PE 25.6.2021 Victor Kraatzin oppeja luistelun saloihin sekä urheilijaksi kasvamiseen

Kuka on otsikon Victor Kraatz? Niille, jotka seuraavat maailman parhaiden jääkiekkoilijoiden edesottamuksia NHL kaukaloissa, ei alan huippuosaajaa tarvitse esitellä. Entinen jäätanssin maailmanmestari, kolmet olympialaiset käynyt, useita MM-mitaleita omalla urheilu-urallaan napsinut ammattilainen. Nykyään urheilumarkkinointiuran luisteluvalmentajan tehtäviin vaihtanut Victor on tullut vaimo Maikin yliopisto-opintojen ja perheen kanssa Suomeen Jokereiden palkkalistoille. Jokerit ovat hankkineet tämän luistelutaidon velhon tai englanniksi Yoda of Skating salaiseksi aseekseen kehittyäkseen seuraavalle tasolle. Voin nähdystä materiaalista, omasta kokemuksesta ja asiakkaista todeta, että työ mitä ja miten Victor asioita tekee, tuottaa erinomaista tulosta ja Jokereiden riveistä tullaan varmasti tulevaisuudessa näkemään useita huippuosaajia. 

Victorin asiakkaista löytyy nimiä kuten Mathew Barzal (New York Islanders), Jordan Weal (Montreal Canadiens), Shea Theodore (Las Vegas Knights), Morgan Rielly (Toronto Maple Leafs), Ryan Nugent-Hopkins (Edmonton Oilers), Miro Heiskanen (Dallas Stars), Michael Rasmussen (Detroit Red Wings), Colton Sissons (Nashville Predators), Nicolas Petan (Toronto Maple Leafs), Brenden Dillon (Washington Capitals), Danton Heinen (Anaheim Ducks), Brad Hunt (Minnesota Wild), Sam Reinhart (Buffalo Sabres), Alexandre Kerfoot (Toronto Maple Leafs), Jujhar Khaira (Edmonton Oilers), Tyson Jost (Colorado Avalanche), Gilbert Brulé (Kunlun Red Stars), Markus Hännikäinen (Jokerit) ja Connor Bedard. 

Mikäli et ole vielä vakuuttunut millainen osaaja on kyseessä niin ohessa taustaa luettavaksi. 

https://www.is.fi/urheilulehti/parhaat/art-2000007619364.html

https://areena.yle.fi/1-50762099

https://www.instagram.com/victorkraatz/?hl=fi

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jokereilta-merkittava-satsaus-nhl-tahtia-valmentanut-luistelumestari-pestattu/7543502#gs.4r8rg0

https://www.sportsnet.ca/hockey/nhl/islanders-barzals-supreme-skating-comes-working-olympian/

https://twitter.com/kraatzvictor1?lang=fi

Ylivieskan juna-asemalla 20.6.2021 on vastassa urheilullisessa kunnossa oleva valmentaja, jolla on tarkka katse ja hymy herkässä. Matalaa profiilia pitävä ammattilainen on ensi kertaa näin pohjoisessa mutta kaikesta näkee, että hän on tottunut matkustamaan ja tarkka maineestaan. Asiat mitä Victor tekee perustuu omaksuttuihin positiivisiin arvoihin ja tarkkaan toteutukseen. Suorapuheinen kanadalainen osaa ilmaista, milloin hän on eri mieltä tai milloin suoritus on riittävällä tasolla. Kalajoelle Victor suostui tulemaan, koska hän haluaa aidosti kehittää suomalaista jääkiekkokulttuuria ja jakaa osaamistaan sellaisille yhteistyökumppaneille, jotka edustavat hänen kanssaan samanlaista arvokulttuuria sekä halua antaa yhteisölle takaisin. Victor on kokenut totalitaarisen valmennuskulttuurin, huonoja valmentajia sekä hyviä valmentajia. Hän ei pidä huutamiskulttuurista eikä puolivillaisesta tekemisestä, harjoittelussa hän vaatii täydellisen suoritustason, eli yrityksen pitää olla 100%. Edes 95% ei ole riittävä taso harjoitellessa, asiat pitää pyrkiä tekemään niin hyvin kuin sillä hetkellä on mahdollista. Treenien intensiteetti on suomalaiseen kulttuurin poikkeuksellisen kovalla tasolla, treeneissä kanssapelaajat ja Victor luovat pelinomaista painetta aina kun se on mahdollista. Harjoituskaverin suoritukset halutaan saada onnistumaan viimeisen päälle hyvin, eli sparrataan niin, että toinen onnistuu. Treenien sisältöön palataan myöhemmin tarkemmin lisää. 

MOTIVAATIO JA NÄLKÄ

"There are three kind of players: 1) The one who knows everything because they have already done this type of exercise. 2) The one that never asks any questions but just does what is being told. 3) The one that seeks more answers. Essentially is inquisitive and is also aware that there is more info to be harvested beyond what he or she is being already told or shown. For those who know it all, I have nothing to give. - Victor Kraatz 2021"

 On kolmenlaisia pelaajia...ne, jotka osaavat jo kaiken, niille minulla ei ole mitään annettavaa!" 

Näillä sanoilla Victor otti leiriläiset esittelyssä vastaan Kalajoen Kummalankentällä. Kyseessä on sama juttu johon ikävä kyllä törmää niin urheilijoiden kuin valmentajien, vanhempien sekä joskus myös työelämässä toimivien kohdalla. Kun kuppi on täynnä ei sinne voi kaataa yhtään lisää oppia sekaan. Tiedon ja osaamisen jakaminen on turhaa sellaisille, jotka jo osaavat omasta mielestään kaiken riittävän hyvin. Kyse on asenteesta ja toisaalta asenteeseen vaikuttaa oma sisäinen motivaatio tulla paremmaksi ja kehittyä. 

Mathew Barzalin tultua valituksi NHL:ssä Rookie of the Year -pelaajaksi, odotti Victor tätä harjoituksiin mutta hän saapui 10 minuuttia myöhässä. Ehkä kyse oli yhdestä kerrasta ajatteli valmentaja mutta sama toistui, jolloin Victor otti asian puheeksi. Kysymys oli haluaako Barzal olla yhden vuoden tähdenlento, joka tienaa sen 700.000 dollaria vuodessa vai nousta seuraavalle tasolle ja pyrkiä pelaamaan huipulla seuraavat 10 vuotta. Ellei ole nälkää kehittyä ei Victorin valmennukseen ole asiaa. Barzal tuli seuraaviin treeneihin aivan erilaisella asenteella, ajoissa ja sellaisena, kuin oli aiemmin Victorin valmennuksessa ollut. Oikean asenteen löydyttyä harjoitteluun ja kehittymiseen tuli Barzalille 700.000 dollarin sijaan 21.000.000 dollarin kolmen vuoden sopimus.  

MITÄ YHTEISTÄ ON HUIPPU-URHEILIJOILLA JA -VALMENTAJILLA

Mieleeni tulee HJK:n ja Huuhkajien entinen valmentaja Antti Muurinen, jonka näin muutaman kerran Helsingin Olympiastadionin treenitiloissa 2010 vetämässä harjoituksia ammattipalloilijoille. Muurinen seurasi harjoittelua mutta oli samalla utelias mitä oma urheilijaryhmäni teki. Nähtyään voimaharjoitteluamme pyysi Muurinen opettamaan parille HJK:n pelaajalle rinnallevedon tekniikkaa, vaikka hänellä oli mukanaan HJK:n fysiikkavalmentaja. Huippuvalmentajat ovat avoinna ideoille, jotka auttavat heitä tai saattavat rohkeasti kokeilla jotain uutta, jos se veisi heitä eteenpäin. 

Suomen vahvin mies Jarno Jokinen harjoitteli samalla yksityisellä kuntosalilla 2013-2014 Varkaudessa. Jokinen kuului harvinaiseen joukkoon vahvamiehiä, sillä hän oli solminut antidoping-sopimuksen, josta piti urheilu-urallaan kiinni. Jokiselle ei tuottanut ongelmia ottaa vastaan vinkkiä miten joitakin pieniä muutoksia voisi kokeilla treeniin. 

Maailman vahvin mies Jouko Ahola keskusteli kanssani puhelimitse erään nuoren kiekkoilijalupauksen treeniohjelman suhteen. Ahola oli avoin kuulemaan mitä tämä oli aiemmin treenannut ja sovitteli oman ohjelmansa yhteisymmärryksessä urheilijaa aiemmin valmentaneen kanssa. Aholalla oli avoin mieli kuunnella ja oppia, koska halusi kehittyä edelleen. 

Niko Eronen konsultoi kanssani silloisen joukkueensa Joensuun Jokipoikien kilpakauden voimaharjoittelusta. Eronen otti vastaan tietoa, jota sovelsi joukkueensa kanssa. Jokipojat voitti Suomi-sarjan ja pelaajat antoivat palautetta, että he pysyivät keväällä paremmassa kunnossa, loukkaantumiset vähenivät, luistelu pysyi terävänä ja voimatasot ylhäällä seuraavan kauden treenejä aloittaessa. 

Edelle mainitut esimerkit kuvastavat huippuosaajien asennetta, eli vaikka meriitit kertoisivat mistä niin huipuilla on edelleen nälkää ja uteliaisuutta kehittyä. Sidney Crosby nauttii edelleen armottoman kovasta fyysisestä harjoittelusta fysiikkakoutsinsa Andy O'Brienin kanssa.  

Victorilla on oma vahva vuosikymmenten osaaminen ja kokemus mutta hän on silti avoin keskustelemaan asioista ja lajien kehittyessä muuttamaan sekä hiomaan harjoittelua entisestään parempaan suuntaan. 

RUTIINIT

Ennen jäälle menoa aamu seiskalta, näin Victorin livahtavan Pirkonsuon jäähallin nurkan taakse. Noin 5-10 minuutin kuluttua tuli tämä energisenä ja verrytelleenä pelaajin luokse ja ihmetteli, etteivätkö nämä valmistele itseään jäätreeniin? Kysyin kuinka paljon tämä tarvitsee näin vanhemmalla iällä valmistautumiseen ennen jäälle menoa ja sain vastauksen, että jo pelkästään 5 minuuttia riittää kunhan hän saa nivelet auki. Jääkiekkoilijalle on erityisen tärkeää pitää lonkat avoinna, eli rutiini lonkan avaukselle on jokapäiväistä. 

Harjoitukset alkoivat aina tasan sinä aikana kuin oli sovittu. Treenien jälkeen varusteet hoidettiin kuntoon ja valmistauduttiin seuraavaa treeniä varten. Nestettä eli vettä juotiin säännöllisesti. Kaikesta näki, että kilpauran aikana omaksutut rutiinit ovat osa Victorin elämää myös valmentajana ja helpottavat huomattavasti ajan ja huomion suuntaamista kehitettäviin asioihin. 

Otan esimerkin joskus näkemistäni jääkiekkoilijoiden lämmittelyrutiineista, jossa käydään hölkkäämässä pururadalla tai juostaan ylös alas jaahallin portaita jonossa. Varmasti tekemisessä täyttyy ns. kehon lämmittely mutta mitenkään muuten ei se valmistele luisteluun. Mike Boyle (Boston) on Amerikassa arvostettu ja palkittu fysiikkavalmentaja, joka pitää erityisen tärkeänä, että lajissa tarvittavat nivelet niin sanotusti verrytellään koko liikeradaltaan auki eikä käytetä aikaa sellaisiin liikeratoihin, jotka lyhentävät tarvittavaa liikkuvuutta. Victor painottaa luistelussa 1-2-3 -ensimmäistä voimakasta potkua, joka lähtee hermotuksesta. Pitäisikö verryttelyrutiineissa ottaa huomioon tämäkin? Kyllä mielestäni pitäisi ja jo omat kokemukseni Jokipoikien verryttelyistä vahvistavat liikeratojen avaamisen tärkeyden yhdistettynä hermoston herättelyyn muutamien hyppyjen, loikkien tai kiihdytysten muodossa hölkän tai liian pitkäkestoisen junnaavan tekemisen sijaan. 

VAATIMUSTASO

Victor on saanut urheilu-urallaan oppia, että tullakseen maailman parhaaksi on tehtävä kaikki mahdollinen sallittu, jotta voi voittaa. Urheilija on kokonaisuus ja valmentajilla on harjoituksissa se paras osaaminen sillä hetkellä, jota on syytä noudattaa ja valmentajiin on voitava luottaa. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kurinalaisuutta, eli kehittyminen kurinalaista tavoitteellisuutta. Victor vaatii osallistujilta aina täydellistä sitoutumista harjoittelutapahtumiin. 

YKSITYISKOHTAISUUS

Rytminvaihdokset, vastustajan lukeminen, mailan pitäminen, katse ylhäällä,  kaarroksissa molempien jalkojen käyttäminen aktiivisesti, energiatehokkuus, laadukas kouluttautuminen, järjestelmällisyys, havainnollistaminen, reagointikyky, herkkä ammattisilmä, vahva läsnäolo, energinen kehonkieli ovat vain osa monia monia yksityiskohtia, joita voidaan nostaa Victorin treeneistä esiin. 

Esimerkki yksityiskohdista tuli ennen leiriä esiin kun lähetin leirijulisteen Victorille nähtäväksi. Alempana olevan kuvan luonnoksessa oli VK-logo eri värinen kuin Victorin virallinen "running man -logo", joka ei minun silmään näyttänyt kovin paljon erilaiselta. Victor antoi suoran palautteen ja otin opikseni, enää en tekisi samaa virhettä pikselien suhteen. Tässä kuva leirin julisteesta korjattuna. 

INTENSITEETTI

Nina Westman kertoi minulle luisteluleirin jälkeen mielenkiintoisen lasketun faktan. Luisteluleirille osallistuneilla oli jääaikaa kahdessa päivässä yhtä paljon kuin junioreilla tyypillisesti yhteensä kolmessa viikossa. Herää kysymys, miten voi niin vähällä luistelumäärällä tulla hyväksi luistelijaksi kun vielä näki, että kahden päivän leirin intensiteetti oli huomattavasti kovemmalla tasolla kuin yleisesti seuran valmentajien vetämissä harjoituksissa, joihin on aikaa valmistautua/palautua useita päiviä?

Bäckmanin Raikke on pitkään pitänyt harjoittelussa tärkeänä seikkana kovaa intensiteettiä ja onnekseen joissakin joukkueissa löytyy valmennuksesta samoin ajattelevia mutta valitettavasti myös sellaista tekemistä, että harjoitteet tehdään puolivillaisesti ja puolella teholla tai sitten tehdään valtavalla psyykkaamisella ihan liian pitkiä suorituksia lajiin nähden, kuten luistelutetaan kenttää ympäri. 

Victor lausui muutaman kerran treenien aikana, ettei halua nähdä yhtäkään suoritusta, jota ei tehdä täydellä yrityksellä eli intensiteetillä. Suoritukset pitää viedä sellaiselle rajalle, että tulee myös epäonnistumisia, joista opitaan. Treeneissä annettiin painetta suorituksiin, joko Victorin toimiessa ns. varjona, toisaalta jahdattiin myös niin sanotusti melkein karkaavaa kiekkoa tai sitten harjoituskaveri antoi painetta tyyliin "mahdollistetaan kaverin suorituksen onnistuminen" tai "annetaan kaverin suorituksen näyttää hyvältä". Intensiteetistä huolimatta mentiin onnistumisten kautta ja muutaman kerran joillekin liian vaikeaksi osoittautunutta harjoitusta helpotettiin tämän osalta jollain osa-alueella mutta suorituksen intensiteettiä ei madallettu. 

Suoritukset olivat pääsääntöisesti alle 10 sekunnin täysiä rutistuksia, joita sitten tehtiin lihasväsymykseen asti niin, että varmasti jäi muistijälkiä persuksiin. Ajatus siitä, että luistelu on kurveja ja kiihdytyksiä vallitsi pitkin treeniä. Mitään kaarteessa passiivisesti liukumista ei treeneissä saanut olla. Kaarroksissakin piti jalkojen tehdä työtä mutta nopeat jalat eivät todellakaan tarkoita sitä, että niillä kattaisi kovin pitkää matkaa jään pinnalla. Potkujen tehon oli oltava sellainen, että päästiin mahdollisimman pitkä matka yhdellä kahdella, kolmella potkulla eikä niin, että jalat tikkaavat uskomattoman nopeasti mutta pelaaja ei etene mihinkään. Nopeille jaloille on tarvetta kyllä harhautuksissa mutta ei etenemisessä. Turhat kaarrokset oli pystyttävä leikkaamaan suoraviivaisesti, joka edellyttää tehon tuottamista jaloista. 

ARVOT

Ystävällisyys ja positiivisuus, siinä kaksi ensimmäisenä mieleen tullutta arvoa, jotka kuvastavat Victorin persoonallisuutta. Hyvät käytöstavat kuuluvat myös repertuaariin, ihmisiä pitää kohdella hienostuneesti. Vaikka vaatimustaso on viety äärimmilleen se ei tarkoita, etteikö voisi olla ystävällinen kanssaihmisilleen ja tehdä asioita positiivisen kautta. Victorin kuultua, että Kalajoen S-Marketin Matti Ylitalo on auttanut paikallisia urheilijoita aina silloin tällöin, halusi tämä kutsua Matin jäähallille sekä pyysi allekirjoittanutta toimittamaan Matille kiitokset sekä pelaajakuvat. 

Seikkailupuisto Pakan ja Tuomo Priuskan tarjotessa Kraatzin perheelle sydämellistä palvelua, halusi tämä mainostaa Pakkaa useassa eri sosiaalisessa mediassa sekä paikallislehti Kalajokiseudussa. Victorin yksi kantava arvo on, ettei ihmisistä puhuta pahaa. Jos ei ole hyvää sanottavaa niin ei ainakaan puhuta sanallakaan mitään pahaa. Erääseen seuraan vastapalkattuna valmentajana Victorin huomion kiinnitti erittäin asiattomia puhunut kokenut vakituinen valmentaja. Koska tämä käyttäytyi nuorten kanssa ladellen törkeyksiä oli Victor ilmaissut kantansa suoraan mutta asiallisesta sanoen, että hän varmasti osaa valmentaa asioita mutta tuollaista käytöstä hän ei missään muodossa hyväksy enää koskaan. 

Terveystalon fysioterapeutti Tuomas Nikulan palveluita käyttäessäni kysyin tältä hänen valmentajakokemuksistaan Ylivieskassa. Nikulan mukaan Ylivieskassa arvot ovat lähtökohta kulttuurissa. Treenit ja muu tekeminen pohjaavat tiettyihin yhteisiin arvoihin ja ne on oltava kaikilla tiedossa. Kokkolan Pallo-Veikoilla ovat tietyt ydinarvot määrittäneet toimintaa jo vuosikymmeniä. 

MITÄ LEIRILLÄ KÄYTIIN LÄPI JA OPITTIIN LUISTELUN NÄKÖKULMASTA

1) Jab step (45 degree step/lateral move) and 2) Jam turn aka Punch turn (90 degree turn) with proper hand position to be double threat for passing or shooting opportunity. Exercises were performed isolation at slow speed to learn (skill acquisition) and in game like scenario (game like speed) for realistic practice with the puck. 

Mitä leiriläiset sitten oppivat leiriltä, ohessa otteita oppimispäiväkirjoista. Oppia tuli käännösjuttuihin, mailan asennon tärkeyteen, eli valmiuksiin syöttää ja laukoa nopeasti. Opetus oli hyvin yksityiskohtaista ja teki suuren vaikutuksen. Eräs pelaaja oppi luistelussa suoralla pitämään keskivartaloa ja käsiä tiukempana ja näin vähentämään energiankulutusta, yhden jalan jarrutuskikan, nopeampia käännöksiä sekä lisää itsevarmuutta ja kiekonhallintaa. Englantia opittiin, luisteluasennon madaltamista, kädet alempana kiekkokin pysyy paremmin kupissa ja/tai lapa käännettynä. Luistelussa opittiin tekemään pitempiä potkuja, Mohawk-liikeessä kummatkin jalat potkivat vauhtia, rännikiekossa naama kohti laitaa kohti, jotta pystyy suojaamaan kiekkoa, kiekon suojaamisessa pitää jalalla työntää vastustajan maila pois. Opittiin pitämään maila aina valmiudessa syöttämään tai laukomaan. 

Ensimmäisten potkujen tärkeys korostui, sekä kaarreluistelun oikeanlainen asento ja se, että luistelussa on tärkeää olla paikat kunnolla auki. Luisteluun tarvitaan lisäksi oikeanlaista voimaa ja uskallusta luottaa luistimeen. Takaperin luistelun lähtö tehdään suoraan ilman turhan isoa lenkkiä, jotta hyökkäävän pelaajan ei ole niin helppo päästä ohi. Suunnanmuutosharjoitukset opettivat miten saadaan lisää aika pelitilanteisiin. 

Muistetaan pitää hauskaa jääkiekon parissa eikä mietitä liikaa, sillä se vie nopeutta suorituksista. Annetaan palaa, joka hetki täysillä. Harjoitellaan ja keskustellaan muiden kanssa. Muistetaan hymyillä aina. Kun luistelussa on painopiste vähän edessä niin se tuo automaattisesti lisää liukua liikkeeseen. Kiekkoa ei kannata käsitellä ihan kropan edessä vaan sillä etäisyydellä, että se havaitaan mutta voidaan samalla havainnoida kenttää, eli alas maahan ei tuijoteta. Mailaa pidetään kaarteissa kahdella kädellä ja aina kun ollaan vastaanottamassa ja tarjoamassa syöttöpaikkaa. Ollaan aina valmiina! Taaksepäin luistelussa kädet liikkuu samalla tavalla kuin eteenpäin luistelussa. 

Opittiin Jam-harhautus ja käännös. Varpailla potku ja kantapääpotku eroavat kaarteissa. Opittiin kiekon suojaamista jaloilla ja lantion avaamisen käyttöä kiekollisena sekä erilaisten päätösten tekemistä kuin tavallisesti treeneissä. 

Ohessa oli otteita leiriläisten oppimispäiväkirjoista, eli paljon yksityiskohtaisia juttuja riippuen siitä kuka harjoitusta oli tekemässä. Valmentajan näkökulmasta ero esimerkiksi vastaaviin luisteluleireihin tuli nimenomaan yksityiskohtaisesta valmennuksista, jossa huomioitiin yksilön omat vahvuudet vaikkakin käsiteltiin perusteita. 

Pohjois-Amerikkalaisen kulttuurin vivahteista mieleen tuli jatkuva maalivahdin uhkaaminen, tilanteiden pelaaminen loppuun saakka ja suoraviivaisesti maalille pyrkiminen. Sen aikaa kun ollaan jäällä niin painetta luodaan intensiivisesti ja mikäli jostain ei päästä etenemään niin sitten yritetään toisaalta (koko ajan valmiudessa ampua tai syöttää) ja niin kauan yritetään kunnes saadaan tulosta. 

Perusteista, jotka mielestäni eivät yhdelläkään leirin osallistujasta vielä olleet riittävällä tasolla haluan nostaa esiin pään ylhäällä pitämisen ja havainnoinnin tärkeyden. NHL:ssä eräs valmentaja oli saanut sisäpiiristä vihiä yhden tähtipelaajansa telomistarkoituksesta ja varoitti tätä tiettyihin tilanteisiin menemisestä. Tämä viittasi kintaalla varoituksen ja kertoi olevansa liian nopea, että vastustaja voi hänet taklata. Seuraavassa pelissä kun hän ei ollut riittävän keskittynyt havainnointiin hänet jyrättiin sairastuvalle. Marko Malvelan mukaan kilpaurheilu muistuttaa joiltain osin korkeimmalla tasolla sodankäyntiä, jossa heikkouksiin isketään kiinni. 

Pää on osattava pitää ylhäällä jo pienestä juniorista alkaen. Ennen käännöksiä on päätä käännettävä niin, että havainnoidaan taakse, ettei meitä kolata nurin. Leiriläisillä ei kenelläkään ollut rutiinia pään kääntämiseen ennen käännöstä. Tämä perusasia on oltava hallussa, ennen kuin siitä voidaan tehdä osa harhauttamista, jossa ensin käännetään pää, sitten rintamasuunta ja pakin mentyä vipuun mennään sivulta, ohi kuten Connor McDavid. 

Mailaa on pidettävä kaarroksissa ja tilanteissa kahdella kädellä sellaisessa asennossa, että voidaan välittömästi ampua, syöttää tai olla valmiina ottamaan syöttö vastaan. 

Kaarroksissa on osattava potkia kantapäillä, jotta kurvit ne eivät karkaa liian suuriksi ja vastustaja pääsee ohitse. 

Lähdöt edellyttää kolmea terävää ja voimakasta potkua, jossa jalkaterä ojentuu varpaita myöten. 

Kaarteissa keskivartalo pysyy suorana ja luisteluasento vahvana, eikä niin, että olkapää tippuu alas ja ollaan alttiita kaatumiseen jos vastustaja tökkää mailalla. 

Punch turn -liike tehdään yhdellä jalalla ja painopistettä madalletaan niin kääntyminen on tehokkaampaa. 

Suoraluistelussa kädet eivät karkaa liian pitkälle vartalosta ja muistetaan liike keskilinjan yli. 

Loppuajatuksina nostan esiin JHT:n edustuksen pukuhuoneissa olleiden spinning-pyörien suhteen tehdyn tutkimuksen. Victor kertoi, että NHL joukkueet ovat luopuneet spinningpyöristä, koska pyöräily on lisännyt kiekkoilijoiden nivusvammoja. Pyörän päällä oleva liike lyhentää lonkankoukistajia sekä on ikään kuin hiihdossa suoraan eteen-taakse suuntaunutta ja poikkeaa luistelussa vaadittavista enemmän sivulle päin suuntautuvista lonkanliikkeistä. Palauttavaan liikuntaan löytyy paljon parempia vaihtoehtoja kuin spinningpyörä. 

Toinen käsitelty asia liittyi Suomen jääkiekkoliiton teettämiin jalkakyykyn testeihin, jossa tankoa pidetään niskan takana. Mike Boyle ja monet muut huippuvalmentajat ovat jo vuosikymmeniä sitten luopuneet jalkakyykyn treenauttamisesta, koska sen tuoma hyöty on pienempi kuin riskit. Jalkakyykky tehdään kahdella jalalla, eikä se siten juurikaan hyödytä kiekkoilussa, joten miksi ihmeessä sitä pitäisi jääkiekkoilijoilla teettää testinä? Yhden jalan voimaliikkeet ovat paljon turvallisempia tehtäväksi, sekä hyödyttävät paljon enemmän myös luistelussa. Takakyykky vaatii myös aika pitkän ajan, jotta sen osaa tehdä turvallisesti oikein eikä se siltikään sovellu kaikille vartalontyypeille esimerkiksi pitkäraajaisille pelaajille. Maailman pikajuoksuhuiput eivät myöskään nykyään treenaa juurikaan jalkakyykkyä ja esimerkiksi voimailutohtori Michael Yessis mukaan takakyykyn hyöty pikajuoksuun liittyy liikkeen eksentriseen eli jarruttavaan osaan, jotta lantio ei tippuisi juoksussa liian alas. 

Lopputulemana Victor Kraatzin vierailu oli silmiä avaava ja antoi uskoa, että asioita voidaan alkaa tehdä paremmin, jotta seutumme kiekkoilijat tulevat saamaan lisää kehitystä ja mahdollisuuksia nousta seuraavalle tasolle. 

 

Toivottavasti saamme Victorin oppeja lisää tulevaisuudessa!

TO 17.6.2021 Toisille antamisen kulttuurista ja sen vastakohdista

Olen pohtinut mistä johtuu halu antaa toisille enemmän kuin ottaa itselle. Toisille antaminen ei suinkaan ole välttämättä sellaista olla kaikkien hyväksi käytettävänä vaan antamista jollakin omalla tavalla tai olemalla reilu toisille. Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat enemmän antajia kuin ottajia ja toisaalta tunnen kyllä sellaisia ottajia, joita en välittäisi tuntea, joista erityisesti antajiksi tekeytyvät ovat pahimmasta päästä aiheuttamaan mielipahaa ihmisille. Näiden pahimpien tapausten tunnistamiseen lopussa hyvä lähde. 

Monimutkaisessa ja multikompleksisessa (tarkoituksellisesti vaikea sana) maailmassa on helpottavaa käyttää ihmisistä yksinkertaistettuja luokitteluja vaikka kaikki tiedämme, että ihmiset ovat kykeneviä muuttumaan ja lisäksi todella moniulotteisia. Kopioin yleistyksen blogissa esitellystä kirjasta ja luokittelen ihmiset blogissa antajiin, ottajiin ja samalla mitalla -vastaajiin. 

Tony Robbins on pohtinut ihmisen kuutta perustarvetta, jotka lyhyesti 1) varmuus/turvallisuus, 2) vaihteluntarve, 3) merkityksellisyys, 4) yhteenkuuluvuus/rakkaus, 5) kasvu/kehittyminen ja 6) antaminen. Elämä on huomattavan laadukasta kun nämä kuusi perustarvetta toteutuvat. Mistä mahtaa johtua, että vanhemmiten ihmiset ajautuvat enemmän toisille antamisen pariin? Onko meille opetettu koulussa, että miten elää hyvää elämysrikasta elämää vai tuleeko oppiminen sen kautta, että kuljemme aikamme oravanpyörässä kunnes rohkenemme tehdä niitä asioita, jotka tuovat täyttymystä päiviimme? 

Pidän antamista ja antajia elämässä menestyneinä hyvinä seurattavina esimerkkeinä ja toisaalta sellaisiksi tekeytyviä ajan ja hyvän energian tuhoajina. Vastaikkainasettelu on omasta elämästä opittu läksy, jossa liian usein olen huomannut tuhlaavani kallisarvoista aikaa ja energiaa narsistien taikka oman edun tavoittelijoiden parissa, joiden pohjattomaan ahneuteen ei mahdu tai ole silloin vielä mahtunut antamista toisille. Koen saaneeni elämältä paljon, vaikka sitä ei voi aina mitata numeraalisesti rahassa tai muussa. En ole esimerkki miten elämä olisi pitänyt elää vaan kiitollinen, että olen saanut oppia jotain ja nähnyt merkitystä niin kivussa, surussa kuin yhtäältä lasten ilossa. Kun kokee saaneensa paljon ja useat Robbinsin mainitsemat ihmisen perustarpeet täyttyvät on aika antaa takaisin. 

Takaisin antaminen voi olla toiselle oman ajan antamista, vuorovaikutusta, läsnä olemista, tervehtimistä kuin yhtäältä rahallisen tuen antamista, oman osaamisen jakamista, välittämistä ym. Antamisen muotoja on monia mutta niin on valitettavasti myös ottamisen muotoja. Myönnän, käsi ylhäällä virheen merkiksi olleeni toisten ajan ja huomion ottaja valitettavan usein. Ymmärsin vasta lasten myötä, kuinka harvinaista on ihmisen oma vapaa-aika ja kuinka toisia saattaa loukata kun ylittää heidän asettamiaan rajoja, joita ei ole välttämättä heti tunnistanut. Joskus toisella tavalliselta vaikuttava vuorovaikutus onkin toiselle energian ottamista. Mehän olemme omien tapojemme ja uskomustemme ns. orjia mutta se ei tarkoita, ettemmekö voisi huomenna olla jotain toista. Jörn Donnerin seurassa Libanonin helteissä ollessani (olin tämän autokuskina ja suojamiehenä) kuulin hänen usein käyttävän erittäin positiivista sanontaa "se on mahdollista!". Meidän on mahdollista muuttua ja muuttaa itseämme paremmaksi versioksi itsestämme ilman, että teeskentelemme jotain mitä emme ole. Antaminen, sekin on mahdollista!

Perheen parissa toisille antaminen on luonnollista ja usein ajatellaan kuuluvan osaksi rakkauteen. Joissakin perheissä antamisella on rajat ja siten opetetaan lapsille terveitä käytäntöjä toisten kunnioittamisesta ja tavallaan siirretään sukupolvien aikaisempia oppeja tuleville. Monella on vielä muistissaan, jos ei isovanhemmilta niin jossain geeneissä tietynlainen puutteen tunne. Aiemmat sukupolvet ovat eläneet materiaalisesti köyhempää elämää, joten heillä on ollut tarve säästää kaikkea mahdollista. On siis luonnollista, että edelleen perheissä kuulee lauseita, että ei se raha puissa kasva tai syö lautanen tyhjäksi, ettei ruokaa saa haaskata. Puute tai köyhyys ovat myös tunteita vaikka ne voisi jollain mittarilla todeta oikeaksi ilmiöksi. Tunteista saattaa muodostua tapoja ja vaikka emme voisi tunteillemme mitään niin jokaiseen tunteeseen ei tarvitse kuitenkaan tarttua ja tavat ovat muutettavissa. 

Tony Robbins oli uransa alkuaikoina rahalla mitattuna köyhä, joten päästäkseen tietoisesta häiritsevästä tunteestaan hän halusi tuntea itsensä rahallisesti vapaaksi. Robbins laittoi säästönsä seteleinä lompakkoon, jolloin hänelle syntyi tunne, että hänellä on riittävästi rahaa, jotta hän voi puutteesta murehtimisen sijaan keskittyä muihin asioihin. Amerikassa on ollut joskus valloilla termi "fake it, till you make it" eli teeskentele onnistuneesi kunnes onnistut oikeasti. Termin voi helposti käsittää monella eri tavalla, toiset käsittävät sen uskona itseensä ja toiset esimerkiksi esittämällä vaurautta ja menestystä vaikka asiat olisivat heidän osaltaan taloudellisesti umpikuralla. 

Takaisin antamiseen, pidän perheelle antamista yhtenä perustavanlaatuisen tärkeänä asiana. Erityisesti ajan antamista pienille lapsille. Aika, eli tuo kaikista arvokkain rajallinen hyödyke on arvokas lahja lapsille, niin omille kuin oman yhteisön kullannupuille. Ajan antaminen ei ole samassa tilassa olemista vaan oikeasti läsnäolemista ja välittämistä. Älypuhelimet, tietokoneet tai televisiot eivät kuulu läsnäolevaan ajan antamiseen tai hyvään vuorovaikutusmalliin. Nykyajan keksintöjen alkuperäinen tarkoitus on ollut parantaa ihmisten elämää ei huonontaa sitä, johon monet valitettavan usein sortuvat. Edellisiä oppii kyllä käyttämään siten, että niilläkin voi antaa toisille jotain hyvää. 

Perheen jälkeen antamisen kulttuuri voi joillain ulottua lähipiirille antamiseen. Hyvä esimerkki tällaisesta kulttuurista löytyy vuosikymmeniä sitten perustetuista urheiluseuroista tai maanviljelijöistä, jotka ovat selvitäkseen auttaneet toisiaan ja tehneet ilmaista talkootyötä välittämättä takaisin maksusta. Seuroissa on aina ollut vapaaehtoisia, jotka ovat tehneet joskus näkymättömältä vaikuttavaa mutta merkittävää työtä toisten eteen. Ihmisten on ollut helppo kokoontua yhteen ja toisten panosta on arvostettu, tekijöitä ja muita on tervehditty. 

Yhteisön jälkeen löytyy vähemmän antajia mutta kyllä heitäkin on. Voidaan puhua antajista, jotka ovat antaneet panoksensa esimerkiksi asuinkuntiensa hyväksi tai jopa joissain harvinaisissa tapauksissa maansa hyväksi. Ilman tällaisia ihmisiä, meillä ei olisi itsenäistä Suomea. 

Valittavasti nyky-yhteiskunta vaikuttaa painottuneen voimakkaasti ottajiin ja niihin, jotka antamisen nimissä ottavat toisilta, eli teeskentelevät olevansa hyvällä asialla. Otetaan esimerkki veroista, jotka ovat suoraan toisilta ottamista tai liitot, jotka sanovat ajavansa heikompien asemaa ottavat omiin kirstuihinsa omaisuuksia, jota sitten jakavat omalle etupiirilleen. Ottajia maailmassa riittää ja tulee aina riittämään. Miksi sitten kannattaisi olla mieluummin antaja? Ohessa yksi kirja aiheesta, miksi aiemman ihmisen perustarpeen toteuttamisen lisäksi on tutkittua faktaa antajien menestymisestä ohi ottajien. 

https://www.amazon.com/dp/B00BMBANYY/ref=cm_sw_em_r_mt_dp_PAMKXP99CYDXA4AB22WH

Alkuun voidaan jättää sivuhuomiolle amerikan kulttuurin ylisanat kuten menestys ja vallankumouksellinen lähestymistapa ja tarkastellaan minusta ihan hyvää kirjaa Kalajokisen ihmisen näkökulmasta. Kyseessä on kirja, jossa ihmiset luokitellaan yksinkertaistaen antajiin (givers), ottajiin (takers) ja niihin, jotka antavat ja ottavat samalla mitalla (matchers). 

Kirjan yhtenä antina on se, että antajia löytyy huonommin menestyneinä kuin ottajat tai samalla mitalla -antajat mutta samalla niitä löytyy kaikista parhaiten menestyneinä. Asia on hieman paradoksaalinen mutta kirjan kirjoittaja johdattelee kirjassa hienojen esimerkkien kautta antamisen erinomaisuuteen ja syihin miksi jotkut heistä menestyvät ottajia paremmin. Lisäksi kirjassa tuodaan esiin miten helposti ottajat ovat havaittavissa jo varhaisessa vaiheessa ennen kuin he ehtivät niin sanotusti tyhjentää pajatson omaan pohjattomaan taskuun. Psykologisesti antajia saatetaan pitää liian lepsuina menestyäkseen kovassa kilpailussa mutta pitkällä tähtäimellä antajat pesevät ottajat mennen tullen. 

Pidän antamista eräänlaisena rehellisyytenä ja omien arvojen mukaan elämisenä. Ihmettelin pikkupoikana kun mummuni antoi aina  viinaan menevälle sukulaiselle rahaa tämän tullessa ns. kerjuureissulle. Toinen selkeästi käytti hyväksi vanhuksen hyväntahtoisuutta mutta en ymmärtänyt, että mummuni eli omille arvoilleen uskollisena ja opetti minulle mitä on hyvyys. Mummu uskoi, että ihmisissä on hyvää. Minäkin olin aina se hyvä poika vaikka kolttosia saatoinkin tehdä. Usko hyvyyteen kantaa pitkälle myös monessa muussa niin urheilussa kuin liike-elämässä mutta tähän lisäisin luotettavuuden yhdeksi elementiksi. Kirstunvartijana tai yhteisten asioiden hoitajana, uskottuna pitää olla luottamuksen arvoinen ja luotettava vaikka olisi luonteeltaan enemmän antaja kuin ottaja. Antamista on myös omien hyvien luonteenpiirteiden valjastaminen yhteiseen hyvään. Juuri olleet kunnallisvaalit ovat hyvä esimerkki ihmisistä, jotka haluavat kirstunvartijoiksi ja päättämään yhteisistä asioista. Vaaliehdokkaat esittävät itsestään parhaita puoliaan, miksi juuri he olisivat hyviä vaihtoehtoja tekemään kunnan asukkaiden elämästä parempaa. Jotkut valituista ovat erinomaisia tehtäviinsä ja jotkut täysin sopimattomia. 

Mikä on minulle sopimatonta, voi olla myös joillekin muille. Annan esimerkin seuraavan psychologytoday.com artikkelin "neljä syytä miksi me äänestämme narsisteja ja sosiopaatteja" myötä. 

https://www.psychologytoday.com/us/blog/5-types-people-who-can-ruin-your-life/201905/4-reasons-why-we-elect-narcissists-and-sociopaths

Kandidaattien ja äänestäjien on syytä ymmärtää ja tunnistaa narsistiset ja sosiopaattiset johtajat ja näiden persoonallisuuksien piirteet. 

1) Heillä on erittäin viettelevä persoonallisuus. Oli sitten kyse treffailusta, palkkaamisesta tai äänestämisestä niin narsistit ja sosiopaatit ovat kaikista viettelevimpiä persoonallisuuksia. Poliitikkoina narsistit oppivat hurmaamaan todella suuria joukkoja ihmisiä. Useat ihmiset eivät näe yksinkertaisia varoitusmerkkejä tällaisista korkean konfliktin poliitikoista (HCP's high-conflict politicians): 1. He ovat syventyneet syyttämään aina toisia; 2. He omaavat paljon kaikki tai ei mitään -ajattelua; 3. Heillä esiintyy paljon hallitsemattomia tai intensiivisiä tunteita; 4. Heidän käytöksensä menee äärimmäisyyksiin tai on uhkaavaa. 

Narsistit usein liioittelevat saavutuksillaan ja voivat hurmata suuren luokan suunnitelmillaan. "Rakennan sinulle/teille talon/tuotteen/akatemian/tai mitä tahansa ja siitä tulee paras koskaan, usko pois" Narsistit uskottelevat itselleenkin vastaavaa. Toisaalta sosiopaatit valehtelevat ja uhkailevat (vakavasti) ihan suoraan. 

Koska narsistit eivät tunne empatiaa eivätkö sosiopaatit katumusta he voivat sanoa mitä tahansa minkä uskovat viettelevän kohteensa. He ovat jatkuvasti puhumassa, usein viettelevään ja hurmaavaan sävyyyn ihan kuten he teeskentelevät jakavansa samat intressit, poliittisen näkemyksen ja me vastaan muut -lähestymistavan, joka luo erittäin vahvan siteen heidän seuraajiensa välille. Samanaikaisesti narsistit ja sosiopaatit ovat taitavia jatkuvasti valittamaan tai tuomaan ilmi kuinka heitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Näin narsistit viettelevät seuraajansa askel askeleelta tulemaan heidän aggresssiivisiksi puolustajiksi jotka tarvittaessa jopa tappelevat narsistin puolesta. 

2) Heidän mediahuomio on äärimmäistä (High-Emotion Media). Aiemmin puolueilla, yritysjohtajilla ym. oli aikaa tarkkailla seuraajiensa todellisia persoonallisuuksia käytännön toimissa. Nykyään multimediassa kilpaillaan huomion saamisesta. Koska lähes kenellä tahansa on pääsy näkyviin niin se tarkoittaa, että äärimmäiset persoonallisuudet saavat eniten huomiota. Korkean konfliktin persoonallisuudet ovat viehättyneet suuresta huomiosta ja rajoittamattomista oikeuksista. Nykymedia suosii sellaisia, jotka tuovat esiin tai puhuvat koko ajan konflikteista, kriiseistä, kaaoksesta, peloista ym. sellaisista tunteistä, jotka ovat omiaan kaappaamaan huomiomme tylsästä arkisesta mutta käytännössä hyödyttävästä tiedosta. 

Toisin sanoen nykyään tullakseen valituksi, ei tarvita johtamis- tai hallinto-osaamista. Tarvitaan vain persoonallisuus, joka on dramaattisesti syventynyt kertomaan tarinoita konflikteista, kriiseistä, kaaoksesta ja uhkista. Korkean konfliktin persoonallisuudet ovat parhaita tässä pelissä. 

3) Kriisi fantasia -triadi (The Fantasy Crisis Triad). Korkean konfliktin poliitikot omaavat historian valossa selkeän kaavan, jolla heidät on tunnistettavissa. Tähän kaavaan kuuluu kolme osaa: 1. On olemassa kauhistuttava kriisi, joka uhkaa meitä kaikkia; 2. Kriisin aiheuttaa erittäin paha rikollinen, henkilö tai ryhmä; ja 3. Tarvitaan sankari, tyyppillisesti viettelevä/jännittävä ulkopuolinen, joka nopeasti kukistaa pahantekijän ja ratkaisee uhkaavan kriisin kaikki tai ei mitään -ratkaisulla. Fantasian sankari on HCP (korkean konfliktin poliitikko), joka ei tulisi valituksi mikäli valinta perustuisi osaamiseen, joten tämän on luotava tai julistettava kriisi, jotta saa ihmiset ajattelemaan tätä fantasiaa ennemmin kuin analysoimaan kandidaatin todellisia kykyjä. 

Kriisi fantasia -triadi toimii joka kerta kun HCP:llä on narsistisia tai sosiopaattisia taipumuksia, joilla huiputtaa isoa joukkoa ihmisiä uskomaan, että juuri hän on (yleensä mies) sankari, joka tarvitaan ratkaisuun. Hän puhuukin niin luotettavasti ja aggressiivisesti. Tämä kaikki perustuu tunteisiin ja loputtomaan puhumiseen, joka johtaa harhaan realiteeteista. Historian valossa kaikki seuraavat tapaukset ovat luottaneet tähän temppuun kuten Hitler, Stalin, Mao, McCarthy, Nixon, Trump, Putin, Maduro, Duterte, Orban ja Berlusconi. Suomentajan huomautuksena tulee mieleen joitakin tapauksia myös Kalajoelta. 

4) Neljään ryhmään jakautuneet äänestäjät. Kaikki eivät sivuuta varoitusmerkkejä. Tutkimusten valossa HCP:t harvoin yltävät yli 40%:n äänisaaliseen. Suuri osa ihmisistä ei tue tällaisia tapauksia johtajakseen. Kuitenkin enemmistä jakautuu, taistelee keskenään  ja siten menettää vaikutusmahdollisuuksiaan. Vaikka enemmistö voisi ennustaa katastrofin, jonka HCP tulee aiheuttamaan, olemalla jotain ihan muuta kuin tarinan sankari he saattavat silti uskoa kriisi fantasia -tarinan ja pahantekijän olemassaoloon. Äänestäjät tuppaavat jakautumaan neljään ryhmään: 

Uskolliset ja rakastavaiset: nämä ovat seuraajia, joilla on vahva tunneside "johtajaansa" ja he puolustavat tätä vaikka hänen ajamansa politiikka muuttuisi tai hän hyökkäisi lojalisteja vastaan päivää aiemmin. Useimmiten 30-40% ihmisistä suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti autoritaariseen johtajaan. 

Röyhkeät vastustajat: Nämä ovat niitä, jotka lähtökohtaisesti kokevat autoritaarisen johtajan olevan uhka yhteisön olemassaololle. He ovat automaattisesti vihaisia, protestoivat ja antavat hälytysääniä. Näitä voi olla 10-20% ihmisistä ja he ovat erityisen vihaisia maltillisille, jotka eivät ota osaa. 

Maltilliset: Nämä ovat ihmisiä, jotka käytännössä päättävät vaalituloksen. Heihin kuuluu liberaaleja ja konservatiiveja. He eivät pidä HCP:stä mutta he omaksuvat näiden intensiivisen negatiivisuuden HCP:n keksimää fantasian pahantekijää kohtaan josta he eivät näin ollen pidä. He ärsyyntyvät lojalisteista ja vastustajista: miksi pitää riidellä, prostestoida ja valittaa niin paljon? Politiikka on vain politiikkaa. Maltilliset ärsyyntyvät erityisesti vastustajista ja voivat alkaa nähdä heidät samoin kuin fantasian pahantekijän, jopa käyttäen HCP:n kanssa samaa kieltä heistä. Näitä on 30-40%. 

Silmänsä avanneet vetäytyjät: Nämä ovat potentiaalisia äänestäjiä, jotka eivät äänestä. He haluavat välttää politiikkaa ja vetäytyvät kokonaan. Jotkut saattavat olla vakuuttuneita kriisistä mutta heille pahantekijä ja sankari ovat yhtä pahoja. Tämä ryhmä voi olla suurin ryhmä, arviolta puolet äänestäjistä, joissain vaaleissa. Nämä ryhmät voivat vaikuttaa vaaleihin mutta ovat tehottomia eivätkä varautuneet HCP:n jatkuvaan intensiiviseen syyttelyyn ja ihmisjakoihin, joten vetäytyvät helposti. 

Jutun kirjoittaja Bill Eddy on tehnyt tutkimusta kirjoittaessaan kirjaa nimeltä Why we Elect Narcissists and Sociopaths - And How We Can Stop, eli vapaasti suomennettuna miksi me äänestämme narsisteja ja sosiopaatteja ja miten voimme lopettaa. 

Takaisin kirjaan Give and Take... miten sitten voidaan tunnistaa edellisten lisäksi näitä ottajia, jotta toisille antajat voisivat paremmin kukoistaa? Ensinnäkin yksi keino tunnistaa ottajat on saada tietoa heidän maineestaan, miten he ovat vuosien saatossa kohdelleet ihmisiä kanssakäymisissään. Toiseksi kun meillä on mahdollisuus tarkkailla ottajien toimia ja jälkiä voimme etsiä merkkejä keikaroinnista (lekking). Usein ottajilla on itseään korostavia kuvia, he käyvät itsekeskeisiä keskusteluja ja saavat esim. johtajina kohtuuttoman suurta palkkaa muihin vastaaviin verrattuna. Ottaja johtajalle kaikessa on kyseessä tämän oma etu. Isot kuvat yrityksen sivuilla luovat kuvaa kaikkivaltiaasta, kuinka juuri tämä johtaja on keskeinen hahmo koko yrityksessä. 

Kalajoen kokoisessa paikassa toisille antamisen kulttuuri on ollut pitkään voimissaan ja toivon, että näin myös jatkuu. On tutkittu, että kun ihmiset saavat siipeensä ottajien toimesta niin he rankaisevat näitä jakamalla tietoa heidän huonosta maineestaan. Tarinat ottajien tekemisistä edustavat laajalle levinnyttä, tehokasta ja edullista tapaa rangaista näitä. Tietoa on olemassa, ottajat samoin kuin narsistit ja sosiopaatit tunnistettavissa, joten jatketaanko elämässä hyvän suuntaan ja ruokitaan sitä toista koiraa, joka edustaa merkityksellistä elämää. 

Vinkkinä antamisen helppouteen, kokeile joskus hymyillä vastaantulijalle tai tervehdi vaikka jäähallin käytävällä vastaan kävelevää lasta, pelaajaa, vanhempaa tai valmentajaa, voit yllättyä miten helppoa antaminen on ja teet samalla parempaa kulttuuria ympärillesi. 

PE 11.6.2021 Juha Rahkolin kokemuksia vuosikymmenten varrelta ja paluuta aiheeseen urheiluseurakulttuuri

Sain kunnian tutustua hienoon herrasmieheen Kokkolan Santahaassa pelattujen junioripelien yhteydessä. Juha Rahkolin oli pyydetty KPV:n juniorien toimesta tuomariksi ja pelinohjaajaksi KPV:n ja K-Pallon poikien (2013 ja nuoremmat) peleihin. Tapahtumaa taltioidessa selvisi, että kyseinen pelinohjaajatuomari on toiminut harrastuksen parissa vuosikymmeniä, pelaajana (mv), valmentajana, ohjaajana, tuomarina ja muun muassa jalkapallokoulun perustajana. Rahkolin toimii myös salibandyn harrastajaryhmien valmentajana ja edustaa jalkapallossa GBK:ta eli Kokkolan vanhinta jalkapalloseuraa. Allekirjoittaneen esittely ei ole mitenkään kattava mutta tarkoitus onkin kuvata kunnioitustani pitkän linjan osaajiin ja lajivaikuttajiin kotikunnista riippumatta. 

Aihe urheiluseurakulttuuri tuli tutuksi tehtyäni opinnäytetyön Centrian ammattikorkeakouluun 2020, jossa tutkin Kokkolan Pallo-Veikkojen organisaatiokulttuurin ydinarvoja ja tarkoitusta. Opinnäytetyö on löydettävissä oheisesta linkistä. 

http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020083120001

Vuosien mittaan itselläni on herännyt ajatus siitä, että synnyinseuduillani Suur-Kalajoen alueella ja isommin Keski-Pohjanmaan maakunnassa on paljon urheiluvaikuttajia ja -osaajia, joiden ajatuksia olisi hyvä taltioida kirjoihin ja kansiin. Jordan Petersonin mukaan muistin tarkoitus on käytännöllinen, eli ihmisen muistin tarkoitus on muistaa menneisyydestä sellaiset asiat, joista on käytännön hyötyä tulevaisuutta ajatellen. Tämä olkoon ohjenuorani kun kerään hyväksi havaittuja oppeja isoon kirjaani. 

Juha Rahkolin vahvisti jonkin verran kokemuksiani urheiluvalmennukseen liittyen ja oli osaamisellaan jo sellaisella tasolla, että uskalsi myöntää tehneensä pitkän valmennusuran aikana myös virheitä. Lausahdus elämä menee usein väärinpäin tarkoittanee, että jos lähtisi Rahkolinin pitkällä kokemuksella alusta liikkeelle niin saattaisi kuulemma tehdä monet asiat toisin. Rahkolin lähtee ajatuksissaan liikkeelle siitä, että hän valmentajana uskoo ymmärtävänsä hyvin lapsia, sitä mitä he ajattelevat ja toivovat meidän vanhempien tekevän. On tärkeää pyrkiä huomioimaan jokainen ja löytämään jotain hyvää sanottavaa. Kun löytyy korjattavia asioita niin ne on syytä ilmaista tai kertoa nätisti ja ennen kaikkea sitten kun lapsi kykenee sen ymmärtämään. Tähän olisi aina syytä pyrkiä valmentajana. 

Kulttuurin liittyen voidaan puhua sukupolvien yli menevistä perinteistä, jotka siis tulevat lasten vanhemmilta ja isovanhemmilta, siitä miten he ovat urheilun eläneet. Näistä kokemuksista muodostuu määritelmä kulttuurille. Tulevat sukupolvet muuttavat kulttuuria sitten aikanaan ja siihen menee vuosia. 

Kysyin Rahkoliniltä millaisen urheiluseuran hän perustaisi, jos nyt saisi tehdä sen kaiken kokemansa jälkeen? Esimerkiksi KPV on ilmoittanut teemakseen pelkän kilpaurheilun, joka ei sapluunana sovellu GBK:lle, koska on seurana liian pieni sellaiseen. Ensisijaisesti tulisi seuran löytää valmentajia, joilla ei ole menestys päällimmäisenä mielessä. Valmentaja on se, joka vetää lapsia ja nuoria mukaan toimintaan tai ajaa niitä pois. 

Rahkolin on aikanaan laittanut vireille jalkapallokouluja eri ikäisille lapsille. Näistä on tehty ikäryhmät ja mukaan on pyydetty aina pari lasten isää tai äitiä vetäjiksi. Näistä ryhmistä on sitten muodostettu joukkueita seuralle. On ollut tärkeää ja on tärkeää, ettei lapsia lähdetä valmentamaan vaan ohjataan pelaamisen kautta pikku hiljaa oikeaan suuntaan. On muistettava, että tämä on lapsen ensi kosketus jalkapallopeliin ja sen pitää olla kivaa. Jos aloitetaan heti jollain harjoitteella, niin siihen se into lässähtää. Pitää muistaa, että lasten tulee tykätä lajista eikä tehdä siitä vastenmielistä. Samoin pitää katsoa, ettei harkat ole liian pitkiä, alussa tunti riittää. Myöhemmin tehdään sitten harjoitteita mutta vähintään puolet ajasta tulee ohjatusti pelata. 

Valmentajille järjestetään koulutukset piirin kautta. Sen Rahkolin on huomannut, ettei mitään huippuvalmentajia nuorimpiin kannata hommata, siitä ei yleensä ole seurannut mitään hyvää. Jalkapallokoulutoiminta, jota jatkettiin 10 vuotta, toi kaikki junioriluokat seuralle, jolloin seurassa oli yli 500 junioria. Tämän jälkeen onkin ollut pelkkää alamäkeä. Syiksi alamäkeen voidaan mainita liian suuret kustannukset pelaajille ja liiallinen kilpailuun tuijottaminen sekä sopimattomat valmentajat. 

Rahkolin kertoo, että he pelasivat joskus huvikseen joitain joukkueita vastaan. Sarjoihin mentiin vasta kun lapset siirtyivät pallokoulusta joukkueisiin. Tämä malli olisi toiminut pitkälle mutta kun koululle ei löytynyt jatkajaa niin se lässähti siihen sitten. Tällä hetkellä GBK:ssa toimii valmennuspäällikkö, jonka tehtävänä on luoda seuralle jotain valmennuslinjaa. Erittäin kilpailuhenkisen tyypin palkkaaminen kyseiseen tehtävään ei välttämättä ole kaikille seuroille paras mahdollinen vaihtoehto. 

Rahkolin kertoo käynnistäneensä jalkapallokoulutoiminnan myös Kälviälle kun kunnan silloinen liikuntasihteeri oli saanut tietoonsa mitä Kokkolassa oli tehty. Lintilän Mika kävi avaamassa jalkapallokoulun, jossa paikalle saapui 160 lasta. Näistä voitiin erottaa ikäluokat suunnilleen omiksi ryhmikseen ja näille saatiin pari ohjaajaa per ryhmä. Tästä Kälviän jalkapallo sai voimaa ja siitä tuli kylän ykköslaji. Kyseinen jalkapallokoulu on jatkunut näihin päiviin saakka ja Lintilän Mika on muistanut Rahkolinia eduskunnan joulukortilla joka vuosi. 

Yhteenvetona voisin loppuun korostaa, että Rahkolinilla on hyviä ajatuksia ja pitkä kokemus seurakulttuureista. Jalkapallokoulun merkitys tuo varmasti hyvää kulttuuria niin Kalajoelle kuin muuallekin. Sama lajin arvokkuuden korostaminen oli esillä myös KPV:n kulttuurin synnyssä, jossa seuran toimintaa oli vetämässä Viipurin sotaveteraania ja kunnanvaltuuston puheenjohtajaa. Eli tarjotaan lapsille kivaa toimintaa, jossa syntyy sukupolvien yli kulkeutuvaa arvostusta, elämyksiä ja muistoja jalkapallon parissa. 

KE 9.6.2021 Pekka Freesen oivallusta/osaamista aiheesta psykologinen turvallisuus

Vaikka kuinka paljon panostaa positiiviseen ajatteluun niin aika usein huomaa, että moni asia tympii. Usein syy löytyy ihan peiliin katsomalla ja toisaalta kun sen oivaltaa, että voi muuttaa omia ajatusmallejaan niin kyllä elämä muuttuu positiivisemmaksi, toivotaan. Negatiiviset henkilöt tuppaa aiheuttamaan itsessä ärsytystä, eli suututtamaan, kun olisi niin paljon kivempi olla tekemisissä vain omasta mielestä hyvien tyyppien kanssa. Vastoinkäymisissä piilee kuitenkin oppiminen, eli vaikka kuinka ottaisi päähän niin monesti oikein negatiivisen vastoinkäymisen jälkeen onkin saanut rutkasti opetusta itselleen. 

Pitkähkö alustus päivän aiheeseen. Olen puhunut ääneen psykologisesta turvallisuudesta ja kuinka tärkeää se on yhtäältä työelämässä kuin urheiluharrastusten parissa. Silmiini osui psykologiseen turvallisuuteen liittyvä Pekka Freesen pieni artikkeli, jota aloin lukemaan, että saapahan vahvistusta omille ns. vahvasti oikeiksi koetuille ajatuksille. Olin väärässä, tai ainakin osittain sillä asiantuntija psykologi Freesen mukaan psykologinen turvallisuus on huono tavoite. Mitä? Eikö se olekaan tavoiteltava asiantila?

https://pekkafreese.com/psykologinen-turvallisuus/

Freesen mukaan kyseinen turvallisuus johtaa tavoitteena harhaan ja saattaa ohjata rakentamaan mukavaa ympäristöä, eli sellaista helpon elämän tapaista turvasatamaa. Pidemmällä aikavälillä liian turvallinen ympäristö ei palkitse, eikä anna riittävää potkua persuksille, jota työntekijät, lapset, opiskelijat tai urheilijat tarvitsevat haastaakseen itseään kohti kasvua ja menestystä. 

Psykologista turvallisuutta parempana tavoitteena voisi olla erinomainen työn laatu ja asiakaskokemus, parempi toisten arvostus, mahdollisuus käyttää omia vahvuuksiaan, jatkuva oppiminen, sopiva vaativuus, nopeat epäonnistumiset, uskallus tähdätä KORKEALLE ja ristiriitojen kohtaaminen heti kun mahdollista. 

Olisiko paikallaan kehittää viittä eri psykologiseen turvallisuuteen liittyvää osa-aluetta?

* Arvostus

* Tuttuus

* Luottamus

* Selkeä yhteinen suunta

* Halu oppia

Pieni syventävä artikkeli Freeseltä nosti esiin osa-alueita, joita huomaan Kalajoen urheiluseurakulttuurista ja myös koko kaupungin kulttuurista välillä puuttuvan. Täällä on paljon osaajia, jotka haluavat tehdä hyviä asioita mutta heitä ei arvosteta tai sitten lannistetaan arvostuksen puutteella tai väheksynnällä. Huomaan, että monella on kuppi niin sanotusti täynnä, eli ei mahdu enää uutta oppia tai haluta tehdä tuttavuutta, vaikka syvempi tuttavuus voisi tuoda elämään mielenkiintoisia vivahteita lisää. 

Luottamus on mielestäni se minkä päälle tämä Suomi rakennettiin. Sodassa tutuksi tulleet luottivat toisiinsa ja yhteiskunta pelasi niin sanottuna luottoyhteiskuntana. Nyt tuo luottamus on aika pitkälle mullan alla ja olisi aika nostaa asian kuuluvalle tasolle. Jokaisen suomalaisen olisi syytä käydä katsomassa Suomalaisuutta ulkomailta käsin ja niin oppisimme arvostamaan, kuinka pitkälle meihin on luotettavuus koodattuna.

Selkeä yhteinen suunta on samaa mitä pohdin Jon Gordonin teksteistä esimerkiksi kirjasta The Energy Bus. Omassa elämässäkin on hyvä olla suunta, eli toimia oman bussin kuljettajana ja samalla päättää samaan suuntaan kulkevista kanssamatkustajista, ketä hyväksyt omaan bussiisi. Sotien jälkeen yhteiskunnalla oli hetken sama suunta, säilyminen ja vapaus. Kalajoelle takaisin muuttaneena katson selkeää yhteistä suuntaa oman itsenäisyyden ja omanlaisuuden säilyttämisenä. Täällä on hyvä asua, mahtava ympäristö, puhdasta vettä ja ruokaa, hyviä lapsia, joilla mahdollisuudet vaikka ja mihin. Säilytetään oma identiteetti ja tehdään tästä paikka, johon voi maailmalla seikkailtujen vuosien jälkeen aina palata. 

Halu oppia on kaikki kaikessa. Jos tätä ei ole niin kuihdutaan. 

TI 8.6.2021 Päällimmäisenä mielessä kiitollisuus (blogin avaus)

Aloitan blogini kirjoittamisen tunteiden pohjalta. Läheinen perheenjäsen sai uuden mahdollisuuden ja toivottavasti paljon lisää elinvuosia. Tämäkin asia muistuttaa elämän tärkeysjärjestyksestä sekä sen rajallisuudesta. Kiitos äiti ja isä, annoitte minulle elämän, jossa tällä hetkellä on kaikki paremmin kuin hyvin! Kiitos menneet sukupolvet, annoitte suunnan mitä kohti pyrkiä, eli suunnan kohti suurinta mahdollista hyvää! Jos hyvyys elämänarvona tai suuntana on joskus hukassa kompassin pyöriessä käsissä niin suosittelen tutustumaan kanadalaisen professorin Jordan Petersonin teksteihin tai YouTube-videoihin. Maailmassa on paljon esimerkkejä mihin pahuus ja nihilismi johtavat, niistä ei pidä kääntää katsettaan toisaalle vaan tuijottaa pahuutta suoraan silmiin ja mennä päinvastaiseen suuntaan. On hyvä muistaa mihin pahuus johtaa, jotta voisi välttää menemästä samaan suuntaan. Pahuuteen ja muihin elämänoppeihin tulen paneutumaan tarkemmin myöhemmin Petersonin tekstien myötä.  

https://www.youtube.com/channel/UCL_f53ZEJxp8TtlOkHwMV9Q

Joskus ihmettelen ihmisten kykyä olla kantamatta vastuuta omasta elämästään, ajellaan vaan autopilotilla eteenpäin kunnes aika loppuu. Olen itsekin syyllistynyt tähän samaan mutta taisi olla Tony Robbins -niminen elämänmuutosguru, johon törmäsin lukusuositusten kautta ja aloin murtaa lukkiutuneita ajatusmallejani. Elämään pystyy kuin pystyykin vaikuttamaan. Elämästä on löydettävissä merkitystä synkinpänäkin hetkenä. 

https://core.tonyrobbins.com/documentary/

Milton Hyland Erickson (synt. 1901) hypnoosimestarin elämän säännöt (Rules of Life) ovat vapaasti suomennettuina seuraavanlaiset. 

https://www.erickson-foundation.org/milton-ericksons-rules-of-life/

1) ELÄMÄ ON KOVAA TYÖTÄ. Olemme ainoa laji maapallolla, joka etsii itselleen kovaa työtä. Mukaan muu ei kiipeä vuorella vain sen takia, että se vuori on siellä. Mikään muu ei treenaa maratonille tai juostakseen nopeammin kuin joku muu. Meidät on rakennettu kovaan työhön. 

2) ELÄMÄ ON EPÄOIKEUDENMUKAISTA. Pahoja asioita tapahtuu hyville ihmiselle ja hyviä tapahtuu pahoille ihmisille. On helppo unohtaa epäoikeudenmukaisuus, etenkin kun olemme itse voittajia. Järjellisesti tiedämme kaikki, että elämä on epäreilua mutta unohdamme verrata itseämme kaikkiin ihmisiin. Todennäköisesti sinä, joka satut joskus lukemaan tämän olet saanut erityislaatuisen rikkaan elämän osaksesi, jos sitä verrataan suureen osaan ihmisiä tällä planeetalla. Olemme rikkaampia, paremmin koulutettuja, ruokittuja ja meillä on rutkasti enemmän mahdollisuuksia kuin aiemmin eläneillä sukupolvilla. Tämä ei ole reilua. 

3) ELÄMÄ ON TÄYNNÄ KIPUA. Jos elämme, niin kärsimme. Unohdamme, että kipu tai kärsimys on luonnollinen osa elämää, vanhemmat kuolevat, toivottavasti järjestyksessä ennen omia lapsiaan. Ihmisten keho ei ole täydellinen, meitä korjaillaan, vahinkoja sattuu. Joskus kipu on ohimenevää ja joskus taas vain puhdasta fyysistä kipua. Kipu on elämisen hinta, kipu katoaa kun katoamme tästä ajasta. Tunteiden tuska kertoo kuinka paljon iloa voimme kokea. Etkö tunne tuskaa sydämessä? - Et tunne paljon iloakaan. Se kumpaan haluat keskittyä on sinun itsesi valittavissa. Kipu on miten on, muut eivät voi kantaa sitä puolestasi. 

4) KAIKKI PÄÄTTYY JOSKUS. Luojan kiitos! Kuka haluaisi kituuttaa täällä ikuisesti. Totuus on, että emme voi unohtaa kaikkia kokemiamme ikävyyksiä, se on meihin koodattuna niin kauan kuin meillä on oma mieli. Voimme toisaalta laittaa sivuun sellaisia muistoja, joille emme enää voi yhtään mitään. kunhan olemme prosessoineet ja hyväksyneet ne. Toisaalta muistot ovat epätarkkoja ja luomme ne joka kerta hieman erilaisina muistellessamme niitä. Muistot tekevät meistä keitä me olemme. Pelastava armollisuus on siinä, että voimme valita muistoja mitä kannamme mukanamme. 

5) JOKAINEN VALINTA MAKSAA. Epäonneksemme ja toisaalta onneksemme, emme osaa ennustaa huomista. Emme siis täysin tiedä mitä mikäkin valintamme tulee lopulta meille maksamaan. Ei tarvitse syyttää itseään huonoista olosuhteista, ajattelet, harkitset, ihmettelet ja sitten teet parhaan mahdollisen valinnan niin kuin vain voit tehdä. Jotkut valinnat osoittautuvat hyviksi, jotkut odottamattoman huonoiksi. Aikuiset tietävät tämän ja siksi lapset tarvitsevat vahvat vanhemmat. Oppimista tapahtuu mistä tahansa valinnasta, jos päätämme oppia. Jos emme halua oppia niin silloin emme saa hyötyä edes väärästä valinnasta. 

6) KESKIARVON LAKI ON YLEENSÄ OIKEASSA JA SIKSI SITÄ KUTSUTAAN LAIKSI KESKIARVOSTA. Odotettu ja yleinen tapahtuu useimmiten. Vakuutusyhtiöt tekevät tällä paljon rahaa. Turha murehtia asioilla, jotka eivät todennäköisesti koskaan tapahdu. 

7) MUUTOS ON AINOA MUUTTUMATON VAKIO. Sinä, minä, joet, vuoret, maapallo, kaikki olemme alttiita muutokselle, joten miksi emme keksisi miten elää tämän asian kanssa. Muutetaan mitä voidaan ja eletään suvaitsevaisesti loppujen kanssa. Aikaa ei voi pakastaa tai kääntää takaisin. Todellisuuden hyväksyminen on yksi Ericksonin työn keskikohta. 

8) SE MITÄ KANNAMME MIELESSÄ JA SYDÄMESSÄ ON LOPULTA SITÄ MIKÄ MERKITSEE. Elämän voi täyttää ilolla, onnella tai toisaalta kurjuudella ja murheilla. Se mihin keskitymme määrittelee elämämme, eli siitä tulee meidän elämä. Käsityksemme asioista ovat kovin erilaisia mutta täysin muutettavissa. Pysähdy ja nuuhkaise miltä ruusut tuoksuvat, kuten Erickson sanoisi. Uteliaisuus voittaa pelkomme. 

9) SE MITÄ SAAMME ELÄMÄSSÄ RIIPPUU MERIITEISTÄ, HYVÄSTÄ TAI HUONOSTA ONNESTA TAI NIIDEN YHDISTELMÄSTÄ. Joskus auttaa olla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Keskiarvon laki sanoo, että yleensä valmistautuminen hyvin ja kova työ palkitsevat. 

10) ELÄMÄ ON TEHTY AMATÖÖREILLE. Me olemme kaikki amatöörejä mitä tulee elämiseen. On siis syytä nauttia siitä ja oppia pelaamaan sitä paremmin. Me olemme kaikki syntyneet, eläneet ja sitten kuolemme. Aloitamme matkan kohti tuonpuoleista sinä hetkenä kun synnymme... joillain kestää pidempään matkan päähän kuin toisilla. Ihmiset tuntuvat haluavan vaikeuttaa elämäänsä, tekevän yksinkertaisista asioista vaikeita. Esimerkiksi tiedämme sanoja, jotka ovat voimakkaita kuten rakkaus tai rakastaa! Silti harvoin käytämme näitä. Onko kovin vaikeaa sanoa, olet oikeassa, minä väärässä mutta silti harvoin sanomme näitäkään vaikka nämä olisivat yleensä tehokkain ja yksinkertaisin tapa ratkaista useita ongelmia. Yksinkertaisen sijaan puolustaudumme, järkeilemme, perustelemme, sotkemme koko viestin kunnes kuuntelijat antavat vastavuoroisesti samalla mitalla takaisin. Me olemme amatöörejä, kukaan ei ole elänyt tätä hetkeä aiemmin. Totta kai teemme virheitä, amatöörit tekee ja se on ok. Me voimme aina oppia, amatöörit oppii. 

Tässä aloitus blogilleni, jonka alkuperäinen nimi-idea oli "Turinoita tuonpuoleiseen, elämästä ja urheiluvalmennuksesta". On olemassa sanonta englanniksi, pay now, play later, play now, pay later, anyway you will pay, eli maksa nyt ja pelaa myöhemmin tai pelaa nyt ja maksa myöhemmin, maksun aika koittaa joka tapauksessa. Kun kuitenkin kärsimme elämässä niin miksi emme valitsisi maksaa ensin eli kärsisi vaikka treenaamisen ja oppimisen muodossa, jotta myöhemmin olisi hyvä pelata.