Edellinen kirjoitus pohjasi Steven Kotlerin biologista menestymisen kaavaa, jolla saavutetaan mahdottomalta tuntuvia suorituksia kun osataan laittaa oma biologia toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla mielenkiintomme ja kehittymisemme eteen. Tuossa kaavassa mainitut neljä mahdottoman saavuttamisen edellytystä tai kulmakiveä ovat motivaatio, oppiminen, luovuus ja flow. Tässä käsitellään lisää motivaatiota eli draivia luovia motivaattoreita: uteliaisuus, intohimo tai voimakas innostus, tarkoitus, autonomia ja mestarillinen taitajuus (mastery).
Oletteko koskaan pohtineet, miksi joihinkin asioihin jää niin helposti riippuvaiseksi. Autolla ajaessa näkee nykynuoria ja jopa lapsia, jotka kävelevät niska kyyryssä tuijottaen kädessä olevaa "älypuhelinta". Niin taitavasti osataan luoda huomiotamme vieviä ja aivoille neurokemiallista palkintoa antavia laitteita tai ohjelmia, että yhä useampi kokee vastustamatonta riippuvuutta niihin. Evoluutio on muokannut meitä etsijöiksi ja palkitsee dopamiini noradrenaliiniryöpyllä kun esimerkiksi löydämme yhteyksiä, tuttuja kaavoja. Dopamiiniruiskeen saa aikaan, jopa facebook-kaltaisilla sivustoilla olevien tykkäysten tai peukutusten saaminen. Henkilö, joka keksi facebookin tykkäys-napin on itse ulkoistanut sosiaalisen median selaamisen palkkaamalleen henkilölle, hän ei halua tuhlata aivoenergiaa luomaansa koukutukseen. Aivokemiamme ohjaa mielihalujamme, joko tietoisesti tai tiedostamatta, siinäpä pohdittavaa, oletteko itse elämänne ajajia vai niitä, joita ohjaillaan.
Aasien sillasta päästään itse aiheeseen, jonka toivon herättävän ihmisiä seuraamaan omia arvojaan ja rakentavan tasapainoisen elämän, jolla on merkitystä ja joka vie siihen suuntaan kuin sen halutaan vievän. Mikä on draivin resepti? Sisäisen motivaation viisi voimakasta ajuria ovat siis uteliaisuus, intohimo, tarkoitus, autonomia ja mestarillinen taitajuus.
Kaikki alkaa uteliaisuudesta, koska se on keskeinen osa biologista kehitystämme. Tämä on perustavanlaatuista kiinnostusta jostakin, jota pienet määrät dopamiinia ja noradrenaliinia tukevat. Vaikka uteliaisuus on voimakas ajuri niin se on samalla myös tärkeä ainesosa intohimoihin, joka on vieläkin isompi ajuri (tai motivaattori). Näiden jälkeen tulee merkitys tai tarkoitus, jotka tarkoittavat intohimomme yhdistämistä johonkin itseämme suurempaan tarkoitukseen. Kun yhdistämme intohimon yhteiseksi tarkoitukseksi niin aivomme alkavat lisäksi tuottaa oksitosiinia ja havaitsemme kykymme keskittyä tai fokusoida, tuotteliaisuutemme ja resilienssin (termi, jonka kollega Harri Gustafsberg on muuten tehnyt erittäin tunnetuksi) lisääntyvän huomattavasti. Kun tekemisellä on itseä suurempi tarkoitus on syytä kasata päälle jäljelle jäävät kaksi sisäistä ajuria autonomia ja taitajuus. Tarkemmin ottaen, kun tekemiselläsi on tarkoitus, vaatii systeemi autonomiaa, joka on vapaus tavoitella tätä tarkoitusta. Lopuksi systeemi vaatii taitajuutta, joka on jatkuvaa halua parantaa taitoja, joita tarvitaan tarkoituksen toteuttamiseen.
Intohimon resepti, eli miten kultivoidaan uteliaisuutta, vahvistetaan se intohimoksi ja muokataan tarkoitukseksi. Tähän voi mennä aikaa viikkoja mutta järjestys on tärkeä. Et halua käyttää kahta vuotta intohimon lisäämiseen vain huomataksesi, että kyseessä on vain yksi osa-alue suuremmasta kokonaisuudesta. Joskus pitää osata mennä hitaasti mennäkseen nopeasti, tämä on se hetki.
Helpoin tapa aloittaa löytämään omia sisäisen motivaation ajureita on tehdä lista. Tämä lista on syytä tehdä käsin paperille (kuten loistava Brian Tracy opettaa), koska käsin kirjoittaminen rakentaa neuroverkkojamme. Aloita kirjoittamalla paperille 25 asiaa, joista olet kiinnostunut. Kiinnostuksena riittää, että kyseessä ovat sellaiset asiat, joista olet esimerkiksi kiinnostunut lukemaan lisää, osallistumaan kenties luennolle tai keskustelemaan, jonkun ekspertin kanssa. Ole mahdollisimman yksityiskohtainen asiasta, josta olet kiinnostunut. Kun lista on valmis niin ala prosessoida niitä asioita ja pyri löytämään linkkejä tai yhtymäkohtia näistä. Pointtina on, että uteliaisuus ei yksin riitä motivoimaan asioista intohimoa, koska se ei tuota riittävästä aivokemiaa. Mutta jos kiinnostuksen kohteista löytyy yhteisiä nimittäjiä niin nyt se saa aikaan paljon enemmän energiaa. Samalla kun aivosi löytävät yhtymäkohtia niin toteutat ihmiselle tärkeää taitoa, eli tunnistat kaavoja ja linkität uusia ideoita toisiin (pattern recognition). Tony Robbins taisi jossain mainita, että oppiminen on yksinkertaisesti uuden asian linkittämistä aiemmin tiedossa olevaan. Aina kun tunnistamme jonkin kaavan tai linkitämme jotain uutta vanhaan niin aivomme palkitsevat meidät annoksella dopamiinia.
Dopamiinilla on neljä muutakin tehtävää. Dopamiini on voimakas lääke lisäämään fokusta. Kun sitä erittyy niin pystymme keskittymään todella tarkasti käsillä olevaan tehtävään. Olemme innostuneita, keskittyneitä ja taipuvaisia pääsemään flow-tilaan. Toiseksi dopamiini säätää aivojen kykyä havaita häiriötekijöitä vähentämällä ns. "meteliä" ja näin ollen mahdollistaa meidän löytävän lisää yhteyksiä. Tämä on samalla palautejärjestelmä, eli saamme dopamiinia kun löydämme yhteyksiä ja saamalla dopamiinilla löydämme lisää. Onnistuminen ruokkii toisin sanoen onnistumista. Kolmanneksi dopamiini on voimakas mielihyvä kemikaali, joka ajaa käyttäytymistämme. Mitä enemmän dopamiinia, sitä enemmän hauskaa ja sitä helpommin tekeminen addiktoi. Mitä enemmän tekeminen saa edellä mainittua aikaan niin sitä enemmän odotat sitä uudestaan. Neljäntenä dopamiini, kuten kaikki aivokemikaalit parantaa ja voimistaa muistiasi. Tämäkin tapahtuu aivoissasi automaattisesti.
Kun kasataan motivaatiota, eli laitetaan uteliaisuuden päälle, lisää uteliaisuutta ja lisää niin lisäämme omaa draivia mutta emme lisää vaivannäköä. Tekemällä enemmän saamme enemmän ilman, että se tuntuu raskaalta. Tässä on kyse oman biologian valjastamisesta tekemään raskas työ puolestamme.
Kun olet tunnistanut risteyskohdat mielenkiintoisi kohteista, on aika leikitellä näiden asioiden suhteen vähän lisää. Käytä esimerkiksi 20-30 minuuttia per päivä kuuntelemalla Podcasteja, katsomalla videoita, lukemalla artikkeleita tai mitä tahansa aiheesta, jossa on yhtymäkohtia mielenkiintosi kohteisiin. Tarkoitus on ruokkia mielenkiintoasi pikku hiljaa päivä kerrallaan ja antaa alitajuntasi prosessoida asiaa syvällisesti. Luovuuteen liittyvissä tutkimuksissa kyseessä on inkubaatio, eli idättäminen tai hautominen. Se mitä tässä hitaasti tapahtuu on itseasiassa yhteyksien tunnistamista eli kaavojen tunnistamista. Ennen pitkää aivot linkittävät lisää voimakkaita yhteyksiä, se tarkoittaa lisää dopamiinia, enemmän motivaatiota ja lopulta jonkin verran osaamista aiheesta. Sinusta tulee mielenkiintosi suhteen asiantuntija ja se asiantuntijuus tulee vähemmällä työllä. Intohimoa kultivoidaan antamalla luonnollisen tarpeemme tunnistaa yhteyksiä mielenkiintojemme kesken, joka saa meidät entistä kiinnostuneemmaksi aiheesta. Helpottaaksesi yhteyksien syntymistä voi käyttöön ottaa aiheen historian sekä tekniset tiedot. Aivot rakastavat historiallisia tarinoita, jotka eivät ole muuta kuin yhteyksiä asioiden välillä. Tekninen jargon taas sisältää enemmän ja tarkempia yhteyksiä, joten vaikka joskus kuulostaa vaikeaselkoiselta, siitä on hyötyä menestyksessä.
Kun haudot ja prosessoit mielenkiintosi kohteita on jossain välissä hyvä aika nostaa asiat julkisuuteen. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että saat palautetta (mieluiten positiivista) muilta ihmisiltä, joka taas lisää hyvänolon aivokemiaa ja taas vahvistaa motivaatiota. Jopa asioista puhuminen ventovieraan kanssa lisää motivaatiotasi. Edellä mainitut asiat on syytä tehdä järjestyksessä. Ensin haluat viettää jonkin aikaa hautomalla ajatuksia mielenkiintojen yhtymäkohdissa ennen kuin huutelet niistä yleisesti.
Intohimo on voimakas ajuri, jolla on myös varjopuolena itsekkyys. Kun poltat intohimon liekin loppuun niin se loppuu eikä intohimoissa ole kovin paljon tilaa muille ihmisille. Jos kuitenkin haluat menestyä mahdottomassa niin ennemmin tai myöhemmin tarvitset muita ihmisiä ympärillesi. Jos intohimo on bensaa niin tarkoitus on rakettibensaa.
Psykologit Edward Deci ja Richard Ryan löysivät tämän motivaation rakettibensiinin luomalla tai esittämällä aikanaan itsemääräämisoikeusteorian (self-determination theory) ja konseptin yhteyksistä (relatedness). Edellisten teoriasta on tullut kantava perusteoria motivaation saralle, yhteyksien ollessa keskeinen osa-alue. Sosiaalisina olentoina meillä on sisään rakennettu tarve luoda yhteyksiä ja välittää toisista. Biologisella tasolla meillä on tarve tuntea yhteyttä toisiimme selviytyäksemme ja menestyäksemme. Tämän tuloksena olemme neurokemiallisesti motivoituneita pyrkimään tähän. Nykyään tästä asiasta tarve kuulua johonkin ja välittää toisista puhutaan sanalla tarkoitus (purpose) tai halu tehdä merkityksellisiä asioita toisille ihmisille. Tarkoitus ottaa kaiken motivoivan energian intohimosta ja lisää sille vielä astetta enemmän potkua. Neurobiologisesti tarkoitus muuttaa aivojamme mm. vähentää amygdalan reaktiivisuutta ja siten vähentää stressiä sekä parantaa resilienssiä. Tarkoitus buustaa motivaatiota, tuotteliaisuutta, resilienssiä ja fokusta.
Tarkoituksen antama fokus on erityislaatuista ja siirtää huomiomme itsestämme (itsekeskeisyys) toisiin ihmisiin ja käsillä olevaan tehtävään. Näin ollen tarkoitus suojelee meitä liialta märehtimiseltä tai itsekeskeisyydeltä, joka saattaa helposti johtaa ahdistukseen ja masentumiseen. Tarkoitus suojelee sinua, etteivät intohimot polta sinua loppuun. Lisäksi tarkoituksen suurin apu löytyy ulkopuolisesta avusta ja houkuttelee samanhenkisiä ihmisiä kumppaneiksi. Sosiaalinen tuki tuottaa lisää sisäistä motivaatiota. Toisin sanoan, tiellä mahdottomaan menestykseen tarvitsemme kaiken mahdollisen avun.
Kun kyseessä on elämällesi antamasi tarkoitus on syytä unelmoida isosti. Saattohoitopotilaita haastatelleet ovat kirjoittaneet, että usein ihmisiä kadutti asiat, etteivät uskaltaneet haaveilla tarpeeksi isoista asioista. Steven Kotlerin ja Peter Diamandiksen kirjoittamassa kirjassa Bold, esitellään konsepti massively transformative purpose eli MTP. Suomeksi tämä voisi olla massiivisella tavalla muuttava tarkoitus. Jotta löydät oman massiivisesti vaikuttavan tarkoituksen niin on syytä ottaa taas kynä käteen ja listata 15 massiivista ongelmaa, jotka haluaisit ratkaistavan. Esimerkiksi Elon Musk on sanonut mediassa, että sanokaa miten ratkaistaan nälänhätä niin hän antaa 6 miljardia tähän. Kirjaa ylös tarkasti ja yksityiskohtaisesti miten ratkaista valtaisia ongelmia. Katso sitten missä intohimosi ydin risteää tämän suuren haasteen kanssa, eli missä oma pakkomielteesi saattaa olla ratkaisu johonkin yleiseen ongelmaan. Tämä MTP konsepti voi helposti toimia esimerkiksi yritystoiminnan pohjana. Ensin tehdään uteliaisuudesta intohimo, intohimosta tarkoitus ja sitten tarkoituksesta tuottoa.
Uteliaisuus, intohimo ja tarkoitus ovat laukaisualusta tiellä menestykseen mutta tarvitsevat kaverikseen vielä autonomian ja taitajuuden. Nämä kaikki ovat luotuja toimimaan yhdessä. Autonomia on halu ohjata omaa laivaa ja taitajuus on tarve ohjata sitä hyvin. Deci ja Ryan tutkivat ja havaitsivat, että sisäiset motivaatiotekijät hakkaavat ulkoiset lähes kaikessa (pl. puutteet perustarpeiden osalta). Olemme autonomian lähteillä kun teemme asioita mielenkiinnosta ja nautinnosta sekä silloin kun nämä asiat ovat sopusoinnussa ydinarvojemme kanssa.
Draivin lisääminen aloitetaan uteliaisuudesta, intohimosta ja tarkoituksesta. Kolmikko tarvitaan ajureiksi ensin, sillä niistä muodostuu autonomialle pohja. Jotta saat autonomian antamaa buustia motivaatioosi, tarvitset vapauden kontrolloida omaa nukkumistasi, työtäsi ja treenaamistasi. Tarvitset myös autonomian jahdata flow-tilaa haluamasi mielenkiinnon suhteen haluamallasi hetkellä.
Toinen vahva sisäinen motivaattori autonomian lisäksi löytyy David McClellandin 1953 paperista ja tunnetaan nimellä competence, joka nykyään mainitaan nimellä taitajuus (mastery). Taitajuus on halua tulla paremmaksi niissä asioissa mitä me tehdään. Ihmiset rakastavat saavuttamiaan voittoja, joiden päälle kasata lisää pieniä voittoja. Aivokemiallisesti nämä "voitot" tuottavat dopamiinia. Nykyään tiedetään, että dopamiini on aivojen keino saada meidät toimimaan. Tämä tarkoittaa, ettei kemikaali ilmesty riskin ottamisen jälkeen vaan sitä tulee juuri ennen kuin otamme riskejä. Toisin sanoen dopamiini on biologinen ajuri tutkimiseen ja luovuuteen. Kun työskentelemme kovasti tärkeän tavoitteen eteen, eli tavoittelemme taitajuutta, dopamiinitasot nousevat. Todellinen voitto on sarja näitä dopaniinipistoksia päivästä toiseen. Dan Pinkin mukaan (kirja: Drive) suurin yksittäinen motivoiva tekijä on tuntea kehitystä merkityksellisessä työssä. Taitajuudesta tai sen olemisesta suuri motivaattori ei voida puhua ilman flow-tilaa.
Mihaly Chikszentmihalyin sanotaan olevan Flow-psykologian kummisetä. Flow-tila on universaali, löydettävissä jokaisesta, missä päin tahansa kunhan tietyt ehdot täyttyvät. Alun perin puhuttiin ehdoista flow-tilaan mutta nykyään näillä tarkoitetaan triggereitä. Tutkijat ovat tähän mennessä keksineet jo 22 erilaista triggeriä flow-tilaan. Flow-tila seuraa fokusta. Tilaan pääsee vain jos kaikki meidän huomio on suunnattu käsillä olevaan hetkeen. Eli nämä triggerit ajavat huomiokykyämme juuri nyt olemassa olevaan hetkeen. Biologisesta lähtökohdasta nämä triggerit ajavat huomiota kolmella tavalla. Ne joko työntävät dopamiinia ja tai noradrenaliinia systeemiin tai sitten vähentävät kognitiivista kuormaa. Kun vähennämme kognitiivista kuormaa niin samalla vapautamme energiaa, jota voimme paremmin käyttää fokuksen suuntaamiseen tehtävään. Uteliaisuus, intohimo, tarkoitus, autonomia ja taitajuus toimivat tässä kohtaa sekä triggereinä flow-tilaan, että motivaationa lisäävinä ajureina.
Draivi on psykologinen polttoaine, joka ajaa meitä hankkimaan resursseja. Meillä on suurin mahdollisuus saada lisää resursseja kun meillä on suunnitelma tähän (uteliaisuus, intohimo, tarkoitus), vapaus jahdata niitä (autonomia) ja tarvittavat taidot tähän (taitajuus tai mastery). Elleivät nämä sisäistä motivaatiota lisäävät ajurit ole oikeassa järjestyksessä, voi tästä seurata suurta ahdistusta. Kun olemme uteliaita, intohimoisia ja teemme merkityksellisiä asioita, kognitiivinen kuormitus pienenee ja dopamiini sekä noradrenaliini virtaavat elimistöömme automaationa. Sama pätee autonomiaan mutta ei taitajuuteen. Flow-tilan triggerinä taitajuuteen viitataan kun puhutaan haasteiden ja taitojen tasapainosta. Professori Dan Cleather opettaa valmentajia haastamaan urheilijoita aina kun tekeminen näyttää liian hyvältä. Jos tekeminen näyttää hyvältä, haasta se rumannäköiseksi kunnes se jälleen on hyvännäköistä. Tie taitajuuteen on löytää säännöllisesti sopivasti haastetta omiin taitoihin nähden ja kehittyä niissä. Tämä toistuu läpi elämän, treenistä toiseen, päivästä toiseen.
Kun saamme valjastettua käyttöömme nämä viisi suurta motivaation ajuria (sisäisiä), tuloksena on suuri motivaatio, lisääntynyt flow, mikä tarkoittaa menestysmatkallemme mahdottomaan, että kuljemme lujempaa. Koska kuljemme lujempaa vauhtia on erityisen tärkeää tietää tarkasti mihin suuntaan olemme menossa ja siinä kuvioihin astuvat tavoitteet, joista seuraavassa kirjoituksessa lisää.
Loppupohdintana tulee mieleen asioita, joissa mennään urheiluvalmennuksessa tai lasten vanhempina usein metsään. Luin tovi sitten Antti Pennasen hyvän artikkelin https://www.ess.fi/urheilu/4352099 jossa käsiteltiin lasten ja nuorten tavoitteellista urheilua. Pennasen mukaan kilpaurheiluvaiheeseen siirrytään lasten ja nuorten osalta aivan liian usein. Kilpaurheiluvaihe tulee esimerkiksi Norjassa tai Islannissa vasta 15 ikävuoden jälkeen. Lapsilta pilataan usein oma kiinnostus liiallisella kontrolloidulla valmentamisella ja lajeihin erikoistutaan aivan liian varhain. Pennanen esittelee Norjan juoksijasuuruus Karsten Warholmin olleen aiemmin lahjakas 10-ottelija ja valinneen paraatilajinsa 400 metrin aidat vasta lähes 20-vuotiaana, eikä kyseinen laji edes ollut osana 10-ottelua. Lähes kaikkia huippu-urheilijoita yhdistää se, että he ovat harrastaneet laajalla rintamalla eri lajeja, eivätkä ole erikoistuneet vain yhteen. Ydinsanomana Pennasella oli, että liiallinen kiire päästä mukaan jokapäiväiseen valmentajajohtoiseen harjoitteluun on tuhon tie.
Pennasen lausuma sopii hyvin motivaation biologisen kaavan kanssa yksiin. Liiallisella valmentamisella viedään mahdollisesti lapsella tai nuorella sisäisesti palava intohimo ja autonomia sekä pilataan mahdollisuus löytää itse keinoja tai resursseja, jos lisäksi kaikki annetaan valmiina. Pelkästään liiallisesti kontrolloidut harjoitukset tai tekemisen liiallinen rajoittaminen vaikuttavat motivaation vähentymiseen.
Sisäistä motivaatiota ei voi toisella antaa mutta sen voi tyrehdyttää. Tähän aiheeseen on myös syytä palata myöhemmin kunhan menestysreseptiä on keitelty riittävän pitkälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti