Edellinen kirjoitus paljasti Steven Kotlerin tutkiman menestysreseptin biologisen kaavan, miten saavutetaan mahdottomalta tuntuvia saavutuksia, jossa yhtenä neljästä aineosasta tai kulmakivestä on motivaatio. Muut kolme ovat oppiminen, luovuus ja Flow-tila. Nyt käydään läpi motivaatiota ja syitä mikä tekee siitä niin tärkeän.
Daniel Pink on onnistunut kirjassaan Drive: The Surprising Truth About What Motivates Us https://www.amazon.com/Drive-Surprising-Truth-About-Motivates/dp/1594484805 nostamaan esille asioita, jotka ajavat meitä elämässä eteenpäin ja samalla ampumaan alas niitä harhakäsityksiä keinoista, joilla vielä joissakin paikoissa yritetään toisia ihmisiä motivoida. Pink tuo esiin ulkoisen ja sisäisen motivaation jaottelun, joka liittyy myös menestysreseptin motivaatioaiheeseen. Ulkoiset motivoivat tekijät, kuten raha, valta, huomio ovat vahvoja motivointikeinoja, tiettyyn rajaan asti kunnes tunnemme olevamme turvassa.
Kun esimerkiksi työntekijät ovat saavuttaneet niin sanotun perustoimeentulon, he haluavat työltä sisäisesti palkitsevia asioita kuten kontrolloida omaa ajankäyttöään (autonomia), työskennellä itseään kiinnostavien projektien parissa (mielenkiinto tai "intohimo") ja he haluavat merkitystä työlleen (merkitys tai tarkoitus). Tarvitaan sisäisesti motivoivia tekijöitä.
Motivaatio, kuten jotkut psykologit termiä käyttävät on kokonaisuus taidoista: draivi, "päättäväisyys" ja tavoitteellisuus (oma suomennos sanoista drive, grit ja goals). Sana Grit tarkoittaa englanniksi courage and resolve tai strength of character eli eräänlaista henkilön persoonan päättäväisyyttä ja voimaa. Angela Duckworthin kirjassa mainittiin myös suomenkielen sana sisu, kuvaamaan grittiä. Grit tai "päättäväisyys" on siis kykyä jatkaa matkaa vaikeuksista riippumatta.
Draivilla (drive) viitataan voimakkaisiin motivaattoreihin, eli uteliaisuuteen/kiinnostus (curiosity), "intohimoon" tai voimakkaaseen innostukseen (passion) ja tarkoitukseen (purpose). Kun olemme kiinnostuneita jostakin asiasta, ei kovankaan työn tekeminen asioiden eteen tunnu raskaalta.
Mikä meitä siis ajaa eteenpäin, mistä draivi syntyy? Resurssien (elämän) niukkuus on ajanut evoluutiota eteenpäin. Edelleen niukkuudella on vahva merkitys saada meidät hankkimaan ja taistelemaan resursseista tai sitten käyttämään luovuutta ja tekemään siten lisää resursseja. Taistele tai pakene ja tutki tai innovoi ovat psykologisia polttoaineita, jotka ruokkivat tätä käytöstä löytämään ratkaisua elämän niukkuuteen. Pelko on siis voimakas motivaattori ja psykologinen ajuri, koska se saa meidät taistelemaan resursseista tai pakenemaan joutumasta jonkun toisen resurssiksi (saaliiksi), tai edelleen pakkaamaan perheen ja tavarat ja lähtemään valtamerten taakse uusien mahdollisuuksien perään.
Tony Robbinsin tyttären unelma oli tulla hyväksi tanssijaksi. Isänä Tony halusi auttaa mutta tiesi, että mikäli vaikuttaisi tai auttaisi liikaa tämän pyrkimyksissä se veisi tältä oman sisäisen motivaation. Robbins teki diilin, että hän hankkii ja kustantaa tyttärelle opiskelija-asunnon New Yorkista kunhan tyttö itse huolehtii muista kuluista. Robbins olisi voinut hankkia tyttärelle myös hulppean asunnon mutta halusi, että tytöllä säilyy nälkä parempaan ja siksi asunto oli ns. ok-tasoinen opiskelija-asunto, jossa ei ollut ylimääräisiä mukavuuksia.
Michael Boyle opastaa vanhempia, etteivät ostaisi lapsilleen uusia ja parhaita luistimia tai varusteita, jotta lapset itse oppisivat taidon parantaa asioita ja siis kykyä hankkia resursseja. Tässä piilee varmasti yksi motivaatioon vaikuttava tekijä. Saatamme voimakkaalla halullamme auttaa, samalla heikentää lastemme tai valmennettaviemme draivia, eli motivaatiota. Jotkut lopettaneet urheilijat ovat sanoittaneet lopettamiseen johtanutta päätöstä, kuinka heiltä vain loppui nälkä. Olisi hyvä, että urheilijat ymmärtäisivät niukkuuden merkityksen, pysyisivät nälkäisinä ja luovina kehittymään sekä oppimaan.
Uteliaisuus (curiosity) on hyvä motivaation lähde, koska se saa meidät pohtimaan, olisiko ruoho aidan takana vihreämpää. "Intohimo" tai voimakas innostus ajaa meitä oppimaan tarvittavia taitoja, joilla lähteä tutkimusmatkalle uusien resurssien äärelle. Tavoitteet motivoivat meitä, koska ne kertovat meille mitä resursseja aiomme löytää "aidan" tai valtameren toiselta puolelta ja syyn miksi. Merkitys ja tarkoitus saattavat kuulostaa korkealentoiselta haihatukselta mutta ovat itseasiassa evoluution tapa sanoa, että olet saavuttanut riittävästi resursseja itsellesi ja perheellesi, nyt on aika auttaa muita läheisiä, omaa heimoa ym.
Seuraavaksi Jaak Panksepp -nimisen tutkijan tekemästä huikeasta löydöstä. Kun aivot haluavat motivoida tekemistämme, ne lähettävät aivokemiallisia viestejä seitsemän verkoston kautta. Näille verkostoille on olemassa eri nimityksiä. On olemassa sellainen kuin The Seeking System, jonka voidaan ajatella olevan vastuussa motivoimaan meitä tekoihin selviytymiseen ja omiin mielihaluihin liittyen. Voidaan puhua myös seitsemästä emotionaalisesta verkostosta. On olemassa systeemi pelolle, vihalle tai raivolle ja surulle (teknisesti kyse eroahdistuksesta). Halu hekumointiin ajaa meitä lisääntymään, hoivavietti ajaa meitä suojelemaan tai opettamaan nuorempia mutta kun puhutaan siitä psykologisesta kemiallisesta energiasta, joka ajaa meitä eteenpäin (draivi) tarkoitetaan sillä kahta viimeistä systeemiä: leikki ja sosiaalinen sitoutuminen ja etsiminen ja himoitseminen (seeking tai desire).
Vinkkiä/linkkiä muuten lasten leikkiin liittyen: https://www.itmakessense.com.au/the-seeking-system/
Leikki ja sosiaalinen sitoutuminen on systeeminä kaikkea sitä kivaa juttua, jota tehdään lapsena, kuten juostaan, hypitään, jahdataan, painitaan ja tietysti seurustellaan. Kun leikimme niin aivomme vapauttavat dopamiinia ja oksitosiinia, kahta voimakasta palkitsemiskemikaalia. Nämä ovat mielihyvälääkkeitä, jotka saavat meille hyvänolontunteen kun saavutamme tai yritämme saavuttaa mitä tahansa, joka täyttää perus-selviytymistarpeemme. Dopamiini ja oksitosiini ovat sekoitus leikin iloa. Intohimo, sisältäen kaikkea artistin innostuksesta omiin töihinsä tai romantiikkaan syntyy yhdistelmästä dopamiinia ja noradrenaliinia. Flow muuten saattaa olla suurin neurokemiallinen yhdistelmä kaikista. Flow-tilassa yhdistyy kuusi aivojen tuottamaa mielihyväkemikaalia ja siksi tilaa pidetään sisäisen motivaation lähdekoodina (tähän palataan myöhemmin).
Etsiminen ja himoitseminen systeemi on toinen, jolla on suuri merkitys draivin osalta. Joskus tätä nimitetään palkitsemisjärjestelmäksi ja se on yleinen järjestelmä myös eläinmaailmassa. Järjestelmä aikaansaa intensiivisen ja innostuneen etsimisen tai tutkimisen sekä ennakoi jännitystä ja oppimista. Herätettynä viettinä etsiminen täyttää mielen kiinnostuksen kohteella ja motivoi meitä vaivattomasti etsimään asioita, joita tarvitsemme. Kun järjestelmä toimii hyvin niin tuloksia tulee kuin automaattisesti. Kun puhutaan intohimosta niin meidän on helppo tehdä paljon asioita sen eteen. Kiitos dopamiinin ja noradrenaliinin, asiat tapahtuvat automaattisesti.
Edellisissä kappaleissa mainittuja systeemejä muuten herätellään monilla tietokonepeleillä, mainoksilla, tietokoneapplikaatioilla ym. Nykyään on liian helppo ajautua "etsimään" milloin mitäkin turhaa netin ihmeellisestä maailmasta, sillä eri asioiden klikkaaminen ruokkii meidän aivokemiaa ja vapauttaa dopamiinia. Simon Sinekin kirjassa Leaders Eat Last mainitaan aivokemikaalit EDSO, eli endorfiinit, dopamiini, serotoniini ja oksitosiini. Kannattaa pohtia voiko elämä olla tasapainossa, jos omilla tavoilla ruokitaan korostetusti vain yhtä aivokemikaalia, dopamiinia. Myös sokeripitoinen ruoka saa aikaan valtavia dopamiiniruiskeita. Eli niin hyvältä kuin aivokemikaalit kuulostavat niin liika on liikaa myös niissä. Toivottavasti pelko liikalihavuudesta, elämän tylsistymisestä ja valumisesta hukkaan, urheilijauran pilaamisesta ja vaikka siitä, ettei tule löytämään seurustelukumppania auttaa välttämään dopamiiniansaa, joka vaanii mobiilimaailmassa ja sokerikoukussa eläviä.
Seuraavassa kirjoituksessa lisää motivaatiosta, eli siitä miten opitaan kasaamaan, kultivoimaan, kohdistamaan, vahvistamaan ja ottamaan käyttöön meidän viisi kaikista voimakkainta sisäistä ajuriamme: uteliaisuus, intohimo, tarkoitus, autonomia ja mastery (joka on vaikea nimetä suomeksi mutta kuvaa ehkä mestarillista taitajuutta). Edellä mainitut ovat voimakkaita motivaattoreita ja neurobiologisesti suunniteltu toimimaan yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti