Kirjoitan blogiin mielelläni positiivisista asioista sekä sellaisista henkilöistä, jotka tuovat energiaa ja hyvää fiilistä toistemme ympärille. Koulukaveri ylä-asteelta ja ystävä Montuletin (os. Niemi) Jaana on yksi tällainen energiaa toisille antava huipputyyppi, joka nuoruudessa oli muuten erinomainen yleisurheilija ja onneksi löysi tiensä perheineen tänne susien asuttamalle kalastusseudulle lastensa Alisan ja Mayan kanssa, sekä henkilökuvaan otetun Christophen kera.
Täällä Kalajoella kukaan ei ole kukaan tai ainakin täällä saa kulttuurin vaikutuksesta olla ja kulkea huoletta rauhassa, olit sitten maailmanmatkaaja Helena Petäistö tai Huuhkajien pääkoutsi Markku Kanerva tai se kentän laidalla hymyilevä ja avulias urheiluvanhempi. Kun tarkemmin kyselee niin kyllä meistä jokaisesta kuitenkin ikuistettavaa tarinaa ja taustatietoa löytyy. Näin se itsellekin tupsahti yllätyksenä, että jonkin vuoden tuntemani Christophe onkin ollut kovan tason jalkapallovahvistus Suomeen tullessa. Koskapa Tirrin Tomi on pelannut futista myös kakkosen tasolla niin ei laiteta kakkosdivarin miehiä enempää vertailuun vaan todettakoon, että Christophe on käsitykseni mukaan ainakin Etelänkylän kovin futaaja historian valossa. Jos kylältä paljastuu lisää kovia pallotaitureita niin tehdään heistäkin juttu 😁
Lähtökohtaisesti Belgia on aina ollut Suomea monta askelta kovempi jalkapallomaa mutta perästä tullaan ja ehkä tulevaisuudessa Suomikin löytyy paremmin jalkapallokartalta ja etenkin Kalajoen pelaajat. Nyt kun meitä on lykästänyt saada maailmanluokan pelimies yhteisöömme niin on syytä kysyä Christophelta muutama kulttuurillinen salaisuus, miten tullaan hyväksi maalintekijäksi ja urheilijaksi?
Kerro Christophe lyhyesti taustastasi, sen jo tiedänkin, että olet entiseltä ammatiltasi muun muassa poliisi ja tällä hetkellä pyörität toimitusjohtajana yritystä nimeltä Kaihdinexpertit Oy. Christophesta huokuu positiivinen ja eteenpäin menevä asenne niin arjessa kuin työelämässä. Ei jäädä murehtimaan negatiivisia asioita vaan käännetään ne positiiviseksi.
Kerro missä asioissa olet viimeksi onnistunut todella hyvin? Henkilöjohtamisesta olen saanut erityisesti kiitosta ja kehuja. On tuntunut mukavalta kun olen onnistunut työssäni ja saanut huomiota henkilöstön kautta. Tuntuu, että olen vain oma itseni ja ehkä siksi sitä onnistuu. Teen niitä asioita joissa saan olla aito.
Mikä sai sinut muuttamaan Kalajoelle? Haluttiin kasvattaa lapset siellä missä heillä on juuret ja hyvät olosuhteet. Eli vaimoni juuret ovat täällä Kalajoella ja tänne oli hyvä muuttaa.
Mitä urheilua harrastit lapsena? Tietysti jalkapalloa ja kokeilin myös koripalloa vuoden tai kaksi. Sitten tuli kokeiltua vesikäsipalloa, joka on englanniksi waterpolo. Pingis kuului myös näihin kokeiluihin. Jalkapallon harrastaminen tarkoitti Belgiassa sitä, että kerran viikossa treenattiin ja pelattiin. Siihen aikaan parhaat kaverit eivät tosin olleet futisporukassa. Pelaajana olin aina voitonhaluinen ja kilpailuhenkinen. Minulle jäi paljon hyviä muistoja pelireissuista. Nousin ns. huipulle vasta Suomessa 26-vuotiaana ja silloin alettiin treenata 3-4 kertaa viikossa.
Nuorena asuin Belgiassa kerrostaloalueella ja aina oltiin ulkona pelailemassa jalkkista. Maaleina saattoi olla paremman puutteessa koriskentän tolpat. Näihin tolppiin kun alkoi osua niin kyllähän siinä laukaisutarkkuus kehittyi. Joskus pelejä pelattiin tölkeillä kun ei ollut palloja. Pienenä piti keksiä kaikkea itse kun halusi pelata. Piti löytää pelikaverit, käydä vaikka soittamassa ovikelloja, että ketkä tulee mukaan. Ala-asteella yksi opettaja pelasi Belgian ykkösdivarissa ja meillä oli ruokatunnin jälkeen kolme varttia aikaa leikkiä ulkona. Silloin pelattiin aina jotain pelejä. Luokkakaverit laittoivat aina joka päivä pelit pystyyn. Opettajat pelasivat myös meidän kanssa. Kaikki ikäluokat pelasivat koulussa yhteisesti. Ne ketkä eivät päässeet pelaamaan ne kannustivat. Lukiossa oli futsal-turnauksia. Ruokatunnilla oli muun muassa koulun sisäinen sarja, joka kesti koko vuoden. Liikunnan opettajat ja oppilaat organisoivat tämän. Koko koulu osallistui finaaleihin, jossa oli 200 henkeä katsomassa ja huutamassa.
Miten haluaisit auttaa Kalajoen jalkapalloilijoita kehittymään edelleen? Haluaisin luoda sellaista palloilukulttuuria, johon liittyy erityisesti sellainen yhteisöllisyys ja kannustaminen ym. Belgiassa ja Englannissa esimerkiksi ihmiset lähtevät liikkeelle ja haluavat kannustaa oman kylän joukkueita.
Kerro urheilullisista esikuvistasi? Esikuvia, tai ketä olen fanittanut ovat ainakin Enzo Scifo, joka pelasi muun muassa Anderlechtissä ja sellainen huippupelaaja kuin Franky Vercauteren. Mokkena oli kaikkien aikojen maalivahti Jean-Marie Pfaff. Kaikki pelasivat aikanaan lempijoukkueessani Anderlechtissä ja Belgian maajoukkueessa.
Mikä on parasta Kalajoella? Ihmiset ja luonto. Kalajoki on sopivan kokoinen kaupunki, jossa on kaikkea mitä tarvitsee. On merta ja metsää ja lapsille paljon harrastusmahdollisuuksia.
Mitä terveisiä haluat kertoa innostuneille pikkufutaajille sinne kotinurkille yhtä lailla kuin vihreille kentille? Sellaiset terveiset, että ottakaa vanhemmat mukaan. Tehkää asioita, joista tykkäätte, leikkikää ja pitäkää hauskaa!😍
Lopuksi Christophe kertoo löytäneensä Porvoosta lempijoukkueensa pelipaidan, jossa komeili suomalaisen pelaajan nimi Hannu Tihinen. Pakkohan se paita oli ostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti