy? Resurssien (elämän) niukkuus on ajanut evoluutiota eteenpäin. Edelleen niukkuudella on vahva merkitys saada meidät hankkimaan ja taistelemaan resursseista tai sitten käyttämään luovuutta ja tekemään siten lisää resursseja. Taistele  tai pakene ja tutki tai innovoi ovat psykologisia polttoaineita, jotka ruokkivat tätä käytöstä löytämään ratkaisua elämän niukkuuteen. Pelko on siis voimakas motivaattori ja psykologinen ajuri, koska se saa meidät taistelemaan resursseista tai pakenemaan joutumasta jonkun toisen resurssiksi (saaliiksi), tai edelleen pakkaamaan perheen ja tavarat ja lähtemään valtamerten taakse uusien mahdollisuuksien perään. 

Tony Robbinsin tyttären unelma oli tulla hyväksi tanssijaksi. Isänä Tony halusi auttaa mutta tiesi, että mikäli vaikuttaisi tai auttaisi liikaa tämän pyrkimyksissä se veisi tältä oman sisäisen motivaation. Robbins teki diilin, että hän hankkii ja kustantaa tyttärelle opiskelija-asunnon New Yorkista kunhan tyttö itse huolehtii muista kuluista. Robbins olisi voinut hankkia tyttärelle myös hulppean asunnon mutta halusi, että tytöllä säilyy nälkä parempaan ja siksi asunto oli ns. ok-tasoinen opiskelija-asunto, jossa ei ollut ylimääräisiä mukavuuksia. 

Michael Boyle opastaa vanhempia, etteivät ostaisi lapsilleen uusia ja parhaita luistimia tai varusteita, jotta lapset itse oppisivat taidon parantaa asioita ja siis kykyä hankkia resursseja. Tässä piilee varmasti yksi motivaatioon vaikuttava tekijä. Saatamme voimakkaalla halullamme auttaa, samalla heikentää lastemme tai valmennettaviemme draivia, eli motivaatiota. Jotkut lopettaneet urheilijat ovat sanoittaneet lopettamiseen johtanutta päätöstä, kuinka heiltä vain loppui nälkä. Olisi hyvä, että urheilijat ymmärtäisivät niukkuuden merkityksen, pysyisivät nälkäisinä ja luovina kehittymään sekä oppimaan. 

Uteliaisuus (curiosity) on hyvä motivaation lähde, koska se saa meidät pohtimaan, olisiko ruoho aidan takana vihreämpää. "Intohimo" tai voimakas innostus ajaa meitä oppimaan tarvittavia taitoja, joilla lähteä tutkimusmatkalle uusien resurssien äärelle. Tavoitteet motivoivat meitä, koska ne kertovat meille mitä resursseja aiomme löytää "aidan" tai valtameren toiselta puolelta ja syyn miksi. Merkitys ja tarkoitus saattavat kuulostaa korkealentoiselta haihatukselta mutta ovat itseasiassa evoluution tapa sanoa, että olet saavuttanut riittävästi resursseja itsellesi ja perheellesi, nyt on aika auttaa muita läheisiä, omaa heimoa ym. 

Seuraavaksi Jaak Panksepp -nimisen tutkijan tekemästä huikeasta löydöstä. Kun aivot haluavat motivoida tekemistämme, ne lähettävät aivokemiallisia viestejä seitsemän verkoston kautta. Näille verkostoille on olemassa eri nimityksiä. On olemassa sellainen kuin The Seeking System, jonka voidaan ajatella olevan vastuussa motivoimaan meitä tekoihin selviytymiseen ja omiin mielihaluihin liittyen. Voidaan puhua myös seitsemästä emotionaalisesta verkostosta. On olemassa systeemi pelolle, vihalle tai raivolle ja surulle (teknisesti kyse eroahdistuksesta). Halu hekumointiin ajaa meitä lisääntymään, hoivavietti ajaa meitä suojelemaan tai opettamaan nuorempia mutta kun puhutaan siitä psykologisesta kemiallisesta energiasta, joka ajaa meitä eteenpäin (draivi) tarkoitetaan sillä kahta viimeistä systeemiä: leikki ja sosiaalinen sitoutuminen ja etsiminen ja himoitseminen (seeking tai desire). 

Vinkkiä/linkkiä muuten lasten leikkiin liittyen: https://www.itmakessense.com.au/the-seeking-system/

Leikki ja sosiaalinen sitoutuminen on systeeminä kaikkea sitä kivaa juttua, jota tehdään lapsena, kuten juostaan, hypitään, jahdataan, painitaan ja tietysti seurustellaan. Kun leikimme niin aivomme vapauttavat dopamiinia ja oksitosiinia, kahta voimakasta palkitsemiskemikaalia. Nämä ovat mielihyvälääkkeitä, jotka saavat meille hyvänolontunteen kun saavutamme tai yritämme saavuttaa mitä tahansa, joka täyttää perus-selviytymistarpeemme. Dopamiini ja oksitosiini ovat sekoitus leikin iloa. Intohimo, sisältäen kaikkea artistin innostuksesta omiin töihinsä tai romantiikkaan syntyy yhdistelmästä dopamiinia ja noradrenaliinia. Flow muuten saattaa olla suurin neurokemiallinen yhdistelmä kaikista. Flow-tilassa yhdistyy kuusi aivojen tuottamaa mielihyväkemikaalia ja siksi tilaa pidetään sisäisen motivaation lähdekoodina (tähän palataan myöhemmin). 

Etsiminen ja himoitseminen systeemi on toinen, jolla on suuri merkitys draivin osalta. Joskus tätä nimitetään palkitsemisjärjestelmäksi ja se on yleinen järjestelmä myös eläinmaailmassa. Järjestelmä aikaansaa intensiivisen ja innostuneen etsimisen tai tutkimisen sekä ennakoi jännitystä ja oppimista. Herätettynä viettinä etsiminen täyttää mielen kiinnostuksen kohteella ja motivoi meitä vaivattomasti etsimään asioita, joita tarvitsemme. Kun järjestelmä toimii hyvin niin tuloksia tulee kuin automaattisesti. Kun puhutaan intohimosta niin meidän on helppo tehdä paljon asioita sen eteen. Kiitos dopamiinin ja noradrenaliinin, asiat tapahtuvat automaattisesti. 

Edellisissä kappaleissa mainittuja systeemejä muuten herätellään monilla tietokonepeleillä, mainoksilla, tietokoneapplikaatioilla ym. Nykyään on liian helppo ajautua "etsimään" milloin mitäkin turhaa netin ihmeellisestä maailmasta, sillä eri asioiden klikkaaminen ruokkii meidän aivokemiaa ja vapauttaa dopamiinia. Simon Sinekin kirjassa Leaders Eat Last mainitaan aivokemikaalit EDSO, eli endorfiinit, dopamiini, serotoniini ja oksitosiini. Kannattaa pohtia voiko elämä olla tasapainossa, jos omilla tavoilla ruokitaan korostetusti vain yhtä aivokemikaalia, dopamiinia. Myös sokeripitoinen ruoka saa aikaan valtavia dopamiiniruiskeita. Eli niin hyvältä kuin aivokemikaalit kuulostavat niin liika on liikaa myös niissä. Toivottavasti pelko liikalihavuudesta, elämän tylsistymisestä ja valumisesta hukkaan, urheilijauran pilaamisesta ja vaikka siitä, ettei tule löytämään seurustelukumppania auttaa välttämään dopamiiniansaa, joka vaanii mobiilimaailmassa ja sokerikoukussa eläviä. 

Seuraavassa kirjoituksessa lisää motivaatiosta, eli siitä miten opitaan kasaamaan, kultivoimaan, kohdistamaan, vahvistamaan ja ottamaan käyttöön meidän viisi kaikista voimakkainta sisäistä ajuriamme: uteliaisuus, intohimo, tarkoitus, autonomia ja mastery (joka on vaikea nimetä suomeksi mutta kuvaa ehkä mestarillista taitajuutta). Edellä mainitut ovat voimakkaita motivaattoreita ja neurobiologisesti suunniteltu toimimaan yhdessä. 

MA 1.11.2021 Miten kultivoidaan Suur-Kalajoen alueelle (lisää) maailman parhaita

Lienee syytä vähän valaista rohkeaa otsikkoa, johon tulee kyllä perustelua myöhemmin. Sanalla kultivointi viittaan otsikossa viljelytermiin eli kasvatukseen ja voidaan puhua myös tarkemmin maaperän taikka olosuhteiden muokkauksesta. Eli kultivoinnilla pyritään saamaan edellytykset taikka olosuhteet riittävän hyväksi kasvualustaksi kehittyä huipuksi omassa lajissaan. Kultivointi sanan minuun iskosti erinomaisen hyvä blogi Taidon kultivointi, jota kirjoittaa Ylivieskassa vaikuttanut Jani Sarajärvi, sekä Jarkko Tuomisto ja Jussi-Pekka Savolainen. Jos olet valmentaja, niin kehotan perehtymään heidän osaamiseensa oheisten linkkien kautta. Kiitos linkistä Janne Kinaretille, hyvälle jalkapallovalmentajalle.

 

https://jalkapalloblogi.com/2021/02/23/taidon-kultivointi-osa-1-taidon-olemus-ja-constraints-led-approach/

https://www.youtube.com/watch?v=Pt5yHGe6J6g

https://www.youtube.com/watch?v=m4ehWgnJ_v4

https://www.youtube.com/watch?v=X9sfc2x7e-4

https://www.youtube.com/watch?v=9o8cSIj7dsw

https://www.youtube.com/watch?v=ZUzedpsd3I0

Toinen otsikon asia pitää myös määritellä, sillä Suur-Kalajoella viittaan historialliseen maantieteelliseen alueeseen, joka kattaa joen varrelle kehittyneet pienet ja isommat kasvukeskukset Kalajoen, Alavieskan, Ylivieskan, Nivalan ja Haapajärven lukemattomine muine pienine savuineen. 

Eli mikä on se salaisuus, miten tullaan maailman parhaaksi tai parhaimpien joukkoon jossakin? Jos aistii valoa ja ääntä tai muuten vaikka seuraa uutisia ja urheilua niin ei tarvitse penkoa kuin lähihistoriaa ja huomata, että täällä Pirkanmaalaisten ja Satakuntalaisten aikoinaan asuttamalla erämaajokiseudulla löytyy useita esimerkkejä maailman parhaista urheilijoista ja lisää tulee varmasti. Jotain täällä seikkailijoiden tai rohkeiden löytöretkeilijöiden asuttamassa alueessa on, joka saa ihmiset tekemään asioita sellaisella tavalla tai näyttämisen halulla, että muukin maailma huomaisi mistä meidät on tehty. Se ei kuitenkaan ole se kaava (englanniksi formula) tai edesmenneen Aki Hintsan sanoittama voittamisen anatomia, siihen palataan myöhemmin. Ensiksi muutama mieleen tuleva esimerkki maailman parhaista. 

Tässä on muuten samalla hyvä vinkki (vieläkin ajankohtainen) Kalajoen kaupungin markkinointiosaston suuntaan (liittyy myös Rautioon). Kun suoritin Charles Poliquinin voimaharjoitteluvalmentajatutkinnon näyttökokeita Englannin Manchesterissa 2013 ja sain vuoron esittäytyä niin kerroin olevani pieneltä paikkakunnalta, josta tulevat mm. olympialaisissa esiintyneet painonnostajat Milko Tokola ja Miika Anttiroiko, sekä jääkiekkoilija Jussi Jokinen. Yksi kurssin teksasilainen kouluttaja ilmoitti välittömästi erittäin innoissaan, kuinka hän kuuluu Milko Tokolan säännöllisiin seuraajiin, koska hänen mielestään kyseessä on yksi maailman parhaista tempaajista painonnostossa. Toinen pohjoisamerikkalainen kurssikollega sen sijaan tiesi NHL-tähti Jussi Jokisen. Herätti ihmetystä, miten noin pieneltä paikkakunnalta voi tulla noin kovia urheilijoita. 

Jääkiekon suhteen myös omasta juniorijoukkueesta löytyy maailmanmestari Timo Seikkula ja toisaalta Nivalan suunnilta tulee tuorein MM-mitalistimme Atte Ohtamaa, jonka vanhempiin saattaa törmätä Hiekkasärkkien lenkkipoluilla. Onhan Kalajoella myös aitajuoksun juniorien maailmanmestari Antti Haapakoski, jonka treenaamista pääsi pienenä seuraamaan. Edesmennyt Mika Myllylä tunnettiin maailmalla Haapajärveltä, alueen huippu hänkin, jonka suksia muuten testasi kisareissuilla Ojalan J-P, huippu-urheilija naapurista Kalajoelta.  

Henkilökohtaisesti edellisistä esimerkeistä eniten kolahtaa se fakta, että miten Kalajoelta voi tulla kaksi painonnoston Olympia-kävijää Milko ja Miika ja miksi heitä ei ole huomioitu tarpeeksi asiaan kuuluvalla tavalla esimerkiksi Visit-Kalajoen markkinoinnissa? 

Takaisin otsikon aiheeseen ja siihen mihin perustuu näkemys/ennustus menestysmahdollisuuksista. Kun jokin asia kiinnostaa tarpeeksi ja siihen uppoutuu riittävän pitkäksi ajaksi (puhutaan 10 vuodesta ja yli) niin siitä alkaa löytyä tiettyjä lainalaisuuksia ja yhteneväisyyksiä, jotka avaavat silmiä ja ajatuksia. Arvostan monia asioihin perehtyneitä osaajia joiden kirjoituksista on hyvä ammentaa asioita, ettei tarvitse väittää keksineensä näitä asioita itse. Eli pohjustan hieman kirjallista ja kokemuksellista taustaani, ettei kirjoitus ole vain tuuleen huutelua vaan pikemminkin vuosikymmenen uteliaisuuden ja "perehtyneisyyden" valistamaa tulkintaa. Toki joskus myös luovuus saa aikaan oivalluksia arvausten tai kokeilujen myötä mutta niinhän tiedettäkin tehdään (jopa yliopistoissa), vaikka välillä toisin asia esitetäänkin. 

Ennen kuin paljastan kaavan tai reseptin mikä yhdistää ihmisiä, jotka ovat tehneet mahdottomasta arkipäiväisen mahdollista niin laitan yhden esikuvani Michael Boylen tapaan muutamia kirjasuosituksia esiin, joihin toivon asiasta kiinnostuneiden perehtyvän (varoitan, näitä on paljon). Missään tietyssä järjestyksessä suositukset eivät ole mutta ovat sellaisia, jotka liittyvät menestymiseen kaavaan alalla kuin alalla. Daniel Dan Cleather on kirjoittanut niin oivallisen ymmärrettävän kirjan kuin The Little Black Book of Training Wisdom, että siihen tulen palaamaan myöhemmissä kirjoituksissa vielä usein erikseen. Sain kyseisen kirjasuosituksen Sebastian Vettelin fysiikkavalmentaja Janne Kontsakselta, joka kuuluu Hinta Performance asiantuntijatiimiin. Toisena pitääkin mainita Oskari Saaren kirjoittama Aki Hintsa - Voittamisen Anatomia, jonka inspiroimana tulen vielä lukemaan edesmenneen Hintsan tarinan Tänään olen elossa. 

Suosituksia lisää toinen Daniel eli Dan John (Utah) on amerikkalainen kirjailija/opettaja, valmentaja ja voimailija, jonka jokainen kirja perustuu pitkään kokemukseen ja osaamiseen. Näitä ovat mm. kirjat; 40 Years With a Whistle, Attempts, Before We Go, Can You Go, Interventions, A Lifelong Approach to Fitness, Never Let Go, Now What sekä muutkin hänen kirjalliset tuotokset. Edesmenneestä Charles Poliquinista alkoi oma valmennusurani ja hänen Principles, eli periaatteet on yksi suositeltava perusteos kaiken muun valmennusmateriaalin lisäksi. Charles oli aikaansa edellä ja hänen opeillaan on autettu lukemattomia urheilijoita Olympia-kentille. Mike Boyle suosittelee joitakin samoja kirjoja, mitä luettelen ja häneltä taisin saada idean autoyliopistosta, eli siitä kuinka kannattaa tunnin kahden työmatkat käyttää äänikirjoja kuunnellen. 

Ainoa tällä hetkellä vilkuilemani sosiaalinen media LinkedIn (tämäkin tosin harvakseltaan) tuo mieleen yhden inspiraattorin Juha Kankaan https://fi.linkedin.com/in/juhakangas joka pitää netissä ihannoimaani kirjakeskustelua yhdessä Mikko Mattisen kanssa. Täältä saa erinomaisia kirjasuosituksia johtamisen alalle sekä energiaa päiviin. Nostan Juhalle ja Mikolle hattua ja tunnen joka kerta iloa sekä energiaa kun näen asiansa osaavien innostuksen välittyvän seuraajille. 

Vahva lukusuositus löytyy Brian Tracy teoksista Goals ja The Phoenix Transformation. Tracyn ohella toinen vahva innoittaja on Anthony Tony Robbins, joka on kerännyt menestymisen kaavasta itselleen huikean uran ja elämälleen mahtavan tarkoituksen. Robbinsista riittäisi ammennettavaa yksinäänkin vaikka loppuelämäksi mutta hänkin on saanut oppinsa muilta. David Allenin GTD eli Getting Things Done vie asioita eteenpäin. Seuraavaksi kirjoja Kindle-lukulaitteesta listamuotoisena, joita voin suositella. 

Ray Dalio: Principles 

Dave Asprey: Game Changers: What Leaders, Innovators, and Mavericks Do to Win at Life

Brett Bartholomew: Conschious Coaching

Michael Boyle: Advanced Funtional Training ja New Functional Training for Sports

Brendon Burchard: High Performance Habits

James Clear: Atomic Habits

Jim Collins & Jerry Porras: Built to Last

Jim Collins: Good to Great

Daniel Coyle: The Culture Code ja The Little Book of Talent

Mark Divine: Unbeatable Mind

Peter Drucker (useita teoksia): The Essential Drucker

Angela Duckworth: Grit

Charles Duhigg: The Power of Habit

David Epstein: Range

Viktor Frankl: Man's Search for Meaning

Malcolm Gladwell: David and Goliath

Seth Godin: Tribes

Daniel Coleman: Focus

Jon Gordon (useita suosituksia): The Energy Bus ja You Win in the Locker Room First

Adam Grant: Give and Take

Jonathan Haidt: The Righteous Mind

Ryan Holiday: Ego is the Enemy ja The Obstacle is the Way

Tony Hsieh: Delivering Happiness

Alex Hutchinson: Endure

Jordan Peterson: 12 Rules for Life ja Beyond Order 12 More Rules for Life ym.

James Kerr: Legacy

Steven Kotler: The Art of Impossible ja The Rise of the Superman

Jim Kwik: Limittless

Patrick Lencioni: The Advantage ym. 

George Leonard: Mastery

John C. Maxwell (useita loistoteoksia) esim. Today Matters

Christopher McDougall: Born to Run

John Medina: Brain Rules

Jeff Olson: The Slight Edge

Panu Luukka: Yrityskulttuuri on kuningas

Tony Robbins: Awaken the Giant Within, Unlimited Power, Unshakeable ym. 

Jim Rohn: Cultivating an Unshakeable Character

Robin Sharma: The 5am Club (tämä on kevyttä kuunneltavaa mutta viihdyttävä)

Simon Sinek: Start With Why ja The Infinite Game

Nassim Taleb: Skin in the Game ym. 

Jocko Willink: Extreme Ownership ja Dichotomy of Leadership

John Wooden: Wooden: A Lifetime of Observations and Reflections On and Off the Court

Scott Young: Ultralearning

Daniel Pink: Drive ja When

George Hackenschmidt: The Way to Live

Daniel Kahneman: Thinking Fast and Slow

Carl Rogers: A Way of Being

Geoff Smart: Who

Nick Velasquez: Learn, Improve, Master

Robert Weinberg: Foundations of Sport and Exercise Psychology. 

Paljon on olemassa hyviä kirjoja, joista ammentaa ja löytää the Core, ydinajatus, kaava, resepti, suunta millä nimellä sitä haluaakaan kutsua. Jim Collins löysi vuosikymmenen mittaisella tutkimuksella havainnon, että kaikki lähtee ihmisistä, ensin oikeat ihmiset mukaan, jonka jälkeen voi päättää tarkemmin mitä. Kun on oikeat ihmiset kyydissä niin suuntaa on helppo muuttaa. Tuolta tarkastelutasolta päädyttiin ajatukseen, että organisaatiokulttuurista tulisi löytää ydinarvot ja tarkoitus, joihin asioita pohjata oikeiden ihmisten kanssa. Mikä sitten on yksilötasolla se menestymisen salaisuus. Sen varmaan jokainen valmennuksen parissa työskennellyt tietää, että huiput on huippuja vaikka mitä tekisi, eli useinkaan ei ole valmentajan erinomaisuudesta kysymys, jonkun noususta alansa huipulle ja enemmän kuulee niitä tarinoita, että valmentaja on saanut tekemisellään ns. pilattua jonkun lahjakkuuden. Aki Hintsan lähtökohta on ihmisen itsetuntemuksessa ja moni muu lähtee samasta lähtökohdasta. Daniel Pink puhuu draivista (Drive), joka on sisäistä motivaatiota. Eli yksilötason tarkastelussa päästään vahvasti siihen suuntaan, että menestyjillä on jotain omassa henkilössään, opittua tai omaksuttua, ehkä tiedostettua tai tiedostamatonta (myös geeniperimänä), joka määrittää sitä päivittäistä tekemistä, jonka sivutuotteena näemme sitä voittamista ja menestymistä. Tarvitaan toisaalta monien tekijöiden summaa, jotta päästään näihin ihannoituihin esiintymiin. Joskus tuotannossa sanotaan, että hyvää materiaalia sisään ja hyvää ulos, huippua sisään ja huippua ulos. Motivaatiota ei oikein voi toiselle antaa mutta sitä voidaan ravita ja kultivoida. Riittävä motivaatio on myös yksi menestymisen taustalla oleva osa-alue. Tästä päästäänkin rohkeaan loppu- tai alkutulemaan, eli kaavaan menestyksestä. Olkaapa hyvät, tässä Steven Kotterin biologinen formula, eli kaava siitä miten kultivoidaan mahdotonta mahdolliseksi. Vastaus on FLOW-tila, joka määritetään tietoisuuden tilana, jossa olemme kaikista parhaita versioita itsestämme ja suoriudumme parhaan kykymme mukaan. Flow-tila on evoluution muokkaama tila huippusuoritusten taustalle. Flow ei kuitenkaan riitä yksin vaan tarvitaan taidot, joita Flow-tilalla vahvistetaan ja nämä ovat motivaatio, oppiminen sekä luovuus. 

Motivaatio tuo sinut mukaan peliin, oppiminen on se, joka auttaa sinua jatkamaan pelissä, luovuus on se miten ohjaat ja Flow on turbo, jolla buustaat tuloksia yli tavanomaisten rajojen. Tämä on taidetta miten tehdään mahdottomasta mahdollista. 

Edellä mainittu kaava pitää sisällään paljon jo aiempiin kirjoihin viittaavaa asiaa, jota tulen avaamaan myöhemmissä kirjoituksissa tarkemmin. Siihen asti voi pohdiskella ja herätellä esiin näitä neljää menestyksen kaavan osa-aluetta: motivaatio, oppiminen, luovuus ja Flow. Seuraavassa blogissa käsitellään motivaatiota. 

TI 26.10.2021 Ilmapiirin vaikutuksesta onnistumiseen

Kuulin Kalajoen jäähallilla mielenkiintoisen näkökulman paikalliseen valmentajan henkilökohtaisen asenteen vaikutuksesta joukkueiden yleiseen asenteeseen ja ilmapiiriin hallin työntekijöitä kohtaan. Esimerkiksi nykyinen JHT:n valmentaja Jesper Jalonen ei ole esittänyt kritiikkiä työpaikkansa infraa pyörittäviä työntekijöitä kohtaan, pisteet hänelle ammattitaitoisesta suhtautumisesta. Päävalmentajalla ei ole ollut tarvetta haukkua mahdollisesti huonoon kuntoon mennyttä jäätä, joka takavuosina on saattanut olla joidenkin valmentajien tapana. Toisin oli ennen. Entinen paikallinen valmentaja oli tarinan mukaan tullut päivätöistä hallille, lyönyt mikroaterian uuniin ja istuuduttuaan vessanpöntölle alkanut välittömästi haukkumaan miten huonossa kunnossa jäähoitajien tekemä jää on vaikka ei ollut edes hallille tullessaan jäällä vielä käynyt. Tämä kriittinen tai pikemminkin negatiivinen asenne oli tarttunut myös samalla joukkueen käytöstapoihin, mitä johtajat edellä sitä seuraajat perässä. Miten tämä sitten liittyy onnistumiseen tai sellaisen ilmapiirin luomiseen, jossa joskus onnistutaan?

Kaksi ihmisen yleisintä pelkoa ovat pelko epäonnistumisesta ja hylätyksi tulemisen pelko, johon liittyy myös pelko tulla julkisesti nolatuksi. Usein nämä pelot juontavat juurensa lapsuudesta, esimerkiksi vanhempien ylikriittisestä asenteesta lasten tekemistä kohtaan. Toisin sanoen kriittisyys ruokkii pelkoja ja esimerkiksi 54% aikuisista pelkää kuollakseen julkisesti puhumista. Onko ihme, ettei asioista puhuta ääneen, jos taustalla on pelkoa ja sitä pelkoa osataan sopivassa määrin lisätä vallankahvassa roikkuvien toimesta, kritisoimalla ääneen toisten tekemisiä. 

Kiitos kuvasta tietoturvatohtori Terolle! Näinhän se menee, tie onnistumisiin käy useiden yritysten kautta. 

Jos ihmisen yksi suurimmista peloista on epäonnistumisen pelko niin millaista mahtaa olla tekeminen sellaisessa ilmapiirissä, jossa kritisoidaan toisia ääneen, selän takana epäsuoraan ja välillisesti tartuttamalla/levittämällä V-mäistä asennetta ympärilleen? Voin kokemuksesta kertoa, että se ei ruoki innostusta tekemiseen sellaisen organisaation nimissä tai oppimista mutta onneksi ihmisen psykologiassa on onnistuttu löytämään vastalääke näihinkin pelkoihin. 

Mikä avuksi kun haluaa onnistua vaikka pelkää epäonnistumista tai julkisesti nolatuksi tulemista? Lääke on positiivisuus tai tarkemmin positiivinen ajattelu. Ihminen on luotu sellaiseksi, ettei se pysty ajattelemaan kuin yhtä asiaa kerralla. Perusasetus eli englanniksi default setting, ajaa meidät paljon helpommin ajattelemaan asioista negatiivisesti kuin positiivisesti, siksi positiivinen ajattelu vaatii jonkin verran enemmän työtä kuin murheissa rypeminen. Negatiivisen ajattelun raivaamiseksi pään sisältä pitää toistaa itselleen usein ajatuksia siitä kuinka; "minä osaan, minä pystyn tähän, opin tämän kyllä". Myös positiivinen minäkuva poistaa epäonnistumisen pelkoa ja ruokkii onnistumista. Monet onnistujat pitävät itsestään ja terve itserakkaus auttaa välittämään myös muista. Toista itsellesi usein "minä pidän itsestäni, olen hyvä/huippu/paras" ja tulet huomaamaan, kuinka muutos ajattelussa näkyy myös muussa tekemisessä. 

Jos haluaa luoda hyvää ilmapiiriä, joka ruokkii omaa onnistumista niin hyvällä on tapana moninkertaistua ja siksi on hyvä, että ympäriltä löytyy sinuun uskovia ihmisiä, jotka uskovat sinun onnistuvan kyllä. Samaa positiivisuutta voi antaa kavereillekin ja kertoa taikka kannustaa ääneen, että kyllä sinä opit ja osaat. 

Mitä sitten tehdä kritiikin puolustukseksi, sillä on sanottu olevan myös tärkeä tehtävä. Tulee vain mieleen, että onko kaikkea kritiikkiä pohdittu tarpeeksi, mihin sillä halutaan olevan vaikutusta. Halutaanko kritiikillä säilyttää vallitsevia valtasuhteita ja pönkittää omaa asemaa milloin minkäkin johtokunnan päättävässä elimessä vai onko kritiikillä tarkoitus saada omaa ääntä kuulumiin, jolloin kyse onkin vain kuulemiseksi tulemisen tarpeesta. Siitä voitaneen olla yhtä mieltä, että kaikki kritiikki ei ole tarkoitettu kaikkien korviin ja vuorovaikukseen on parempia keinoja kuin selän takana asioiden haukkuminen. 

Toivon, että lasten parissa työskentelevät aikuiset ymmärtäisivät mitä vaaditaan onnistumisen ilmapiirin luomiseen eli ymmärtäisivät uskoa aidosti lasten kykyyn onnistua ja loisivat ympärilleen kannustavaa positiivista kulttuuria, jossa tehdään paljon toistoja/yrityksiä menestymisen eteen. Toisin sanoen opitaan välttämään negatiivista kritiikkiä ja ylipäätään yleistä negatiivisuutta, koska se ruokkii pelkoa eikä edistä lasten oppimista. Urheiluseuroissa asenne lähtee ylhäältä, johtokunnista, valmentajista, joukkueen johtajista, vanhemmista ja vaikuttaa todella laajaan joukkoon. Hymyile joskus ja vaikket uskaltaisi niin sano itsellesi, "sinä pystyt siihen 👍

KE 15.9.2021 Petri Poikolainen, tuttavuus vuosien takaa elämän syvän merkityksen reunalla

Kaikki on hyvin, kipu elämässä kertoo siitä, että olen elossa. Kun kipu katoaa niin sitäkään on turha pelätä, silloin selvinnee meidän tämän maallisen vaelluksen lopullinen merkitys (tosin sekin saattaa muuttua ajan saatossa). Pysähdyn ja katson ulos ikkunasta, sateen jälkeen nurmi kuultaa märkänä mutta aurinko näyttäytyy upeana syksyisissä puissa. Kirjoitin hetki sitten tekstiviestin seuraavan blogikirjoitukseni päätähdelle, entiselle kämppäkaverilleni, joka nousi ajatuksiin viimeaikaisen mediahuomion vuoksi ja ennen kaikkea hänen uskomattoman merkityksellisen elämänasenteensa kautta. 

Elettiin vuotta 1996 kun olin murrosiän hormonihuumassa lähtenyt pois kotoa tutkimaan mitä maailmalla on tarjottavaa ja löytänyt tieni Helsingin Vuosaareen, Meri-Rastilaan, jossa silloisen tiedon mukaan asui eniten eri kansallisuuksia mitä Suomesta saattoi löytyä. Toden totta, kyllä yleisessä saunassa sai opettaa Afrikkalaisille Pohjoisen löylykulttuuria ja rappukäytävässä tuoksui Lähi-Idän basaarien mausteet ja monet muutkin katkut. Samaan soluasuntoon oli ahdettu toiselle puolelle asuntoa Laajasalon opistossa televisiotyötä opiskeleva Janne ja toiselle puolelle reserviupseerikurssin käynyt näyttelijän alku Poikolaisen Petri, Pieksämäeltä. Itse haaveilin kyseiseen aikaan musiikkielämän vapaudesta ja elättelin haaveita bändisoiton kautta tapahtuvasta Suomen kiertämisestä, joten eniten yhteyttä syntyi näyttelijäkämppikseen, joka oli erinomainen laulaja ja joudun tunnustamaan, että myös parempi kitaransoittaja kuin itse olin. 

Soluasunnon parvekkeelta avautui näkymät puistoon jossa yritettiin opetella tupakoimaan niin kuin oikeat taiteilijat, eli teatterikorkeakoulussa opiskeleva viereisessä huoneessa majaileva esikuva. Siihen aikaan kait näyttelijöiden kuuluikin polttaa tupakkaa aina kahvia nauttiessa, tiedä häntä. Elämä kulki vapautta maistellessa ja aika lailla vähävaraisena mutta sentään jotain sellaisia kokemuksia sain, joita ei voi rahalla koskaan mitata. Tupakasta ei onneksi tullut tapaa. 

Täytettyäni 18-vuotta olin sopinut treffit silloisen tyttöystäväkokelaan Johannan kanssa Meri-Rastilaan soluasuntomme ns. yhdistettyyn olohuoneeseen ja keittiöön. Meillä oli kämpässä käytössä yhteinen pöytä ja tuolit, joten treffejä varten piti tietysti kysyä kämppisten suostumusta, ettei tule yllätyksiä. Lupa tuli treffeille mutta yllätyksiltä ei voinut välttyä. Muistaakseni olin rakentanut maistuvan (tai huokean) menun pastasta, eli lähialueen Spar-kaupasta ostetusta spagetista ja mahdollisesti jauhelihakastikkeesta jos rahat olivat riittäneet tai sitten tonnikalasta. Joka tapauksessa lihaan taikka tonnikalaan oli sotkettu Uncle Ben's -valmissoosia, päälle juustoraastetta ja muistaakseni lisukkeena oli vaaleaa leipää. Ruokajuomana taisi olla mehua, vettä tai maitoa, ei enää muista. Kynttilä oli laitettu palamaan tyhjään viinipulloon ja valkoinen kauluspaita oli silitettynä. Treffit olisivat sujuneet ruokailun parissa, ellei viereisestä huoneesta tullut, italiaa puhunut ja laulanut kämppis olisi yllättänyt. Tämä erinomainen laulaja nimittäin saapui kuin tanssahdellen keittiöön, alkoi mitään kysymättä tarjoilla daamille ja minulle ruoka-annoksia ja lauloi yhden tai kaksi kappaletta sellaisena mielenkiintoisena potpurina, tietysti italiaksi ja teki tapahtumasta todellakin elämysrikkaan. Kukapa olisi uskonut miten hienon vaikutuksen voi saada aikaan lähi (halpis) ruokaa tarjoamalla. 

Kahden vuoden soluasumisen jälkeen oli aika siirtyä elämässä eteenpäin, armeija kutsui Helsingin Isosaareen ja tuli heittää jäähyväiset tutuille ja turvallisille kämppiksille. Muistan silmäkulmani kostuneen kun halasin näyttelijäkämppistäni pois muuttaessani ja kun hän toivotti kaikkea hyvää elämääni! Näyttelijät laittavat työssään itsensä likoon sydänjuuria myöten, joten muistan vieläkin miten aidosti tunsin lämpöä ja kaipausta menneeseen lähtiessäni halausten kera. 

Vuosia tämän jälkeen luin Petristä Seura-lehden jutun, joka pysäytti. https://seura.fi/ilmiot/tarinat/ms-tauti-vei-petrilta-tyon-naon-liikuntakyvyn-ja-avioliiton/

Petri Poikolainen oli menettänyt elämästään lähes kaiken mutta ei elämässään aina ollutta positiivista asennetta. Asenne olkoon meille kaikille opiksi ja Petri elävä esimerkki merkityksellisestä elämästä. Aion nostaa Petrin kunniaksi maljat ja kiittää häntä siitä, että hän on olemassa! 

Olet Petri ansainnut maailman menestyksesi ja toivotan sinulle kaikkea hyvää matkalla kohti lopullista merkityksellisyyttä. Kun elämä tuntuu raskaalta on kunnia saada tuntea esikuvia, jotka tasoittavat tietä ja valaisevat olemassaolollaan. Jotkut meistä ovat elämää suurempia!

https://yle.fi/uutiset/3-12073103

Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia on elokuva, jota suosittelen jopa sitä näkemättä menemään katsomaan. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sokea_mies,_joka_ei_halunnut_n%C3%A4hd%C3%A4_Titanicia

KE 1.9.2021 Voittavan kulttuurin suuntaan - vai tuho kulttuuriin?

Pohdin yöllä mikä saa minut menettämään uskoani paikallisiin urheiluseuroihin täällä Kalajoella tai niiden mahdollisuuksiin kasvaa menestyviksi ja kukoistaviksi unelmien urheiluseuroiksi. Ylipäänsä aihe sivuaa mielenkiintoani organisaatiokulttuureihin liittyen, josta tein tutkimusta ja opinnäytetyöni (linkki ohessa). 

https://www.theseus.fi/handle/10024/344993

Lahjakkaista muksuista ja heidän potentiaalista ei menestys jää kiinni. Ei myöskään harrastusmahdollisuuksista tai pätevistä vetäjistä, sillä niitäkin täältä löytyy. Mistä sitten? Kulttuuria tukemaan on Kalajoella organisoitu Akatemiaa ja lisäksi urheilukulttuuria edistämään on meille palkattu valmennus- ja kehittämispäällikkö. Kalajoki Akatemian valmennuspäällikkö Juha Isolehto lupailikin jo 2017, että järjestää alueen seuratoimijoita ja valmentajia yhteisen pöydän ääreen keskustelemaan, jotta alueella olevaa osaamista voidaan jakaa kehittää. Odotan edelleen näitä keskusteluja. 

Organisaatiokulttuureiden ytimeen luetaan kuuluviksi ydinarvot ja toiminnan tarkoitus. Ydinarvot erottavat organisaatioita toisistaan eikä niitä pidä sotkea käyttäytymisnormeihin tai vastaaviin. Toiminnan tarkoitusta nimitetään joskus sanoilla missio tai jopa visio, jälkimmäisen tosin enemmän viitaten tavoitteisiin. Ydinarvojen ja tarkoituksen käsittely voidaan tässä kirjoituksessa jättää esittelyasteelle. Missä organisaatiossa ylipäätään tiedätte noudatettavan päätöksenteossa ydinarvoja ja tarkoitusta? Ensin pitäisi päästä kartalle siinä mikä täällä oikeasti mättää? 

Golf-kentällä törmäsin erääseen positiiviseen yritysjohtajaan Pasi Koskiseen, joka luotsaa isoa yritystä nimeltä Kotek Factory Service Oy. Olen havainnut kyseisen yritysjohtajan useita hienoja kirjoituksia LinkedIn-sivustolla, jossa hänellä on kontakteja toistakymmentä tuhatta sekä moninkertainen määrä lukijoita. Kysyin Koskiselta, miten hän on viihtynyt Kalajoella ja sain mielenkiintoisen havainnon kulttuurieroista verraten Keski-Pohjanmaata Etelä-Pohjanmaahan (pidän Kalajokea Keski-Pohjalaisena enemmän kuin Pohjois-Pohjanmaana, johtuen Suur-Kalajoen historiasta). Etelä-Pohjanmaalla kun naapuri ostaa hienon auton niin sehän saattaa ärsyttää naapuria niin, että hän ostaa vielä komeamman auton. Keski-Pohjanmaalla kun naapuri hankkii korean menopelin niin naapuri miettii miten sen ilon saisi pilattua. Huumorimielellä heitetty lausahdus jätti pohdittavaa. 

Panu Luukka (yrityskulttuurimuotoilija/kirjailija) kuvaa kirjansa Yrityskulttuuri on kuningas yhdessä nelikentässä otsikkoni aihetta. Voittava kulttuuri sijoittuu nelikentässä kohtaan, jossa tavoitteet mahdollistetaan ja tosiasioista ollaan tietoisia. Muita nelikentän kohtia kuvataan sanoilla tuuri kulttuuri, tuhon kulttuuri sekä harha kulttuuri. Suuntaviivat ovat tavoitteet mahdollistava tai tavoitteet estävä sekä poikkiviivalla tietoinen kulttuuri ja tiedostamaton kulttuuri. Kyllä Kalajoella osataan pelejä voittaa mutta miten me osattaisiin rakentaa voittavaa kulttuuria?

Jordan Petersonin kirjassa 12 Rules For Life tuli eteen erinomainen tarina. Tarinassa pieni poika, nimeltään vaikka Miika Mansikka huomaa yhtenä aamuna, että hänen sängyllään on lohikäärme. Se on pienen kissan kokoinen ja ystävällinen. Poika kertoo äidille lohikäärmeestä mutta äiti sanoo, ettei lohikäärmeitä ole olemassa, joten lohikäärme alkaa kasvaa. Se syö kaikki Miikan pannukakut ja pian täyttää ihan koko talon. Äiti yrittää imuroida mutta se on vaikeaa ja äiti joutuu kulkemaan ulos talosta ikkunoiden kautta, koska lohikäärmettä on kaikkialla. Äidillä kestää imuroidessa ihan ikuisesti. Sitten lohikäärme karkaa koko talo mukanaan. Miikan isä tulee töistä kotiin ja näkee vain tyhjän tilan kohdassa, jossa oli ennen koti. Postinjakaja kertoo Miikan isälle mihin talo on mennyt. Isä lähtee jahtaamaan taloa ja löytäessään sen alkaa kiipeämään pitkin lohikäärmeen päätä ylös taloon, josta löytääkin vaimonsa ja poikansa. Äiti on edelleen sitä mieltä, ettei lohikäärmeitä ole olemassa mutta Miika on saanut tarpeekseen vaatien äitiä avaamaan silmänsä ja katsomaan, katso nyt äiti, lohikäärme on olemassa! Välittömästi lohikäärme alkaa kutistua ja on pian taas pienen kissan kokoinen. Kaikki ovat yhtä mieltä, että 1) tämän kokoiset lohikäärmeet ovat todellisia ja 2) ne ovat pieninä paljon parempia kuin valtavan suurina. Äiti, joka on vastahakoisesti aukaissut viimein silmänsä kysyy hieman allapäin, että miksi sen lohikäärmeen piti kasvaa niin valtavan suureksi? Miika ehdottaa ihan hiljaa, että "ehkä se vain kaipasi tulevansa huomatuksi". 

Tarina sopii kuvaamaan hyvin sitä mitä monesti rauhalliselta vaikuttavan pinnan alla tapahtuu. Kaaos ja katkeruus pesivät pinnan alla ja kun asioita lakaistaan tarpeeksi pitkään maton alle niin lohikäärme pääsee juhlimaan ja kasvamaan murusista. Mutta kukaan ei halua sanoa mitään, koska neuvoteltu järjestys, yhteiset sopimukset paljastuvat pian riittämättömiksi tai saattavat hajota palasiksi kun tapahtuu jotain yllättävää ja uhkaavaa. Kaikki vaan viheltelevät pimeässä. Kommunikointi vaatisi jopa ikävienkin asioiden yhteistä tunnustamista. Pikku hiljaa on helpompaa säilyttää rauha mutta pinnan alta kasvaa rikkaruohoja (kuten eräs Tony Robbins asioita kuvailisi). Jonain päivänä lohikäärme tai rikkaruohot ovat kasvaneet niin suuriksi, ettei niitä voi olla näkemättä. Lohikäärme tuhoaa taloja ja koteja, se voi olla avioliiton ulkopuolinen suhde, päihteiden käyttöä, vuosien huoltajuustaistelua. Syntyy katkeruuden keskittymä, jonka olisi pienemä pitoisuutena käsitellä ihan pala palalta. 

Ei pidä koskaan aliarvioida laiminlyöntien ja välinpitämättömyyden synnin tuhovoimaa! 

Yhteisesti sovittujen sääntöjen puuttuessa on kolme vaihtoehtoa: 1) olla orjana, 2) toimia tyrannin tavoin tai 3) opetella neuvottelemaan/kommunikoimaan. Orjat lähinnä tekevät mitä käsketään ja ovat ehkä hetken tyytyväisiä osaansa ja välttelevät vastuuta. Tyranni vain käskee tekemään haluamallaan tavalla ja väsyttää orjat. Elämä on ennalta arvattavaa tottelevaisuutta, kuka lopulta jaksaa sellaista?  Asioista neuvotteleminen vaatii yhteisesti sen tunnustamisen, että lohikäärmeitä on olemassa, ne ovat todellisia ja niitä on joskus hankala kohdata. Pieninä lohikäärmeet ovat vain pieni suupala ritareille, jotka uskaltavat sen kohdata. 

Miten tämä sitten liittyy otsikon aiheeseen? Ehkä jotkut muutkin ovat joskus havahtuneet huomaamaan, kuinka esimerkiksi urheiluseurojen päättävissä asemissa käyttäydytään tyrannien tavoin ja toisaalta jätetään toiset orjan asemaan. Mennään sääntöjen ym. taakse ja vedotaan vain olemassa olevaan tyranniaa tukevaan rauhaan. Todellisia neuvotteluja ei käydä eikä todellisia vaikutusmahdollisuuksia anneta kuin harvoille ja valituille. Sopiikin kysyä, kuka hyötyy mistäkin? Kuka nostaisi kissan pöydälle, ennen kuin tarvitsee puhua lohikäärmeistä? Mielestäni sillä ei ole väliä kuka on oikeassa vaan pitäisi antaa merkitystä sille mikä on oikein (sen parhaan, sillä hetkellä tiedossa olevan tiedon valossa). 

Onko meidän urheiluseuroissa/joukkueissa keskusteltu asioita lävitse? Löytyykö seuratoiminnasta, sen kulttuurista voittavaa kulttuuria, jossa neuvotellaan asioista ja tunnustetaan tosiasioita? Sami Minkkinen (NLP-kouluttaja/hypnotisoijakin) sanoo, kuinka olisi hyvä asettaa tavoitteita mutta samalla voisi jättää tien lukitsematta. Eli kun päätetään mitä halutaan saavuttaa niin ei määritetä tietä miten siihen tavoitteiseen päästään, sama sopii mielestäni lasten valmentamiseen. Tavoitteet saavat olla korkealla mutta annetaan tien yllättää seikkailuna miten sinne tavoitteisiin päästään. Jordan Peterson kannustaa elämässä tähtäämään mahdollisimman korkeaan hyvään ja pitämään sitä kompassin suuntana kaikessa toiminnassa.

Jotta päästäisiin joskus voittavaan kulttuuriin, pitäisi tiedostaa missä ollaan, mitä tavoitellaan (mikä on meidän toiminnan tarkoitus) puhumattakaan, että meillä olisi toiminnan taustalla yhteisesti hyväksytyt ydinarvot (2-3 muista organisaatioista meidät erottavaa arvoa) ja kulttuuri, jossa epäkohdista keskustellaan. 

Käytännön esteitä voittavalle kulttuurille tulee vielä mieleen 1) valmentajien toimintatavoista, joissa huudetaan käskyjä/ratkaisuja kentän reunalta kun päätöksenteon tulisi syntyä siellä pienen kasvavan urheilijan omassa päässä niihin havaintoihin perustuen, jotka näkyvät sinne reilun metrin korkeudelle. Totta kai aikuinen havaitsee asiat tarkemmin ja tämän keksimä ratkaisu saattaisi olla jopa pelin lopputuloksen kannalta voittavaa mutta pitkässä juoksussa karhunpalvelus urheilu-urasta haaveileville.  Englannissa on kirjoittamaton sääntö jalkapallossa, jossa pallollista pelaajaa ei neuvota, sama sääntö pitäisi olla itsestäänselvyys jopa Kalajoen valmentajille, niin jalkapallossa, jääkiekossa, sählyssä kuin muissakin lajeissa. Annetaan lasten oppia havaitsemaan ja tekemään itse ratkaisuja, pidetään valmentajana oikeellistamis-refleksimme kurissa. Toisena esteenä voittavalle kulttuurille haluan nostaa 2) keskustelun puutteen. Keskustelut ja neuvottelut voidaan aloittaa omista joukkueista, joille sovitaan yhteiset tavoitteet ja määritetään yhteiset arvot. Koko seuran tasolla kulttuurin muutosta tuskin on ihan heti odotettavissa mutta onneksi ihmeitä tapahtuu ja ihmiset muuttuvat (tai muuttavat).