Kuka on otsikon Victor Kraatz? Niille, jotka seuraavat maailman parhaiden jääkiekkoilijoiden edesottamuksia NHL kaukaloissa, ei alan huippuosaajaa tarvitse esitellä. Entinen jäätanssin maailmanmestari, kolmet olympialaiset käynyt, useita MM-mitaleita omalla urheilu-urallaan napsinut ammattilainen. Nykyään urheilumarkkinointiuran luisteluvalmentajan tehtäviin vaihtanut Victor on tullut vaimo Maikin yliopisto-opintojen ja perheen kanssa Suomeen Jokereiden palkkalistoille. Jokerit ovat hankkineet tämän luistelutaidon velhon tai englanniksi Yoda of Skating salaiseksi aseekseen kehittyäkseen seuraavalle tasolle. Voin nähdystä materiaalista, omasta kokemuksesta ja asiakkaista todeta, että työ mitä ja miten Victor asioita tekee, tuottaa erinomaista tulosta ja Jokereiden riveistä tullaan varmasti tulevaisuudessa näkemään useita huippuosaajia.
Victorin asiakkaista löytyy nimiä kuten Mathew Barzal (New York Islanders), Jordan Weal (Montreal Canadiens), Shea Theodore (Las Vegas Knights), Morgan Rielly (Toronto Maple Leafs), Ryan Nugent-Hopkins (Edmonton Oilers), Miro Heiskanen (Dallas Stars), Michael Rasmussen (Detroit Red Wings), Colton Sissons (Nashville Predators), Nicolas Petan (Toronto Maple Leafs), Brenden Dillon (Washington Capitals), Danton Heinen (Anaheim Ducks), Brad Hunt (Minnesota Wild), Sam Reinhart (Buffalo Sabres), Alexandre Kerfoot (Toronto Maple Leafs), Jujhar Khaira (Edmonton Oilers), Tyson Jost (Colorado Avalanche), Gilbert Brulé (Kunlun Red Stars), Markus Hännikäinen (Jokerit) ja Connor Bedard.
Mikäli et ole vielä vakuuttunut millainen osaaja on kyseessä niin ohessa taustaa luettavaksi.
https://www.is.fi/urheilulehti/parhaat/art-2000007619364.html
https://areena.yle.fi/1-50762099
https://www.instagram.com/victorkraatz/?hl=fi
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jokereilta-merkittava-satsaus-nhl-tahtia-valmentanut-luistelumestari-pestattu/7543502#gs.4r8rg0
https://www.sportsnet.ca/hockey/nhl/islanders-barzals-supreme-skating-comes-working-olympian/
https://twitter.com/kraatzvictor1?lang=fi
Ylivieskan juna-asemalla 20.6.2021 on vastassa urheilullisessa kunnossa oleva valmentaja, jolla on tarkka katse ja hymy herkässä. Matalaa profiilia pitävä ammattilainen on ensi kertaa näin pohjoisessa mutta kaikesta näkee, että hän on tottunut matkustamaan ja tarkka maineestaan. Asiat mitä Victor tekee perustuu omaksuttuihin positiivisiin arvoihin ja tarkkaan toteutukseen. Suorapuheinen kanadalainen osaa ilmaista, milloin hän on eri mieltä tai milloin suoritus on riittävällä tasolla. Kalajoelle Victor suostui tulemaan, koska hän haluaa aidosti kehittää suomalaista jääkiekkokulttuuria ja jakaa osaamistaan sellaisille yhteistyökumppaneille, jotka edustavat hänen kanssaan samanlaista arvokulttuuria sekä halua antaa yhteisölle takaisin. Victor on kokenut totalitaarisen valmennuskulttuurin, huonoja valmentajia sekä hyviä valmentajia. Hän ei pidä huutamiskulttuurista eikä puolivillaisesta tekemisestä, harjoittelussa hän vaatii täydellisen suoritustason, eli yrityksen pitää olla 100%. Edes 95% ei ole riittävä taso harjoitellessa, asiat pitää pyrkiä tekemään niin hyvin kuin sillä hetkellä on mahdollista. Treenien intensiteetti on suomalaiseen kulttuurin poikkeuksellisen kovalla tasolla, treeneissä kanssapelaajat ja Victor luovat pelinomaista painetta aina kun se on mahdollista. Harjoituskaverin suoritukset halutaan saada onnistumaan viimeisen päälle hyvin, eli sparrataan niin, että toinen onnistuu. Treenien sisältöön palataan myöhemmin tarkemmin lisää.
MOTIVAATIO JA NÄLKÄ
"There are three kind of players: 1) The one who knows everything because they have already done this type of exercise. 2) The one that never asks any questions but just does what is being told. 3) The one that seeks more answers. Essentially is inquisitive and is also aware that there is more info to be harvested beyond what he or she is being already told or shown. For those who know it all, I have nothing to give. - Victor Kraatz 2021"
On kolmenlaisia pelaajia...ne, jotka osaavat jo kaiken, niille minulla ei ole mitään annettavaa!"
Näillä sanoilla Victor otti leiriläiset esittelyssä vastaan Kalajoen Kummalankentällä. Kyseessä on sama juttu johon ikävä kyllä törmää niin urheilijoiden kuin valmentajien, vanhempien sekä joskus myös työelämässä toimivien kohdalla. Kun kuppi on täynnä ei sinne voi kaataa yhtään lisää oppia sekaan. Tiedon ja osaamisen jakaminen on turhaa sellaisille, jotka jo osaavat omasta mielestään kaiken riittävän hyvin. Kyse on asenteesta ja toisaalta asenteeseen vaikuttaa oma sisäinen motivaatio tulla paremmaksi ja kehittyä.
Mathew Barzalin tultua valituksi NHL:ssä Rookie of the Year -pelaajaksi, odotti Victor tätä harjoituksiin mutta hän saapui 10 minuuttia myöhässä. Ehkä kyse oli yhdestä kerrasta ajatteli valmentaja mutta sama toistui, jolloin Victor otti asian puheeksi. Kysymys oli haluaako Barzal olla yhden vuoden tähdenlento, joka tienaa sen 700.000 dollaria vuodessa vai nousta seuraavalle tasolle ja pyrkiä pelaamaan huipulla seuraavat 10 vuotta. Ellei ole nälkää kehittyä ei Victorin valmennukseen ole asiaa. Barzal tuli seuraaviin treeneihin aivan erilaisella asenteella, ajoissa ja sellaisena, kuin oli aiemmin Victorin valmennuksessa ollut. Oikean asenteen löydyttyä harjoitteluun ja kehittymiseen tuli Barzalille 700.000 dollarin sijaan 21.000.000 dollarin kolmen vuoden sopimus.
MITÄ YHTEISTÄ ON HUIPPU-URHEILIJOILLA JA -VALMENTAJILLA
Mieleeni tulee HJK:n ja Huuhkajien entinen valmentaja Antti Muurinen, jonka näin muutaman kerran Helsingin Olympiastadionin treenitiloissa 2010 vetämässä harjoituksia ammattipalloilijoille. Muurinen seurasi harjoittelua mutta oli samalla utelias mitä oma urheilijaryhmäni teki. Nähtyään voimaharjoitteluamme pyysi Muurinen opettamaan parille HJK:n pelaajalle rinnallevedon tekniikkaa, vaikka hänellä oli mukanaan HJK:n fysiikkavalmentaja. Huippuvalmentajat ovat avoinna ideoille, jotka auttavat heitä tai saattavat rohkeasti kokeilla jotain uutta, jos se veisi heitä eteenpäin.
Suomen vahvin mies Jarno Jokinen harjoitteli samalla yksityisellä kuntosalilla 2013-2014 Varkaudessa. Jokinen kuului harvinaiseen joukkoon vahvamiehiä, sillä hän oli solminut antidoping-sopimuksen, josta piti urheilu-urallaan kiinni. Jokiselle ei tuottanut ongelmia ottaa vastaan vinkkiä miten joitakin pieniä muutoksia voisi kokeilla treeniin.
Maailman vahvin mies Jouko Ahola keskusteli kanssani puhelimitse erään nuoren kiekkoilijalupauksen treeniohjelman suhteen. Ahola oli avoin kuulemaan mitä tämä oli aiemmin treenannut ja sovitteli oman ohjelmansa yhteisymmärryksessä urheilijaa aiemmin valmentaneen kanssa. Aholalla oli avoin mieli kuunnella ja oppia, koska halusi kehittyä edelleen.
Niko Eronen konsultoi kanssani silloisen joukkueensa Joensuun Jokipoikien kilpakauden voimaharjoittelusta. Eronen otti vastaan tietoa, jota sovelsi joukkueensa kanssa. Jokipojat voitti Suomi-sarjan ja pelaajat antoivat palautetta, että he pysyivät keväällä paremmassa kunnossa, loukkaantumiset vähenivät, luistelu pysyi terävänä ja voimatasot ylhäällä seuraavan kauden treenejä aloittaessa.
Edelle mainitut esimerkit kuvastavat huippuosaajien asennetta, eli vaikka meriitit kertoisivat mistä niin huipuilla on edelleen nälkää ja uteliaisuutta kehittyä. Sidney Crosby nauttii edelleen armottoman kovasta fyysisestä harjoittelusta fysiikkakoutsinsa Andy O'Brienin kanssa.
Victorilla on oma vahva vuosikymmenten osaaminen ja kokemus mutta hän on silti avoin keskustelemaan asioista ja lajien kehittyessä muuttamaan sekä hiomaan harjoittelua entisestään parempaan suuntaan.
RUTIINIT
Ennen jäälle menoa aamu seiskalta, näin Victorin livahtavan Pirkonsuon jäähallin nurkan taakse. Noin 5-10 minuutin kuluttua tuli tämä energisenä ja verrytelleenä pelaajin luokse ja ihmetteli, etteivätkö nämä valmistele itseään jäätreeniin? Kysyin kuinka paljon tämä tarvitsee näin vanhemmalla iällä valmistautumiseen ennen jäälle menoa ja sain vastauksen, että jo pelkästään 5 minuuttia riittää kunhan hän saa nivelet auki. Jääkiekkoilijalle on erityisen tärkeää pitää lonkat avoinna, eli rutiini lonkan avaukselle on jokapäiväistä.
Harjoitukset alkoivat aina tasan sinä aikana kuin oli sovittu. Treenien jälkeen varusteet hoidettiin kuntoon ja valmistauduttiin seuraavaa treeniä varten. Nestettä eli vettä juotiin säännöllisesti. Kaikesta näki, että kilpauran aikana omaksutut rutiinit ovat osa Victorin elämää myös valmentajana ja helpottavat huomattavasti ajan ja huomion suuntaamista kehitettäviin asioihin.
Otan esimerkin joskus näkemistäni jääkiekkoilijoiden lämmittelyrutiineista, jossa käydään hölkkäämässä pururadalla tai juostaan ylös alas jaahallin portaita jonossa. Varmasti tekemisessä täyttyy ns. kehon lämmittely mutta mitenkään muuten ei se valmistele luisteluun. Mike Boyle (Boston) on Amerikassa arvostettu ja palkittu fysiikkavalmentaja, joka pitää erityisen tärkeänä, että lajissa tarvittavat nivelet niin sanotusti verrytellään koko liikeradaltaan auki eikä käytetä aikaa sellaisiin liikeratoihin, jotka lyhentävät tarvittavaa liikkuvuutta. Victor painottaa luistelussa 1-2-3 -ensimmäistä voimakasta potkua, joka lähtee hermotuksesta. Pitäisikö verryttelyrutiineissa ottaa huomioon tämäkin? Kyllä mielestäni pitäisi ja jo omat kokemukseni Jokipoikien verryttelyistä vahvistavat liikeratojen avaamisen tärkeyden yhdistettynä hermoston herättelyyn muutamien hyppyjen, loikkien tai kiihdytysten muodossa hölkän tai liian pitkäkestoisen junnaavan tekemisen sijaan.
VAATIMUSTASO
Victor on saanut urheilu-urallaan oppia, että tullakseen maailman parhaaksi on tehtävä kaikki mahdollinen sallittu, jotta voi voittaa. Urheilija on kokonaisuus ja valmentajilla on harjoituksissa se paras osaaminen sillä hetkellä, jota on syytä noudattaa ja valmentajiin on voitava luottaa. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kurinalaisuutta, eli kehittyminen kurinalaista tavoitteellisuutta. Victor vaatii osallistujilta aina täydellistä sitoutumista harjoittelutapahtumiin.
YKSITYISKOHTAISUUS
Rytminvaihdokset, vastustajan lukeminen, mailan pitäminen, katse ylhäällä, kaarroksissa molempien jalkojen käyttäminen aktiivisesti, energiatehokkuus, laadukas kouluttautuminen, järjestelmällisyys, havainnollistaminen, reagointikyky, herkkä ammattisilmä, vahva läsnäolo, energinen kehonkieli ovat vain osa monia monia yksityiskohtia, joita voidaan nostaa Victorin treeneistä esiin.
Esimerkki yksityiskohdista tuli ennen leiriä esiin kun lähetin leirijulisteen Victorille nähtäväksi. Alempana olevan kuvan luonnoksessa oli VK-logo eri värinen kuin Victorin virallinen "running man -logo", joka ei minun silmään näyttänyt kovin paljon erilaiselta. Victor antoi suoran palautteen ja otin opikseni, enää en tekisi samaa virhettä pikselien suhteen. Tässä kuva leirin julisteesta korjattuna.
INTENSITEETTI
Nina Westman kertoi minulle luisteluleirin jälkeen mielenkiintoisen lasketun faktan. Luisteluleirille osallistuneilla oli jääaikaa kahdessa päivässä yhtä paljon kuin junioreilla tyypillisesti yhteensä kolmessa viikossa. Herää kysymys, miten voi niin vähällä luistelumäärällä tulla hyväksi luistelijaksi kun vielä näki, että kahden päivän leirin intensiteetti oli huomattavasti kovemmalla tasolla kuin yleisesti seuran valmentajien vetämissä harjoituksissa, joihin on aikaa valmistautua/palautua useita päiviä?
Bäckmanin Raikke on pitkään pitänyt harjoittelussa tärkeänä seikkana kovaa intensiteettiä ja onnekseen joissakin joukkueissa löytyy valmennuksesta samoin ajattelevia mutta valitettavasti myös sellaista tekemistä, että harjoitteet tehdään puolivillaisesti ja puolella teholla tai sitten tehdään valtavalla psyykkaamisella ihan liian pitkiä suorituksia lajiin nähden, kuten luistelutetaan kenttää ympäri.
Victor lausui muutaman kerran treenien aikana, ettei halua nähdä yhtäkään suoritusta, jota ei tehdä täydellä yrityksellä eli intensiteetillä. Suoritukset pitää viedä sellaiselle rajalle, että tulee myös epäonnistumisia, joista opitaan. Treeneissä annettiin painetta suorituksiin, joko Victorin toimiessa ns. varjona, toisaalta jahdattiin myös niin sanotusti melkein karkaavaa kiekkoa tai sitten harjoituskaveri antoi painetta tyyliin "mahdollistetaan kaverin suorituksen onnistuminen" tai "annetaan kaverin suorituksen näyttää hyvältä". Intensiteetistä huolimatta mentiin onnistumisten kautta ja muutaman kerran joillekin liian vaikeaksi osoittautunutta harjoitusta helpotettiin tämän osalta jollain osa-alueella mutta suorituksen intensiteettiä ei madallettu.
Suoritukset olivat pääsääntöisesti alle 10 sekunnin täysiä rutistuksia, joita sitten tehtiin lihasväsymykseen asti niin, että varmasti jäi muistijälkiä persuksiin. Ajatus siitä, että luistelu on kurveja ja kiihdytyksiä vallitsi pitkin treeniä. Mitään kaarteessa passiivisesti liukumista ei treeneissä saanut olla. Kaarroksissakin piti jalkojen tehdä työtä mutta nopeat jalat eivät todellakaan tarkoita sitä, että niillä kattaisi kovin pitkää matkaa jään pinnalla. Potkujen tehon oli oltava sellainen, että päästiin mahdollisimman pitkä matka yhdellä kahdella, kolmella potkulla eikä niin, että jalat tikkaavat uskomattoman nopeasti mutta pelaaja ei etene mihinkään. Nopeille jaloille on tarvetta kyllä harhautuksissa mutta ei etenemisessä. Turhat kaarrokset oli pystyttävä leikkaamaan suoraviivaisesti, joka edellyttää tehon tuottamista jaloista.
ARVOT
Ystävällisyys ja positiivisuus, siinä kaksi ensimmäisenä mieleen tullutta arvoa, jotka kuvastavat Victorin persoonallisuutta. Hyvät käytöstavat kuuluvat myös repertuaariin, ihmisiä pitää kohdella hienostuneesti. Vaikka vaatimustaso on viety äärimmilleen se ei tarkoita, etteikö voisi olla ystävällinen kanssaihmisilleen ja tehdä asioita positiivisen kautta. Victorin kuultua, että Kalajoen S-Marketin Matti Ylitalo on auttanut paikallisia urheilijoita aina silloin tällöin, halusi tämä kutsua Matin jäähallille sekä pyysi allekirjoittanutta toimittamaan Matille kiitokset sekä pelaajakuvat.
Seikkailupuisto Pakan ja Tuomo Priuskan tarjotessa Kraatzin perheelle sydämellistä palvelua, halusi tämä mainostaa Pakkaa useassa eri sosiaalisessa mediassa sekä paikallislehti Kalajokiseudussa. Victorin yksi kantava arvo on, ettei ihmisistä puhuta pahaa. Jos ei ole hyvää sanottavaa niin ei ainakaan puhuta sanallakaan mitään pahaa. Erääseen seuraan vastapalkattuna valmentajana Victorin huomion kiinnitti erittäin asiattomia puhunut kokenut vakituinen valmentaja. Koska tämä käyttäytyi nuorten kanssa ladellen törkeyksiä oli Victor ilmaissut kantansa suoraan mutta asiallisesta sanoen, että hän varmasti osaa valmentaa asioita mutta tuollaista käytöstä hän ei missään muodossa hyväksy enää koskaan.
Terveystalon fysioterapeutti Tuomas Nikulan palveluita käyttäessäni kysyin tältä hänen valmentajakokemuksistaan Ylivieskassa. Nikulan mukaan Ylivieskassa arvot ovat lähtökohta kulttuurissa. Treenit ja muu tekeminen pohjaavat tiettyihin yhteisiin arvoihin ja ne on oltava kaikilla tiedossa. Kokkolan Pallo-Veikoilla ovat tietyt ydinarvot määrittäneet toimintaa jo vuosikymmeniä.
MITÄ LEIRILLÄ KÄYTIIN LÄPI JA OPITTIIN LUISTELUN NÄKÖKULMASTA
1) Jab step (45 degree step/lateral move) and 2) Jam turn aka Punch turn (90 degree turn) with proper hand position to be double threat for passing or shooting opportunity. Exercises were performed isolation at slow speed to learn (skill acquisition) and in game like scenario (game like speed) for realistic practice with the puck.
Mitä leiriläiset sitten oppivat leiriltä, ohessa otteita oppimispäiväkirjoista. Oppia tuli käännösjuttuihin, mailan asennon tärkeyteen, eli valmiuksiin syöttää ja laukoa nopeasti. Opetus oli hyvin yksityiskohtaista ja teki suuren vaikutuksen. Eräs pelaaja oppi luistelussa suoralla pitämään keskivartaloa ja käsiä tiukempana ja näin vähentämään energiankulutusta, yhden jalan jarrutuskikan, nopeampia käännöksiä sekä lisää itsevarmuutta ja kiekonhallintaa. Englantia opittiin, luisteluasennon madaltamista, kädet alempana kiekkokin pysyy paremmin kupissa ja/tai lapa käännettynä. Luistelussa opittiin tekemään pitempiä potkuja, Mohawk-liikeessä kummatkin jalat potkivat vauhtia, rännikiekossa naama kohti laitaa kohti, jotta pystyy suojaamaan kiekkoa, kiekon suojaamisessa pitää jalalla työntää vastustajan maila pois. Opittiin pitämään maila aina valmiudessa syöttämään tai laukomaan.
Ensimmäisten potkujen tärkeys korostui, sekä kaarreluistelun oikeanlainen asento ja se, että luistelussa on tärkeää olla paikat kunnolla auki. Luisteluun tarvitaan lisäksi oikeanlaista voimaa ja uskallusta luottaa luistimeen. Takaperin luistelun lähtö tehdään suoraan ilman turhan isoa lenkkiä, jotta hyökkäävän pelaajan ei ole niin helppo päästä ohi. Suunnanmuutosharjoitukset opettivat miten saadaan lisää aika pelitilanteisiin.
Muistetaan pitää hauskaa jääkiekon parissa eikä mietitä liikaa, sillä se vie nopeutta suorituksista. Annetaan palaa, joka hetki täysillä. Harjoitellaan ja keskustellaan muiden kanssa. Muistetaan hymyillä aina. Kun luistelussa on painopiste vähän edessä niin se tuo automaattisesti lisää liukua liikkeeseen. Kiekkoa ei kannata käsitellä ihan kropan edessä vaan sillä etäisyydellä, että se havaitaan mutta voidaan samalla havainnoida kenttää, eli alas maahan ei tuijoteta. Mailaa pidetään kaarteissa kahdella kädellä ja aina kun ollaan vastaanottamassa ja tarjoamassa syöttöpaikkaa. Ollaan aina valmiina! Taaksepäin luistelussa kädet liikkuu samalla tavalla kuin eteenpäin luistelussa.
Opittiin Jam-harhautus ja käännös. Varpailla potku ja kantapääpotku eroavat kaarteissa. Opittiin kiekon suojaamista jaloilla ja lantion avaamisen käyttöä kiekollisena sekä erilaisten päätösten tekemistä kuin tavallisesti treeneissä.
Ohessa oli otteita leiriläisten oppimispäiväkirjoista, eli paljon yksityiskohtaisia juttuja riippuen siitä kuka harjoitusta oli tekemässä. Valmentajan näkökulmasta ero esimerkiksi vastaaviin luisteluleireihin tuli nimenomaan yksityiskohtaisesta valmennuksista, jossa huomioitiin yksilön omat vahvuudet vaikkakin käsiteltiin perusteita.
Pohjois-Amerikkalaisen kulttuurin vivahteista mieleen tuli jatkuva maalivahdin uhkaaminen, tilanteiden pelaaminen loppuun saakka ja suoraviivaisesti maalille pyrkiminen. Sen aikaa kun ollaan jäällä niin painetta luodaan intensiivisesti ja mikäli jostain ei päästä etenemään niin sitten yritetään toisaalta (koko ajan valmiudessa ampua tai syöttää) ja niin kauan yritetään kunnes saadaan tulosta.
Perusteista, jotka mielestäni eivät yhdelläkään leirin osallistujasta vielä olleet riittävällä tasolla haluan nostaa esiin pään ylhäällä pitämisen ja havainnoinnin tärkeyden. NHL:ssä eräs valmentaja oli saanut sisäpiiristä vihiä yhden tähtipelaajansa telomistarkoituksesta ja varoitti tätä tiettyihin tilanteisiin menemisestä. Tämä viittasi kintaalla varoituksen ja kertoi olevansa liian nopea, että vastustaja voi hänet taklata. Seuraavassa pelissä kun hän ei ollut riittävän keskittynyt havainnointiin hänet jyrättiin sairastuvalle. Marko Malvelan mukaan kilpaurheilu muistuttaa joiltain osin korkeimmalla tasolla sodankäyntiä, jossa heikkouksiin isketään kiinni.
Pää on osattava pitää ylhäällä jo pienestä juniorista alkaen. Ennen käännöksiä on päätä käännettävä niin, että havainnoidaan taakse, ettei meitä kolata nurin. Leiriläisillä ei kenelläkään ollut rutiinia pään kääntämiseen ennen käännöstä. Tämä perusasia on oltava hallussa, ennen kuin siitä voidaan tehdä osa harhauttamista, jossa ensin käännetään pää, sitten rintamasuunta ja pakin mentyä vipuun mennään sivulta, ohi kuten Connor McDavid.
Mailaa on pidettävä kaarroksissa ja tilanteissa kahdella kädellä sellaisessa asennossa, että voidaan välittömästi ampua, syöttää tai olla valmiina ottamaan syöttö vastaan.
Kaarroksissa on osattava potkia kantapäillä, jotta kurvit ne eivät karkaa liian suuriksi ja vastustaja pääsee ohitse.
Lähdöt edellyttää kolmea terävää ja voimakasta potkua, jossa jalkaterä ojentuu varpaita myöten.
Kaarteissa keskivartalo pysyy suorana ja luisteluasento vahvana, eikä niin, että olkapää tippuu alas ja ollaan alttiita kaatumiseen jos vastustaja tökkää mailalla.
Punch turn -liike tehdään yhdellä jalalla ja painopistettä madalletaan niin kääntyminen on tehokkaampaa.
Suoraluistelussa kädet eivät karkaa liian pitkälle vartalosta ja muistetaan liike keskilinjan yli.
Loppuajatuksina nostan esiin JHT:n edustuksen pukuhuoneissa olleiden spinning-pyörien suhteen tehdyn tutkimuksen. Victor kertoi, että NHL joukkueet ovat luopuneet spinningpyöristä, koska pyöräily on lisännyt kiekkoilijoiden nivusvammoja. Pyörän päällä oleva liike lyhentää lonkankoukistajia sekä on ikään kuin hiihdossa suoraan eteen-taakse suuntaunutta ja poikkeaa luistelussa vaadittavista enemmän sivulle päin suuntautuvista lonkanliikkeistä. Palauttavaan liikuntaan löytyy paljon parempia vaihtoehtoja kuin spinningpyörä.
Toinen käsitelty asia liittyi Suomen jääkiekkoliiton teettämiin jalkakyykyn testeihin, jossa tankoa pidetään niskan takana. Mike Boyle ja monet muut huippuvalmentajat ovat jo vuosikymmeniä sitten luopuneet jalkakyykyn treenauttamisesta, koska sen tuoma hyöty on pienempi kuin riskit. Jalkakyykky tehdään kahdella jalalla, eikä se siten juurikaan hyödytä kiekkoilussa, joten miksi ihmeessä sitä pitäisi jääkiekkoilijoilla teettää testinä? Yhden jalan voimaliikkeet ovat paljon turvallisempia tehtäväksi, sekä hyödyttävät paljon enemmän myös luistelussa. Takakyykky vaatii myös aika pitkän ajan, jotta sen osaa tehdä turvallisesti oikein eikä se siltikään sovellu kaikille vartalontyypeille esimerkiksi pitkäraajaisille pelaajille. Maailman pikajuoksuhuiput eivät myöskään nykyään treenaa juurikaan jalkakyykkyä ja esimerkiksi voimailutohtori Michael Yessis mukaan takakyykyn hyöty pikajuoksuun liittyy liikkeen eksentriseen eli jarruttavaan osaan, jotta lantio ei tippuisi juoksussa liian alas.
Lopputulemana Victor Kraatzin vierailu oli silmiä avaava ja antoi uskoa, että asioita voidaan alkaa tehdä paremmin, jotta seutumme kiekkoilijat tulevat saamaan lisää kehitystä ja mahdollisuuksia nousta seuraavalle tasolle.
 |
| Toivottavasti saamme Victorin oppeja lisää tulevaisuudessa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti