TI 22.2.2022 Se on mahdollista? Miten valitset

Se on mahdollista! Näin totesi Jörn Donner vieraillessaan Libanonissa keväällä 2013 tapaamassa meitä suomalaisia rauhanturvaajia. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/ei-ihminen-ei-ole-valmis-ennen-kuin-han-kuolee-jorn-donner-on-poissa/ Lausahdus synnytti ja jätti jäljen hienoihin muistoihin ja on siksi avaamassa ovea, jonka kautta tarkastella omia valintoja ja tekemistensä tarkoituksia. 

Kuva rotaatiojulkaisusta Suomalainen kriisinhallintajoukko Libanonissa. Kuvassa Jörn Donner  sotilaspoliisiryhmän ylikersantti Tuukan kanssa. 

Tämä lause tai metafora on samalla hieno ennakkoluulo mahdollisen mahdollistamisesta ja saattaa olla peräisin myös toisen suuren ajattelijan Esa Saarisen kanssa jalostuneesta yhteistyöstä. Kirjoittihan Saarinen Donnerista elämäkerran vuonna 1987. Toisaalta mahdollisuus on ponnahduslautana kahteen seuraavaan Saarisen teesiin, jotka haluan tähän yhteyteen liittää. 

Meissä kaikissa on enemmän hyvää kuin päälle päin näkyy 

Parempi ajattelu synnyttää parempaa elämää

Ihminen on ihmisyydessään kuin valintakone. Valitsemme jatkuvalla syötölle asioita tietoisuuteemme ja toisaalta tiedostamattomaan mieleen. Minulle tärkeä henkilökohtainen arvo vapaus, liittyy oleellisella tavalla mahdollisuuteemme valita asioita vapaassa Suomessa. Kiitos sotaveteraanien, annoitte meille vapauden, eikä meidän tarvitse elää näennäisvapaassa maassa. Valitset asioita, tiedostit sitä tai et. Seuraava kuva nostaa tietoisuuteen sivilisaatiomme evoluution mukana kehittyneitä organisaatiokulttuureita, joiden kautta valitsemme maailmankuvaamme katsoa. 

Kuva on kulttuurimuotoilija Brando Louhivaaran laatima, herättämään ajattelemaan, missä sinä haluaisit olla?

Sivilisaatio saavuttaa meidät, asuttiin me sitten Suomen harvaan asutuilla erämaaseuduilla tai kaupungeissa. Me valitsemme millaiseen tarinaan uskomme, miten elämme. Organisaatiokulttuurit ovat eräänlaisia kollektiivisia tarinoita, yhteisiä uskomuksia ja ennakkoluuloja. Koulujärjestelmämme ylläpitää yhdenlaista tarinaa, jossa opettaja antaa oppilaalle tietoa ja on samalla ikään kuin hierarkia-asteikolla ylempänä. Sama tarina jatkuu työelämässä, jossa esimies tai nykyisin esihenkilö on hierarkiassa eli ruokintaketjussa ylempänä. Muunlaiset näkemykset ovat harvinaisia niin kauan kuin elämme ja uskomme tätä yhdenlaista tarinaa vaikka muunlaisenkin tarinan voisi valita. Donner edusti alussa sitä rohkeaa ihmislajia, joka pyrki haastamaan ennakkoluuloja sekä kirjoittamaan toisenlaista tarinaa. Jos valitsemme katsoa maailmaa ylöspäin kavuttavina tikapuina, jotta pääsisimme yhä ylemmäs ja korkeammalle hierarkian tasoille niin ylhäällä huomaamme olevamme aika yksin, varsinkin jos meitä ei ole muut kannattelemassa. Eri asia on, jos valitsemme nostaa toisiamme niin sanotuille huippupaikoille, jotta nämä olisivat uranuurtajina antamassa meille vähän kauemmas kantoisia näkymiä. 

Valitsetko siis katsoa maailmaa millaisten organisaatiokulttuurilasien kautta? Haluatko kuulua susilaumaan, jossa totellaan tyrannia? Oletko mieluummin osa byrokraattista armeijaa ja teet juuri niin kuin on säännöissä säädetty? Kuulutko kenties osaksi koneistoa, jonka tehtävänä on tehdä voittoa? Oletko löytänyt vihreitä arvoja ja haluat organisaatiossa olla kuin osa perhettä? Vai haluatko katsoa sellaisten lasien läpi, että vaikka et tiedä mitä tuleman pitää niin luotat tarkoituksen kehittyvän kuten oman lapsesi, täynnä potentiaalia ja kehitystä yhdessä osana luonnollisia hierarkioita?  https://opaojala.blogspot.com/2022/02/pe-422022-teal-organisaatiosta.html Kun olet valinnut tai tiedostanut oman suosikkisi niin toivottavasti näet itsesi uudella tavalla tai ainakin huomaat, että toiset saattavat nähdä asioita eri näkökulmasta. Valitse näkökulmasi niin voidaan pohtia mitä voisi kuulua paremman ajattelun kautta syntyvään parempaan elämään.

Tony Robbinsin mukaan ihmisellä on kuusi perustarvetta. Näitä ovat varmuus/turvallisuus ja vaihteluntarve, merkityksellisyys/yksilöllisyys ja yhteenkuuluvuus/rakkaus, kasvu/kehittyminen sekä antaminen. Viimeksi mainittu antaminen on yksi valinnan mahdollisuus https://opaojala.blogspot.com/2021/06/to-1762021-toisille-antamisen.html. Valitsetko olevasi osa elämän luonnollista kiertokulkua ja annat toisille vai yritätkö vastoin luontoa pyrkiä maksimoimaan itsellesi tulevat "luonnonvarat" ja jarruttamaan luonnollista liikettä. Kuitenkin ihmisen perustarpeet ovat osa hyvää elämää ja toisille antamisen oivallus yksi ovi laadukkaaseen merkitykselliseen elämään. Joskus elämää voi pohtia sen perusteella mitä haluat hautakiveesi kirjoitettavan. Tällä hetkellä tekstini voisi olla nimen ja syntymäajan lisäksi jotain antamiseen viittaavaa, kuten "antoi toisille". Miten sinä haluaisit tulla muistetuksi, käärinliinoissa kun ei ole taskuja?

Palataan paremman elämän kautta antamisen tarkoitukseen. Jos katson maailmaa elävän organismikulttuurin lasien kautta ja annan tarkoituksen kasvaa ja kehittyä vapaasti niin ehkä taimeni olisi jotain seuraavaa. Tarkoitukseni on tuottaa yhteisiä elämyksiä ja kokemuksia rakkailleni, antaen heille kaikista kalleinta itsestäni, eli yhteistä jakamatonta aikaa sekä kokemukseni itse oppimisen ilosta ja merkityksestä, että toisille antamisesta osana hyvää elämää. 

Jääkiekkoon liittyviltä viisauksilta ei liene voida välttyä näin olympiakullan aikaan. Sanotaan, että Suomen kiekkoleijonat eivät pelanneet itselleen vaan antoivat toisilleen, meille kaikille. Ehkä tuokin riittää herättämään toisille antamisen tärkeydestä. Myös Kärppien valmentaja Mikko Manner ehti kommentoimaan Leijonat-kulttuuria sanoilla, että siellä vallitsi suorastaan rakkauden kulttuuri. Rohkeita sanoja kulttuurin osalta mutta varmasti ymmärrettäviä, miksi voitettiin yhdessä. https://opaojala.blogspot.com/2022/01/ke-512022-systeemiajattelun-osia-ja.html

Mikä on sinun valintasi, oletko antaja vai ottaja? Haluatko olla mukana jossakin evolutiivisessa tarkoituksessa kasvattamassa yhteistä merkitystä yhdessä toimien ja tuomassa oman lukusi mukaan tarinaan? Kaikki eivät halua kirjoittaa tarinaa ja se on yksi mahdollinen valinta sekin. Voi olla joskus helpompaa peesata mukana kuin avata suunsa ja ottaa aktiivista roolia. Fakta on kuitenkin se, että ellei itse tee valintaa niin valinnan tekee joku muu. Joskus hyvän eteen ei tarvitse kuin saapua paikalle tai avata suunsa ja asiat mahdollistuu. Vuorovaikutus on siitä mahtavaa, että se on loputon luonnonvara, yhdessä hymyn kanssa. Sen antaminen on helppoa eikä maksa mitään. Joskus ihmetyttää, miten joillakin on varaa jättää käyttämättä toisten tervehtimisen tai huomaamisen tuomaa hyvää energiaa tai olla avaamatta suutaan kun voisi sanoa, kiitos ym. https://opaojala.blogspot.com/2021/08/ke-192021-voittavan-kulttuurin.html

Jos ei yhtään avaudu tai avaa ovea mahdollisuudelle niin ollaan hyvin todennäköisesti tiedostamattoman tarinan ja uskomusten, eli ennakkoluulojen äärellä. Voiko tiedostamaton elämä olla hyvää elämää, jos mennään vain autopilotilla ja antaudutaan paikallisen sivilisaation muokkaaman oletuskulttuurin armoille? Näitä esimerkkejä tiedostamattomista asenteista löytyy läheltä kyllä yllin kyllin. Olen aiemmin käsitellyt JHT Juniorit ry:tä systeemiajattelun näkökulmasta https://opaojala.blogspot.com/2022/01/su-2312022-jht-kalajoki-ry.html. Käsittelyni perustuu kaivettuun julkiseen tietoon ja omakohtaisiin kokemuksiin vuosien varrelta. Jaksaa ihmetyttää miten jäähallille eksyy ihmisiä, jotka eivät kykene tervehtimään toisiaan tai tulevat murjottamaan eli näyttämään hapanta naamaa lastensa harrastuksen pariin. Mielestäni kyse ei voi olla aina huonosta päivästä vaan ennemmin yleisestä paikassa vallitsevasta kulttuurista, jonka omistajia me kaikki olemme. Niin kauan kuin ei tiedosteta asioita ja ollaan vaan hiljaa niin mikään ei muutu. 

Syy miksi itse olen ajautunut esimerkiksi edellä mainitun seuran toimintaan mukaan on se, että lapseni on kiinnostunut harrastamaan jääkiekkoa, yhtä lailla kuin jalkapalloa, sekä monia muita liikuntaharrastuksia. Olen mukana mahdollistamassa lapselleni yhteisiä elämyksiä hänen kiinnostuksen ja ystäviensä parissa. En ole lähtenyt mukaan toimintaan viedäkseni yhteistä tärkeää aikaa lapsilta pyörittääkseni jotain kioskitoimintaa, myydäkseni sukkia, suklaata tai kalentereita tai riidelläkseni joidenkin vanhempien kanssa, jotka eivät osaa ilmaista itseään, olettavat jotain ja sitten pettyvät kun heidän ajatuksiaan ei osata lukea. Katson maailmaa valintojen kautta, valitsen viettää aikaa ensisijaisesti lasten kanssa ja toissijaisesti jonkin muun. Lasten urheiluharrastukset mahdollistavat hienosti perheiden yhteisen ajan yhdistämisen. Niillä, joilla on jotain muita intressejä, kuten saada omaa nimeään kiillotettua, hankkia mainetta ja kunniaa on joskus tarkoitusperät ihan muussa kuin antamisessa. Valitettavasti olen itsekin välillä sotkeutunut sellaisten asioiden äärelle, jotka eivät toteuta haluamaani tarkoitusta.

Haluan tässä elämässä antaa muille ja toisaalta nauttia vapaudesta päättää kenelle antaa, sillä vaikka toisille antaminen pulppuaa ehtymättömästä lähteestä niin me elämme joidenkin asioiden suhteen suljetussa systeemissä. Kenelle sitten antaa ja kenelle ei. On jälleen valinnan aika. Valitettavasti omat resurssit eivät riitä antamaan kaikille (pois lukien positiivinen usko ja olemus), joten joudun jättämään antamisen ulkopuolelle sellaiset tahot, jotka ovat lähtökohtaisesti toisilta pois ottajia tai eivät kykene avautumaan edes sen verran, että avaisivat suunsa ja sanoisivat terve, hei. https://opaojala.blogspot.com/2021/10/ti-26102021-ilmapiirin-vaikutuksesta.html

Alkusanat evolutiiviselle tarkoitukselle ovat, yhteiset elämykset, yhteinen antaminen, yhdessä oppimisen ilo ja mahdollisimman suuren hyvän tekeminen. Viimeksi mainittuun voitaneen lukea myös meidän elinkelpoisuutemme olosuhteiden säilyttämisen tai parantamisen, eli elämän täällä maapallolla. Haluaisitko sinä olla mukana tämän tyylisessä tarinassa ja/tai mitä haluaisit tuoda mukaan tähän tarkoitukseen? Toivon, että tämän luettuasi olet jollain tapaa vuorovaikutuksessa kanssani, jos ei muuta niin sanot joskus pari sanaa asiasta tai heität viestillä. https://opaojala.blogspot.com/2022/01/to-1312022-dialogin-kaytto-tyokaluna.html

Jo nyt se on ollut mahdollista, eli mitä kaikkea ihmiset voivat hyvää saada aikaan. Esimerkiksi lasten omaa blogia (Leijonat vetää ylänurkkaan https://leijonatvy.blogspot.com/) on käyty katsomassa yli 3500 kertaa. Muksujen videoita saman nimisellä kanavalla https://www.youtube.com/channel/UC9uSC4IwjSpXOX_cp9PWiQg/featured on katseltu yli 6500 kertaa. Maailman parhaana pidetty luisteluvalmentaja Viktor Kraatz saatiin Kalajoelle opettamaan muksuille luistelua. https://opaojala.blogspot.com/2021/06/pe-2562021-victor-kraatzin-oppeja.html 

https://leijonatvy.blogspot.com/2021/06/ti-2262021-maailmanluokan.html

Ollaan seikkailtu Mariston pakoilla, joista muistoina kuvakirjoja ja pinssejä https://leijonatvy.blogspot.com/2021/12/kesatunnelmia-2021-kuvakirjan-muodossa.html. Paljon iloa ja naurua on mahtunut muistoihin yhdessä lasten ja vanhempien kera. Mitä kaikkea muuta voikaan olla vielä mahdollista? Riittää kun tekee merkityksellisiä asioita ja on valmis antamaan toisilleen. Tietoisuuteen nostona vielä edellisistä, että mikään noista ei ole tapahtunut automaattisesti jonkun seuran toimesta vaan välittävien vanhempien ideoina, vanhempien, jotka haluavat tarjota lapsilleen elämyksiä ja upeita kokemuksia. Jossakin organisaatiokulttuurimalleissa katsotaan liittojen, seurojen ja organisaatioiden suuntaan ja odotetaan sieltä tippuvan helmiä meille käytettäväksi ja sekin on ihan mahdollinen katsantokanta. Itse näen asian toisin ja uskon, että me yhteisinä ryhminä saamme paljon enemmän hyvää aikaan ilman Akatemioita vaikka hyväksymme näiden roolin osana yhteistä kokonaisuutta. 

Yhteenvetona. Miten valitset? Oletko mukana luomassa yhteistä evoluution mukana kehittyvää tarkoitusta, valitsetko olevasi toisille antaja, kenelle haluat antaa arvokkainta kaikista, pystytkö oppimaan yhdessä toisten kanssa ja ennen kaikkea uskotko, että asiat ovat mahdollisia?

TI 15.2.2022 Filosofia ja systeemiajattelu -kurssin referointeja

Referaatti K. Anders Ericssonin, Michael J. Prietulan ja Edward T. Cokelyn artikkelista The Making of an Expert – Harvard Business Review July-August 2007

Huippuluokan suorituskyky on tulos vuosien tarkoituksellisesta harjoittelusta ja valmennuksesta, ei lahjakkuudesta. Unkarilaiset László ja Klara Polgárin haastoivat ennakkoluuloja naisten menestymisestä shakissa eli spatiaalisesta ajattelusta. Polgárit opettivat kolmea tytärtään kotona ja näyttivät systemaattisen päivittäisen harjoittelun merkityksen. Tuloksena nuorimmasta Juditista tuli grand master ennätyksellisesti jo 15-vuotiaana.

Chicagon yliopiston professori Benjamin Bloom julkaisi 1985 merkittävän kirjan Developing Talent in Young People. Tutkimuksen mukaan ennusmerkkejä tulevasta menestymisestä ei voi löytää. Bloom osoitti, etteivät älykkyysosamäärä ja mestarillinen osaaminen korreloi aloilla kuten, shakki, musiikki, urheilu tai lääketiede. Bloomin mukaan kaikki huippuosaajat harjoittelevat intensiivisesti, asialla omistautuneiden opettajien kanssa perheiden tukiessa näitä intohimoisesti. Laadukkaan harjoittelun määrä on merkittävin osatekijä, kuinka pitkällä osaaminen kehittyy. Huipuksi tullaan harjoittelemalla ei syntymällä. Laajoista saman teeman tutkimuksista on koottu kirjoja kuten The Cambridge Handbook of Expertise and Expert Performance (2006), julkaisija Cambridge University Press. Matka huippuosaajaksi ei ole kärsimättömille vaan vaatii kamppailua, uhrauksia sekä rehellistä mutta usein kivuliasta itsearviointia. Tarkoitukselliseen harjoitteluun menee aikaa vähintään vuosikymmen, jotta voi saavuttaa huippuosaajan tason. Tarvitaan asiantuntevaa valmennusta mutta myös kykyä oppia valmentamaan itse itseään.

Pariisi 1976. Kalifornian viinit saivat yllättäen parhaat arvostelut ja ekspertit erehtyivät useasti viinin alkuperän suhteen. Kaksi myyttiä tuli haastettua, ranskalaisten viinien kiistaton ylivertaisuus amerikkalaisiin verrattuna ja olettama tuomareiden asiantuntijuudesta. Ekspertit eivät olleet sen parempia kuin tavalliset viininjuojat. Vastaavanlaista on paljastunut muualtakin. Pitkälle kouluttautuneiden psykoterapeuttien vuosikymmenten työkokemuksella ei saatu sen parempia hoitotuloksia kuin noviisien kolmen kuukauden harjoittelulla.

Todellisessa asiantuntijuudessa on kolmen kohdan täytyttävä. Suoriutuminen on säännöllisesti parempaa, tulokset konkreettisia ja asiantuntijuus voidaan replikoida ja mitata laboratorio-olosuhteissa. Lord Kelvinin sanoin, jos ei asiaa voi mitata, ei sitä voi parantaa. Yksittäiset tapaukset ovat usein epäluotettavia mittareita, samoin kuin yleiset uskomukset ilman mittauksia tai pelkkä intuitioon luottaminen.

Tarkoituksellinen harjoittelu kohdistuu asioihin, joita ei vielä osata tehdä hyvin tai ei ollenkaan. Siinä opitaan toistoilla, virheitä korjaten ja palautteen perusteella. Olemassa olevia taitoja kehitetään ja laajennetaan. Keskittymiskyky rajaa kauanko tällä tavoin voidaan harjoitella. Viulisti Nathan Milstein kysyi mentorilta professori Auerilta tuntimäärää harjoitteluun, johon tämä vastasi. Jos harjoittaa sormia, mikään aika ei ole tarpeeksi, jos päätään niin kaksi tuntia riittää. Harjoitteleminen mukavuusalueen ulkopuolella vaatii motivaatiota ja uhrauksia. Huipulle pääsemiseksi tarvitaan edellisten lisäksi tason mukaista valmennusta, eli rakentavaa, jopa kivuliasta palautetta ja aikaa mieluiten lapsuudesta alkaen sen 10.000 tuntia tai 15–25 vuotta alasta riippuen.

 

Referaatti Emily Proninin huhtikuun 2008 Science-lehden artikkelista How We See Ourselves and How We See Others

Ihmiset näkevät itsensä eri tavalla kuin toisensa, he ovat uppoutuneena omiin tuntemuksiinsa, tunteisiinsa ja havaintoihinsa samalla kun heidän kokemuksensa toisista perustuvat ulkoisiin tekijöihin. Tämä epäsymmetria johtaa ihmiset arvostelemaan käytöstään toisella tapaa kuin toisten käytöstä. Usein eroavaisuudet aiheuttavat erimielisyyksiä ja konflikteja. Psykologisen pohjan ymmärtäminen voi auttaa pienentämään näitä negatiivisia vaikutuksia. Osaisimmepa olla armeliaampia toisille, silloin kun he eivät kohtaa ennakko-odotuksiamme.

Sosiaalipsykologit Edward Jones ja Richard Nisbett loivat 1972 teoriaa perusmekanismeista havaintoerovaisuuksien suhteen. Analyysi paljasti toimintamme tilannerajoitteisuuden ja toisten suhteen oletuksena sisäisen ja vakaan mielenlaadun. Tunteita ja aikeita seuraa tietty toiminta. Huomiomme fokusoi eri juttuja, kun vertaamme itseämme toisiimme. Emme esimerkiksi näe itseämme toimijoina peilin kautta. Havaitsemme itseämme itsetutkiskelun kautta (katsomme sisään ajatuksiin, tunteisiin, tarkoituksiin) ja toiset ulkoisesti käytöksen perusteella. Eli arvioimme toisia sillä mitä näemme ja itseä, miten ajattelemme ja tunnemme.

Ihmisillä on tapana ajatella itsestään mahtipontisesti ja epärealistisen optimistisesti. Edellinen pohjautuu omien sisäisten halujen ja aikomusten tarkkaan fokukseen. Näkemys laajenee ominaisuuksien positiivisempaan arvostamiseen. Yliarvioidaan toisen tutustuminen esimerkiksi työhaastattelun aikana ja samaan aikaan ajatellaan, että toiset havaitsevat itsestä vain hetken välähdyksen. Tästä johtuen luulemme tuntevamme toisemme paremmin kuin he tuntevat meidät. Käytös näyttäytyy koko tarinana, vaikka omaan tarinaan kytkeytyy oleellisesti se mitä ajattelemme ja tunnemme. Termi moniulotteinen tietämättömyys liittyy harhakäsityksiin, joita syntyy, kun arvioimme toisia käytöksen perusteella ja itseä ajatusten perusteella. Ihmisten välinen kommunikaatio vaikeutuu siinäkin, että meillä on tieto mitä kommunikoida ja toisilla fokus sanoihin, mitä he aikovat sanoa.

Ihmisinä olemme alttiita ympärillä olevien ihmisten vaikutuksille mutta kiellämme tämän yhtenäisyyden ja näemme itsemme erilaisina. Keskusteluissa mukaudumme käytöksiin ja eleisiin tietämättämme tai vaikutumme mainonnasta. Oletamme käsitystemme kautta tulevan tiedon reflektoivan todellisuutta, vaikka käsityksemme ovat värittyneitä ja muotoutuneita eri vaikutteista, kuten vajavaisesta näkökyvystämme. Puute havaita prosessia, joka synnyttää käsityksiä johtaa siihen, että pidämme itseämme objektiivisempana kuin muita. Olemme rakennettu huomioimaan toistemme toiveita ja sitä mitä toiset aikovat. Koemme, että on turvallisempaa arvioida toisia tekojen perusteella kuin heidän mahdollisten ajatusten perusteella.

Aivotutkimuksissa on havaittu kuinka aivojen medial prefrontal cortex (mPFC) aktivoituu kun ihmiset arvioivat tunteita ja tarkoitusta toisten vastaaviin. Apinoilta löydettyjä peilihermosoluja voi mahdollisesti löytyä meiltäkin. Peilaamme toisia, miten voisimme samassa tilanteessa itse ajatella. Projisoimme ominaisuuksia ja asenteita toisiin. Filosofit ovat pitkään väitelleet siitä onko ihminen sama ajan saatossa. Pidämme itseämme eri ihmisenä menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Tätä on selitetty sillä, ettei ole mahdollista muodostaa mennyttä käsitettä enää sisäisesti. Aivojen eri osat syttyvät, kun ajatellaan tuloksia nyt tai tulevaisuudessa. Nykyhetki altistaa sisäisille tuntemuksille. Menneisyydessä ja tulevaisuudessa ollaan usein ulkoisina tarkkailijoina.

Referaatti professori Esa Saarisen artikkelista Soveltavan filosofian luova räjähdysvoima, virkaanastujaisluento 17.12.2002

Vaikeinta on tuntea itsensä, helpompaa on neuvoa toista mutta suloisempaa kuin mikään muu on onnistua – Thales ensimmäinen filosofi. Mitä mahdollisesti olivat filosofian alkuperäislupaukset? Käytännössä filosofiasta haettiin elämän rikastamista, ajattelua työvälineenä ja paremmalla tavalla elämistä. Diogenos Laertios 200-luku, heitti kirjassaan Merkittävien filosofien elämät ja opit ilmoille kiteytyksiä seitsemältä viisaalta. Khilon neuvoi hallitsemaan itseään etenkin juhlissa, Pittakos ohjeisti olematta panettelemaan ystäviä tai vihollisia sekä pitämään hallussa totuus, luottamus, kokemus, taitavuus, toveruus ja huolenpito. Kleobulos opetti ottamaan onnenkäänteet vastaan arvokkuudella ja Anakharis Skyytti hallitsemaan kielen, vatsan ja sukuelimen. Sokrateksen osa oli elää, luoda samalla filosofista elämää, ei perustaa alan oppisysteemiä. Filosofia kuului elämään elämälle.

Soveltavalle filosofialle antaa merkitystä se mitä tapahtuu todella ihmisessä itsessään, hänen ajattelussaan ja tämän seurauksena hänen ympäristössään. Filosofian tulee liittyä tosielämän tilanteisiin ja tapahtumiin. Filosofia on arjessa synnyttämässä yhteyksiä tai niitä etsivien apuri. Platonin Lakhes-dialogissa Sokrates vie keskustelukumppaninsa sisäiseen keskusteluun urheuden oven kautta. On turha kuvitella, että vanhuuden mukana kulkeutuu viisautta ilman oppimista yhä uudestaan. Sokraattisella filosofialla haetaan yhteyksien avaamista ja niihin vaikuttamista sekä tähdätään ajatteluun liikettä ja tapoihin muutosta, miten toimia. Sokrates osoitti, miten mullistavaa on ennakkoluuloisesti olettaa toisen tietävän enemmän kuin tämä ymmärtääkään tietävänsä ja siksi Sokrates kysyy. Oivalletaan vanhat totuudet tuoreesti.

Filosofian tulee antaa henkilökohtaisesti merkittävyyttä, avata ovi jokaiselle ja kasvaa viisauden ideaaliin, joka kuuluu kaikille. Filosofia on vapautta, jonka vastapainoksi on otettava vastuuta ja kyettävä ajattelemaan itse. Soveltavan filosofian elämän kiertokulku on yhteydessä kykyyn kommunikoida. Kaikki me ajattelemme omat ajatuksemme, elämme omat elämämme mutta asiat voivat olla myös paremmin. Ajattelun liikkeen voi valjastaa työmenetelmäksi, muistuttaa palauttamaan mieleen mitä jo todennäköisyydellä tiedetään. Kehitetään itseämme löytämään ainutkertaisuutemme merkittävimmät muodot tässä oivaltavassa elämässä ja annetaan odottamattomien ihmeiden käynnistyä. Platon Apologia paljastaa Sokrateksen suurimmaksi hyväksi työksi saada ihmiset uskotaan, kuinka on tärkeintä kehittää itseään mahdollisimman suureen hyvyyteen ja viisauteen, karttamaan pahuutta. Filosofia, joka ei tuota hyvää elämää on epäonnistunutta filosofiaa.

Vuorovaikutustaloudessa tehdään suurimmat läpimurrot, jossa filosofian ylistämä mielikuvitus on tärkeänä. Näkemyksemme ovat puutteellisia ja ohjaavat meitä mutta vain harvoin me ohjaamme näkemystä. Rajatusta näköalasta aukenee vain kapea osa koko kaikkeutta. Filosofian ajatusvoima vakuuttelee uomaulkoutumisen, sivunousun välttämättömyydestä. Osaaminen on avain mutta näkemystyö kertoo, mihin kannattaa ryhtyä. Filosofia tarjoutuu avaamaan väyliä uusista näkemyksistä vanhoihin ja kaikista uusiin suuntiin. Se elää ja vaikuttaa salaperäisellä välivyöhykkeellä, jossa järki kohtaa tunteet ja yksityinen yleisen. Sana voi olla majakkamääreenä suuntana ja valona ja auttaa välttämään karikot. Osaaminen ympyröi meitä ja elämme ulkoisesti toimeliaisuuden maailmassa omien sisäisten tunne-, uskomus-, unelma- ja rajoitemaailmojen kautta.

Sen havaitseminen, että elää, kuuluu itsessään nautinnollisiin asioihin – Aristoteles.

Mitkä olivat artikkelien tärkeintä antia minulle?

Kun luennoilla mennään usein nolousvapaalla alueella, ikään kuin mukavuusalueelta käsin tutustumaan laitakaupungin syvänteisiin niin tässä tehtävässä ainakin omalla kohdalla tuntui kuin olisi oltu turmelemassa koskematonta luontoa. Valitettavasti varsinkin maestro Esan tekstiä referoidessa tuntui kuin olisin roskaava turisti asuttamattomalla koralliriutalla. Onneksi kyseessä ei peruuttamaton tapahtuma vaan simuloitu virheistä oppiminen ja uusien asioiden oivallus. Aivotutkija John Medinan mukaan oppimisen yhteydessä voidaan puhua aivosolujen ”turpoamisesta”, jolloin tuntee tiettyä epätoivoa, joka onkin itse asiassa tulossa oleva läpimurto, oppiminen tai oivallus. Sain pinnistellä näiden referaattien eteen, tuotos ei ole ehkä se tärkein anti vaan se tekeminen, ajattelun tässä tapauksessa vaivaaminen, rutistaminen höykkyyttäminen, eli toisaalta liike, jotta kehittyisin. Kiitos tehtävästä!

Asiasisällöllisesti ensimmäinen artikkeli Erickssonin sinnikkyyden ja tarkoituksellisen harjoittelun osalta olikin jollain tapaa tuttua valmennusharrastuksen kautta. Tavallaan sitä tarkasteli nyt uudesta perspektiivistä eikä välttämättä asiapohjalta, kuten aiemmin. Sokratesin tapa herättää kaivamaan ennakko-odotusten mukaan jo olemassa olevaa tietoa uudella tavalla osui tämän artikkelin kanssa yksiin. Maestron toteama uoma-ajattelu näkökulma laajeni sivukatsannoksi ja toi mieleen Steven Kotlerin omaksuman ajatuksen, milloin voi kokea tietävänsä asiasta tarpeeksi, että voi kirjoittaa asiasta artikkeliin. Kotler on journalistina joutunut pohtimaan asiaa ja päätynyt mielenrauhaan, kun on hankkinut vähintään 5 eri lähdettä aiheesta ja jopa vastakkaisuuksia etsien. Soveltavalle filosofialla on löytynyt merkitystä omasta elämästä.

Toinen artikkeli tuotti itselleni eniten päänvaivaa. Varsinainen läpimurto jäi ajallisesti saavuttamatta. Jäin ajattelemaan lukemisurakoita, kun pyrin nuorempana oikeustieteelliseen (sinne kuitenkaan pääsemättä) ja joiden yhteydessä oivalsin työn merkityksen. Kun tekstiä lukee ja opettelee niin jossain vaiheessa se alkaa avautua. Tämän psykologisen tekstin suhteen jäin odottamaan sen avautumista edelleen mutta koin, että minun olisi pitänyt käydä psykologiset määritelmät vielä syvällisemmällä tavalla läpi, jotta teksti olisi auennut lisää. Tieto siitä, että en ole ihan referaattiin tyytyväinen kalvaa jonkin verran omaatuntoa. Samalla kun teksti jäi odottamaan asiayhteyksien kirkkaampaa avautumista niin toisaalta se synnytti oivalluksen kuinka dialoginen vuorovaikutus ja sisäisten tuntemusten sanoittaminen voisivat olla avain parempaan vuorovaikutukseen.

Kolmas artikkeli osoitti maestro Esa Saarisen upeat sanojen kuljetukset ja kysymyksiä sekä pohdintaa herättävät lausemuotoilut. Ymmärsin mahdollisesti referaatin tekemisen hieman eri tavalla kuin tehtävänannossa oli, joten tuloksellisesti tuotos ei edusta kiitettävää. Tämän tekstin osalta koin kuitenkin sanojen muotoilemisen ja kääntelyn kaikista mielekkäimpänä. Tekstin perkaaminen aiheutti oivalluksia ja vahvisti entisestään positiivisten ennakkoluulojen jo antiikin aikaista merkitystä. Siksi Sokrates kysyy, on ensiksi pintapuolinen kysymysmekanismiin viittaava asia mutta saa tarkoituksen ja ennakko-olettaman myötä paljon syvemmän ja moniulotteisen merkityksen. Kuinka briljantti oivallus on projisoida toiseen ihmiseen ennakko-odotus, jopa sellainen viime aikojen NLP:stä (neuro linquistic programming) tuttu alitajunnan valjastava metamalli, että me tiedämme aiheesta enemmän kuin tietoinen mieli on valmistautunut siitä ilmaisemaan. Me tiedämme paljon enemmän kuin ymmärrämme ja me olemme toistemme ympäristö (Juuso Toivolan viimeisin lausahdus) ja me olemme isossa kuvassa myös enemmän yhteydessä toisiimme kuin haluaisimme myöntää.

TO 10.2.2022 TEAL-organisaatioista heränneitä lisäajatuksia F. Laloux Reinventing Organizations

Ennakkoluuloiset lumipallot, onko sellaisia? Pienin muksuistani heitti päälleni pienehkön mutta riittävän ison lumipallon, jotta se sai aikaan hymyn kasvoillani ja suurta iloa itse heittäjälle. Ai, että kun toisten heittäminen lumipalloilla voikin olla noin kivaa, ajattelin mielessäni. Muutaman vuoden vanhempi rakkauden hedelmä taittoi koulumatkaa koulukaverinsa kanssa ja heistä oli myös erittäin hauskaa heitellä toisiaan vuoronperään lumipaakuilla, mitä suurempi niin sitä hauskemmalta sitä näytti olevan juosta karkuun. Missä vaiheessa lumipallojen heittäminen kääntyy sitten ennakkoluuloiseksi? Muistan kun lapsena keksittiin älynväläys heitellä Nuoraojan jäältä pitkin Etelänkyläntietä ohikiitäviä autoja lumipalloilla ja kun yhden osuessa tuulilasiin alkoi karmea sadatus kuulua meitä lapsia kohden. Ehkä idea ei ollutkaan kaikkien mieliin. Mitä mahtoi aikuisen mieleen tulla lumipallon osumasta? 

Netin ihmeellisessä maailmassa on helppo pommittaa toisia sähköposteilla ja ei koskaan tule tietämään mitä sen postin saaminen vastaanottajassa aiheuttaa. Yhtä hyvin voisi kuvitella, että hymyä, kiukkua, väsymystä no, melkein mitä tahansa. Sähköpostin lähettäminen on helppoa, nopeaa ja EI se, ei ole vuorovaikutusta. Miltä sitten tuntuisi saada lumipallosta kasvoihin näin aikuisena toisen aikuisen kädestä? Jos se olisi tuttu niin se ehkä herättäisi jotain ajatuksia mutta entäpä sama tuntemattomalta tai vieläpä ihan toisesta kulttuurista olevalta? Olisitko sinä valmis heittämään ennakkoluuloisen lumipallon jonkun tuntemattoman henkilön kasvoihin? Oletan, että aikuiset ovat ehkä heittämättä toisia lumipalloilla kasvoihin, koska se ei välttämättä tunnu kivalta, ellei siihen liity lähimmäisen rakkautta tai muuta positiivista. Se liittyykö johonkin asioihin meillä ihmisillä jotain positiivista tai peräti rakkautta, pitäisi osata viestiä sille toiselle ihmiselle ja siinä onkin sitten jo kokonaisen tunnetaito-oppiaineen ajankohtainen uudistushanke. Sodankokeneet vanhempamme tai isovanhempamme jättivät aika tunneköyhät toimintatavat jälkeensä kun heillä oli paljon muitakin asioita mistä piti selvitä hammasta purren. Harvat olivat niin rikkaita, että oppivat edellisiltä sukupolvilta erinomaiset tunnetaidot, joilla luotsata purttaan täällä suvisaaristojen siunatussa hedelmällisessä varjellussa Suomen ihmemaassa. 

Kirjoitan asian vielä toisella tavalla. Jos et ole valmis heittämään lumipalloa tuntemattomien ihmisten kasvoihin niin miten pystyt kirjoittamaan sähköpostia tuntemattomalle ja kenties lataamaan siihen "palautteena" asioita, jotka sinua harmittavat? Toisin sanoen olemme valmiita heittämään päin toisiamme mitä ihmeellisimpiä asioita sanojen muodossa, tietämättä miltä se toisesta sillä hetkellä tai sen jälkeen tuntuu. Ennakkoluuloinen lumipallo voi toisissa aiheuttaa ihania tuntemuksia kun on odottanut ystävältään kuulumisia, ärsytystä jos pallon heittää joku, josta et erityisesti pidä, surua, jos pallo muistuttaa vaikkapa edesmenneestä 4-vuotiaana kuolleesta nykyisestä enkelilapsesta. Summa summarum, vuorovaikutukseen liittyy oleellisesti sen näkeminen, kuuleminen, havaitseminen, aistiminen, että miltä asia toisesta ihmisestä tuntuu. Olettaminen ei ole vuorovaikutusta! Ihmiset, jotka toimivat välittämättä siitä mitä jokin asia toisessa aiheuttaa ovat sitten oma lukunsa ja näistä olen aiemmin kirjoittanut muun muassa miten tunnistaa narsisteja tai "ottajia". Jos kiinnittää hyviin asioihin huomiota niin ne kasvaa ja jos taas likaan niin lika lisääntyy. Kulttuuri Kalajoella kaipaa lisää vuorovaikutusta mutta Kalajoki on myös yhtä lailla Suomea, joka kaipaa vuorovaikutusta jne. Me olemme toistemme ympäristö kuulkaas aika laajalla säteellä, julistaa hän. 

Miten lumipallot sitten liittyvät otsikon aiheeseen, eivät suoranaisesti mitenkään mutta samalla ihan kaikella tavalla. Ajatellaan TEAL-organisaation suhtautumista ennakkoluuloihin. Varmaa on, että ihmisillä syntyy ennakkoluuloja, joten TEAL-org. on pyritty sanoittamaan ja johtamaan ennakkoluulot toiminnan ja tekemisen positiivisiksi kulmakiviksi. Ajattele oman vaikkapa hierarkisen kontrolliorganisaatiosi ennakkoluuloja. Eikö valvontamekanismeja perustella sillä ennakkoluulolla, että ihmiset ovat epäluotettavia? Toisin on TEAL-org, jossa ihmiset ovat ennakkoluulojen perusteella luotettavia, jolloin heitä ei tarvitse vahtia väliportaan esimiesten tai piilotettujen valvontajärjestelmien avulla. Ennakko-olettamat myös samalla aiheuttavat sitä itseään ja siksi on tärkeää sanoittaa haluttuja ennakkoluuloja. Jurgen Klopp, eli Liverpool FC:n tunnettu huippuvalmentaja halusi muuttaa organisaation ennakko-odotukset epäilyistä uskomiseen. Klopp halusi ihmisten olevan "true believers" eli vapaasti käännettynä aidosti seuran menestymiseen ja tekemiseen uskovia. Ellei uskomuksia ja ennakkoluuloja tuoda pintaan tai sanoiteta niin silloin eletään aika pimennossa ja tarvitaan ties millaisia konsultteja setvimään vuorovaikutusongelmia. 

Laloux mainitsee, että asian tarkka määrittäminen saattaa sulkea sen kehittymisen. Ikään kuin asia voidaan määritettynä jättää omaan arvoonsa, eikä siihen enää tarvitse palata. Tämä voi jossain tapauksissa olla hyvinkin virheellistä sillä elämä, kuten luonto, ei ole kahlittavissa. Lapset ovat hyvä esimerkki siitä, että he ovat määrittämättömiä, täynnä potentiaalia, luonnollista liikettä, uteliaisuutta, kasvua ja kehitystä jne. Heti kun aletaan aikuisen "viisaudella ja osaamisella" luokittelemaan lapsia vaikka sitten ADHD-lasien kautta tai jonkin muun tästä "viisaudesta" kumpuavan mielen luokituksen mukaan niin miten käy? Eikö usein käykin niin, että nämä lapset toteuttavat tätä ennakkoluuloa ja aikuiset voivat sitten selän takana puhua, mitä minä sanoin, tiesin, että näin tulee käymään? Osaavat psykoterapeutit ovat erityisen varovaisia juuri tästä syystä, etteivät muodosta ennakkokäsityksiä asiakkaistaan tai ihmisistä yleensä. Muodostetuilla omilla käsitteillä me samalla tavallaan roskataan sitä puhdasta, villiä ja vapaata luontoa, ihmismieltä mitä me olemme.

Määrittäminen, ennakkoluulot tai viimeiseen asti pohdittu tavoite, eri askelmerkkeineen on helposti valmiiksi vanhentunutta tuotosta eli ei kykene vastaamaan ajan jatkuvassa liikkeessä oleviin muutoksiin. Et voi astua joessa toiste samaan veteen, sillä vesi virtaa jatkuvasti eteenpäin. Liian pitkään valmistelu tai mahdollisimman täydelliseen ratkaisuun pyrkiminen on toisin sanoen ajan ja energian (liikkeen) hukkaa. TEAL-org. pyritäänkin mieluummin itseohjautuvuuden yhtenä osana sillä hetkellä toimiviksi todettuihin käytännön ratkaisuihin. Mikäli ratkaisulle ei ole selkeää vastalausetta  tai -argumenttia (nämä ratkaisut siis tehdään advice-process tyylisinä, eli kuka tahansa voi päättää asian kunhan on kysynyt neuvoa kaikilta niiltä ketä asia mahdollisesti koskee) niin ratkaisu voidaan ottaa käyttöön ja kun parempi vaihtoehto tulee ilmi niin se voidaan hyvinkin nopeasti vaihtaa. Otetaan parhaan mahdollisen sijaan käyttöön workable solution, eli valitaan käytännöllinen toimiva ratkaisu. 

TEAL-org on kuin luonnollinen evolutionaarinen tapa kehittyä, yhdessä muiden kanssa. Toisella tavalla ilmaistuna, vaikkakin ennakkokäsitteellisesti et voi saada onnea tai menestystä niihin keskittymällä vaan nämä asiat ovat sivutuote jollekin muulle tekemiselle, kuten toimimiselle jonkin suuremman merkityksellisen tarkoituksen eteen. Evolutionaarinen tarkoitus pidetään joissakin TEAL-org. elossa ja kehityksessä puhumalla siitä jatkuvasti työn ohessa. Tarkoitusta ei näin ollen suljeta johonkin luokitukseen tai välttämättä juuri tietynlaiseen sanamuotoon tai määritelmään. Organisaation tarkoitusta tulee aistia ja sille tulee olla avoin, mikä se on, mitä se antaa. Tarkoitus saa näin ollen muotonsa joukossa ja on moninainen. Kaikki saavat mahdollisuuden visioida ja kokea yhteistä tarkoitusta. Olisi hyvä kysyä miten tarkoitus palvelee elämää maapallolla?  

Jyväskylän yliopiston liikuntapsykologian opintoihin liittyi erinomainen osio tunne- ja vuorovaikutustaidoista Marjo Rantalaisen vetämänä (linkki Marjon sivuille). 

 http://www.rantanplan.fi/vuorovaikutuskoulutus.html

Rantalainen opetti minulle palautteenantomuodon minä-viestin muodossa, jossa kerrotaan jonkin toisen tekemisestä ensin miltä minusta tuntuu, jokin mitä toinen tekee. Tämän jälkeen kuunnellaan mitä toisella on tähän palautteeseen sanottavaa, vaikka kuultava juttu ei olisi edes kovin positiivista. TEAL-organisaatioissa on yhteistä juuri sellaiset työkalut tai työssä käytettävät prosessit, jotka perustuvat positiivisten ennakkoluulojen lisäksi vuorovaikutuksen käyttöön. Ei TEAL-org. kuvitella, ettei ihmisten välillä synny konflikteja vaan ne hyväksytään ihmisten kokonaisuuteen kuuluviksi ilmiöiksi ja niitä varten on omat työkalunsa. Konflikteihin on varauduttu, niitä osataan odottaa ja niitä osataan ratkoa niin, että niistä seuraa hyvää. Joskus voidaan puhua syväpositiivisuudesta, jolloin se positiivinen tarkoitus ei ole ihan sillä hetkellä havaittavissa vaan syvemmällä. Ajattele vaikka kävelylenkille lähtemistä, aina se ei tunnu kovin positiiviselta mutta lopulta ja pidemmälle ajateltuna se sitä on. Aiemmin olen kirjoittanut kuinka olohuoneeseen pesiytynyt lohikäärme voi kasvaa aika helkkarin isoksi, jos ei se tule huomatuksi. Riidat ja ennakkoluulot paisuu, ellei niitä käsitellä. 

PE 4.2.2022 TEAL-organisaatiosta heränneitä alkuajatuksia Frederik Laloux Reinventing Organizations kirjaan liittyen

Sana TEAL ei synnytä monelle juurikaan mielikuvia kun taas toisille se näyttäytyy tulevaisuuden käsitteenä, jota kohti haluaisi organisaatioiden menevän. Teal on belgialaisen Frederik Laloux nimisen kirjailijan luoma värikoodattu käsite kuvaamaan evoluution aikana muotoutuneiden organisaatiotyyppiesimerkkien uusinta havaittua suuntausta. Kyseinen organisaatiotyyppi tai käsite liittyy oleellisesti itseohjautuvuuteen, jolla haetaan vastausta monikompleksiseen ja jatkuvasti muuttuviin haasteisiin (työ) elämässä. Avaan TEAL-käsitteen sivuoven, josta lähden rohkeasti sisään enemmän intuition voimalla kuin järjestelmällisesti. Toivon prosessin johtavan oivalluksiin ja toisaalta kuvaavan monimuotoisesti tätä monimuotoisesti muodostettua käsitettä. Lähestymisnäkökulmani voisi toisin sanoen olla sekava sekavasta aiheesta mutta toisaalta puristaa sieltä muutamia timanttisia kohtia pinnalle. 

https://www.tealsuomi.fi/post/mita-on-teal 

Tealsuomi.fi -sivusto on koonnut kirjasta hyvän suomenkielisen yleiskatsauksen aiheeseen liittyen. Ohessa nostoja sieltä värikoodien eräänlaisena evoluution kehittymisjärjestyksenä. Ensiksi mainitaan punaiset (RED) organisaatiot, joita voidaan kuvata susilauman metaforana. Vahvin pitää valtaa ja asioita johdetaan ylhäältä alaspäin. Esimerkkeinä voidaan pitää mafiaa tai katujengejä. 

Toisena esitellään meripihkan (AMBER) värinen organisaatio, jolle metaforana voidaan pitää armeijaa. Organisaatiolla on tunnusomaista vakaa hierarkinen organisaatiokaavio. Läpimurtona pidetään toistettavia prosesseja, jonka pohjalta muun muassa koulutusjärjestelmät ovat kehittyneet. Arkkiesimerkkinä on katolinen kirkko ja muita löytyy julkisista organisaatioista ja perinteisistä yrityksistä. 

Kolmantena esittelyyn tulee oranssi (ORANGE) , jonka metaforana pidetään konetta. Toimintaa ohjaaviksi asioiksi tiedostetaan kilpailu ja saavuttaminen. Läpimurtona oranssille konemaiselle organisaatiolle pidetään innovointia, tavoitteilla johtamista ja meritokratiaa (ansioiden mukaan perustava yleneminen). Yritysmaailmassa on vallalla oranssin kaltainen maailmankuva ja esimerkkejä löytyy useista pörssiyhtiöistä. 

Nykymaailman vallalla olevista harmeista, kuten luonnon varojen tuhlaamisesta tai materialismista ym. on mahdollisena vastalääkkeenä pyritty luomaan seuraava organisaatiotyyppi, nimittäin vihreä (GREEN). Tämän organisaatiotyypin metaforana pidetään perhettä. Vihreän organisaation läpimurtoina pidetään arvopohjaista kulttuuria, voimauttamista (hierarkia tavallaan ylösalaisin ja johtajuus nähdään palvelevana tai valmentavana) ja sidosryhmien huomioimista. Vihreissä organisaatioissa pyritään myös huolehtimaan ympäristöstä ja yhteiskunnasta. Esimerkkejä tällaisista edistyksellisistä yrityskulttuureista löytyy Ben & Jerry's ja lentoyhtiö Southwest Airlines. 

Kuvakaappaus sivustolta tealsuomi.fi

Tässä vaiheessa kuvaan astuu tulevaisuuden organisaatiokulttuuri sinivihreä eli (TEAL). Tämän organisaation metaforana on elävä organismi (mieleeni tuli Peter Sengen oppiva ryhmä), luonto tai ekosysteemi. Läpimurtona pidetään itseohjautuvuutta ja tai itseorganisoitumista. Valtahierarkioiden sijaan toiminta perustuu tilannesidonnaisiin hierarkioihin ja eräänlaisiin neuvontaprosesseihin. Tavallaan kuka tahansa voi olla päätöksentekijä mutta hän sitoutuu prosessissa kysymään neuvoa niiltä, ketä kyseinen päätös koskee mutta kantaa myös koko vastuun tekemästään päätöksestä. Viimeisiin lause puhuttelee itseä etenkin Nassib Talebin kirjaan Skin in the Game liittyen. Toisena läpimurtona teal-järjestäytymisellä pidetään kokonaisuuteen tai kokonaisvaltaisuuteen pyrkimisenä. Jälleen Peter Sengen systeemiajatteluun liittyvä yhteneväisyys, jossa systeemiä tulee tarkastella kokonaisuutena. 

Kokonaisvaltaisuus on ihmisten hyväksymistä aitoina kokonaisina ihmisinä hyvine ja huonoine puolineen. Tässä kohtaa lienee syytä muistuttaa perinteiseen työpaikkaan hakeutumisen paradoksaalisuudesta, jossa esittelemme itsestämme vain hyvät puolet kun samalla mahdollinen työpaikka tekee samoin. Perinteinen rekrytointi toisin sanoen vääristää aika pahasti sitä todellisuutta, mikä sitten tulee myöhemmin eteen kun silmät aukeavat. Teal-organisaation kokonaisuuteen pyrkiminen tuo esiin myös ristiriitoja, joiden selvittäminen kuuluu oleellisesti itseohjautuvien organisaatioiden työkaluihin. Kolmantena läpimurtona pidetään evolutiivista tarkoitusta, jolla tarkoitetaan toiminnan taustalla olevaa itseään suurempaa tarkoitusta.  Esimerkkeinä teal-organisaatioista pidetään Patagonia, Morning Star ja hollantilaista Buurtzorgia. 

Reflektointia omaan (työ)elämään

Koska (t)yöpöydälläni on lukuvuorossa Laloux Reinventing Organizations ja samalla Sengen Fifth Discipline Fieldbook niin en voi välttyä yhtäläisyyksiltä ja todennäköisesti sotken käsitteitä keskenään. On kuitenkin hienoa, että tällaisia rohkeasti uusia suuntauksia kokeilleita ja siinä menestyneitä yrityksiä on tutkittu ja tuotu tietoisuuteen. Valtiolla yli 20 vuotta työskennelleenä voin vain haaveilla, että työpaikkani olisi kehityksessä mukana, edes jollain osin. Ehkä Michael Tushmanin Corporate Explorer -suuntaus tuo ajantasaista ja työtapoja mullistavaa kehitystä tulevaisuudessa myös isoihin korporaatioihin, kuten valtio. Sitä ennen teen voitavani ja pyrin rakentamaan oman elämäni mahdollisuuksia sen mukaan mikä on resurssien mukaan mahdollista.  

Työpaikallani työskentelee monentyyppisiä asiantuntijoita. Työtä voidaan toisin sanoen kuvata asiantuntijuudella mutta myös virkamiestyyppisenä hierarkiana. Edellä kuvattuja värikoodejakin löytyy osin AMBER, ORANGE ja ylijohdon osalta RED sekä nykyvirtauksista GREEN omaksuttuja arvonostoja. Edelliset arvokeskustelut ova tosin enemmän teennäisinä nostoina vailla todellisuuspohjaa. Keskimäärin voitaneen kuitenkin puhua paria kolmea napsua nykyisistä edistyksellisistä suuntauksista taaksepäin, eli jälkijunassa ollaan. 

Mitä edistyksellistä voidaan kuitenkin valtion virkamieskoneistossa tehdä taikka luoda? Ensinnäkin valtiolla työskenteleviä yhdistää usein jokin sisäisesti vahva moraliteetti taikka arvojärjestys. Voin itse sanoa olevani tai eläväni seuraavien käsitteiden sisäisesti ohjaamana, joihin luetellaan asioita, kuten isänmaallinen, mahdollisimman suureen totuuteen pyrkivä, moraalinen ja ihmisille hyvää haluava ym. Joskus yleinen mielikuva valtion virkamiehistä on ristiriidassa niihin arvoihin nähden mitä monella samalla sektorilla työskentelevällä on sydämellään. Isommassa kuvassa valtio, Suomi on meitä suomalaisia varten. Toisin sanoen sanonta kuinka kansalaiset "maksavat virkamiesten palkan" pitää joiltain osin paikkansa, koska virkamiehet ovat ihmisiä varten eivät systeemiä palvellakseen. Järjestelmän tarkoitus tuntuu joskus joiltakin henkilöiltä unohtuvan.  Valtiolla on mahdollista olla edistyksellisesti puolustamassa ihmisyydelle tärkeitä arvoja, elää todeksi mahdollisimman suurta rehellisyyttä, tasa-arvoa ja huolehtia heikoimmista. Kun merkitys on selkeä, on työkin motivoivaa mutta valitettavan usein työn merkitys hukkuu tyranninlailla ylös portaita kiipeävien egoististen esihenkilöiden palvomisen tarpeen tyydyttämiseen tai työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien mitätöintiin systeemin toimimattomuuden tasolla. Toisin sanoen arvojen esiin nostamisen ja niiden todeksi elämisen mahdollisuus haalistuu ymmärtämättömiin ihmisiin tai järjestelmän huonouteen. 

Muutakin edistyksellisyyttä on valtiolla mahdollista tehdä, kiitos veronmaksajain tuoman monipuolisen riippumattomuuden (esim. oikeuslaitoksen tuomareiden ja muiden riippumattomuus). Valtiolla on mahdollisuutta luoda yhteistyötä eri yhteiskunnan toimijoiden kesken ja nähdä omien toimien vaikutus isommassa mittakaavassa. Tähänkään innovaatioon ei tarvita kuin rakentavaa vuorovaikutusta ja tahtoa tehdä hyvää. Edes tyrannisoivat pomot eivät voi estää luomasta merkityksellisiä ihmissuhdeverkostoja, jotka perustuvat keskinäiseen kunnioitukseen alisteisten hierarkioiden sijaan. 

Toisin sanoen, valtiolla on mahdollista elää tärkeiden arvojen puolesta, hyvää vuorovaikutusta vaalien, ihmisyyttä palvellen ja luontoakin varjellen, aika tärkeitä asioita siis mahdollistaen. Jim Collinsin tutkimusoivallukseen verraten, ensin tulee löytää vain sopivat (oikeat) henkilöt mukaan toimintaan, jossa on mahdollista innovoida myös hierarkian sisällä. Näkisin myös TEAL-tyyppisiä asioita mahdollisena asiantuntijatiimeissä, joissa vallitsee tasaveroisuus ja yhteinen itseään suurempi tarkoitus. Teal-tiimit voivat käyttää työkaluina rakentavaa dialogia, prosessia konfliktien ratkaisuihin, vertaiskoulutusta, toimenkuvan ja tehtävien soljuvaa ja sopeutuvaa tilanteen mukaan muuttamista sekä voimakasta itseohjautuvuutta työaikojen ja -tapojen suhteen. Yritysmaailmasta tuttua rahankäyttöä ei valtion vielä jäykkä koneisto salli mutta uskoisin, että joitain perusteltuja asioita olisi mahdollista hankkia. 

Teal-organisaation ajatuksia näkisin mielelläni myös sovellettavaksi erinäisissä vapaaehtoisuuteen perustuvissa yhdistyksissä, kuten mahdollisimman pitkälle vietyä itseohjautuvuutta pyrkimyksissä erityisen tarkoituksen toteuttamisessa ja mahdollisimman suureen hyvyyteen pääsemisessä. 

Unelma organisaatiosta, joka pyrkii mahdollisimman suureen hyvään, luo mahdollisuuksia lähimmäisille, toimii kokonaisuus ja kosketus elämään säilyttäen, ihmisten välinen vuorovaikutus kukoistaen ja parempaa elämää luoden on kasvanut pienestä siemenestä istutusvaiheeseen, jonka toivon synnyttävän kasvua ei muita tukahduttaen vaan myös muiden lajien moninaisuuden säilyttäen ja toisaalta kuihtuvia elvyttäen. Ajatuspajani on Teal polun kautta ajautunut merkityksellisyyden lähteille ja kunhan ajatukset tästä kirkastuu niin ehkä syntyy, jotain liikettä.