Ennakkoluuloiset lumipallot, onko sellaisia? Pienin muksuistani heitti päälleni pienehkön mutta riittävän ison lumipallon, jotta se sai aikaan hymyn kasvoillani ja suurta iloa itse heittäjälle. Ai, että kun toisten heittäminen lumipalloilla voikin olla noin kivaa, ajattelin mielessäni. Muutaman vuoden vanhempi rakkauden hedelmä taittoi koulumatkaa koulukaverinsa kanssa ja heistä oli myös erittäin hauskaa heitellä toisiaan vuoronperään lumipaakuilla, mitä suurempi niin sitä hauskemmalta sitä näytti olevan juosta karkuun. Missä vaiheessa lumipallojen heittäminen kääntyy sitten ennakkoluuloiseksi? Muistan kun lapsena keksittiin älynväläys heitellä Nuoraojan jäältä pitkin Etelänkyläntietä ohikiitäviä autoja lumipalloilla ja kun yhden osuessa tuulilasiin alkoi karmea sadatus kuulua meitä lapsia kohden. Ehkä idea ei ollutkaan kaikkien mieliin. Mitä mahtoi aikuisen mieleen tulla lumipallon osumasta?
Netin ihmeellisessä maailmassa on helppo pommittaa toisia sähköposteilla ja ei koskaan tule tietämään mitä sen postin saaminen vastaanottajassa aiheuttaa. Yhtä hyvin voisi kuvitella, että hymyä, kiukkua, väsymystä no, melkein mitä tahansa. Sähköpostin lähettäminen on helppoa, nopeaa ja EI se, ei ole vuorovaikutusta. Miltä sitten tuntuisi saada lumipallosta kasvoihin näin aikuisena toisen aikuisen kädestä? Jos se olisi tuttu niin se ehkä herättäisi jotain ajatuksia mutta entäpä sama tuntemattomalta tai vieläpä ihan toisesta kulttuurista olevalta? Olisitko sinä valmis heittämään ennakkoluuloisen lumipallon jonkun tuntemattoman henkilön kasvoihin? Oletan, että aikuiset ovat ehkä heittämättä toisia lumipalloilla kasvoihin, koska se ei välttämättä tunnu kivalta, ellei siihen liity lähimmäisen rakkautta tai muuta positiivista. Se liittyykö johonkin asioihin meillä ihmisillä jotain positiivista tai peräti rakkautta, pitäisi osata viestiä sille toiselle ihmiselle ja siinä onkin sitten jo kokonaisen tunnetaito-oppiaineen ajankohtainen uudistushanke. Sodankokeneet vanhempamme tai isovanhempamme jättivät aika tunneköyhät toimintatavat jälkeensä kun heillä oli paljon muitakin asioita mistä piti selvitä hammasta purren. Harvat olivat niin rikkaita, että oppivat edellisiltä sukupolvilta erinomaiset tunnetaidot, joilla luotsata purttaan täällä suvisaaristojen siunatussa hedelmällisessä varjellussa Suomen ihmemaassa.
Kirjoitan asian vielä toisella tavalla. Jos et ole valmis heittämään lumipalloa tuntemattomien ihmisten kasvoihin niin miten pystyt kirjoittamaan sähköpostia tuntemattomalle ja kenties lataamaan siihen "palautteena" asioita, jotka sinua harmittavat? Toisin sanoen olemme valmiita heittämään päin toisiamme mitä ihmeellisimpiä asioita sanojen muodossa, tietämättä miltä se toisesta sillä hetkellä tai sen jälkeen tuntuu. Ennakkoluuloinen lumipallo voi toisissa aiheuttaa ihania tuntemuksia kun on odottanut ystävältään kuulumisia, ärsytystä jos pallon heittää joku, josta et erityisesti pidä, surua, jos pallo muistuttaa vaikkapa edesmenneestä 4-vuotiaana kuolleesta nykyisestä enkelilapsesta. Summa summarum, vuorovaikutukseen liittyy oleellisesti sen näkeminen, kuuleminen, havaitseminen, aistiminen, että miltä asia toisesta ihmisestä tuntuu. Olettaminen ei ole vuorovaikutusta! Ihmiset, jotka toimivat välittämättä siitä mitä jokin asia toisessa aiheuttaa ovat sitten oma lukunsa ja näistä olen aiemmin kirjoittanut muun muassa miten tunnistaa narsisteja tai "ottajia". Jos kiinnittää hyviin asioihin huomiota niin ne kasvaa ja jos taas likaan niin lika lisääntyy. Kulttuuri Kalajoella kaipaa lisää vuorovaikutusta mutta Kalajoki on myös yhtä lailla Suomea, joka kaipaa vuorovaikutusta jne. Me olemme toistemme ympäristö kuulkaas aika laajalla säteellä, julistaa hän.
Miten lumipallot sitten liittyvät otsikon aiheeseen, eivät suoranaisesti mitenkään mutta samalla ihan kaikella tavalla. Ajatellaan TEAL-organisaation suhtautumista ennakkoluuloihin. Varmaa on, että ihmisillä syntyy ennakkoluuloja, joten TEAL-org. on pyritty sanoittamaan ja johtamaan ennakkoluulot toiminnan ja tekemisen positiivisiksi kulmakiviksi. Ajattele oman vaikkapa hierarkisen kontrolliorganisaatiosi ennakkoluuloja. Eikö valvontamekanismeja perustella sillä ennakkoluulolla, että ihmiset ovat epäluotettavia? Toisin on TEAL-org, jossa ihmiset ovat ennakkoluulojen perusteella luotettavia, jolloin heitä ei tarvitse vahtia väliportaan esimiesten tai piilotettujen valvontajärjestelmien avulla. Ennakko-olettamat myös samalla aiheuttavat sitä itseään ja siksi on tärkeää sanoittaa haluttuja ennakkoluuloja. Jurgen Klopp, eli Liverpool FC:n tunnettu huippuvalmentaja halusi muuttaa organisaation ennakko-odotukset epäilyistä uskomiseen. Klopp halusi ihmisten olevan "true believers" eli vapaasti käännettynä aidosti seuran menestymiseen ja tekemiseen uskovia. Ellei uskomuksia ja ennakkoluuloja tuoda pintaan tai sanoiteta niin silloin eletään aika pimennossa ja tarvitaan ties millaisia konsultteja setvimään vuorovaikutusongelmia.
Laloux mainitsee, että asian tarkka määrittäminen saattaa sulkea sen kehittymisen. Ikään kuin asia voidaan määritettynä jättää omaan arvoonsa, eikä siihen enää tarvitse palata. Tämä voi jossain tapauksissa olla hyvinkin virheellistä sillä elämä, kuten luonto, ei ole kahlittavissa. Lapset ovat hyvä esimerkki siitä, että he ovat määrittämättömiä, täynnä potentiaalia, luonnollista liikettä, uteliaisuutta, kasvua ja kehitystä jne. Heti kun aletaan aikuisen "viisaudella ja osaamisella" luokittelemaan lapsia vaikka sitten ADHD-lasien kautta tai jonkin muun tästä "viisaudesta" kumpuavan mielen luokituksen mukaan niin miten käy? Eikö usein käykin niin, että nämä lapset toteuttavat tätä ennakkoluuloa ja aikuiset voivat sitten selän takana puhua, mitä minä sanoin, tiesin, että näin tulee käymään? Osaavat psykoterapeutit ovat erityisen varovaisia juuri tästä syystä, etteivät muodosta ennakkokäsityksiä asiakkaistaan tai ihmisistä yleensä. Muodostetuilla omilla käsitteillä me samalla tavallaan roskataan sitä puhdasta, villiä ja vapaata luontoa, ihmismieltä mitä me olemme.
Määrittäminen, ennakkoluulot tai viimeiseen asti pohdittu tavoite, eri askelmerkkeineen on helposti valmiiksi vanhentunutta tuotosta eli ei kykene vastaamaan ajan jatkuvassa liikkeessä oleviin muutoksiin. Et voi astua joessa toiste samaan veteen, sillä vesi virtaa jatkuvasti eteenpäin. Liian pitkään valmistelu tai mahdollisimman täydelliseen ratkaisuun pyrkiminen on toisin sanoen ajan ja energian (liikkeen) hukkaa. TEAL-org. pyritäänkin mieluummin itseohjautuvuuden yhtenä osana sillä hetkellä toimiviksi todettuihin käytännön ratkaisuihin. Mikäli ratkaisulle ei ole selkeää vastalausetta tai -argumenttia (nämä ratkaisut siis tehdään advice-process tyylisinä, eli kuka tahansa voi päättää asian kunhan on kysynyt neuvoa kaikilta niiltä ketä asia mahdollisesti koskee) niin ratkaisu voidaan ottaa käyttöön ja kun parempi vaihtoehto tulee ilmi niin se voidaan hyvinkin nopeasti vaihtaa. Otetaan parhaan mahdollisen sijaan käyttöön workable solution, eli valitaan käytännöllinen toimiva ratkaisu.
TEAL-org on kuin luonnollinen evolutionaarinen tapa kehittyä, yhdessä muiden kanssa. Toisella tavalla ilmaistuna, vaikkakin ennakkokäsitteellisesti et voi saada onnea tai menestystä niihin keskittymällä vaan nämä asiat ovat sivutuote jollekin muulle tekemiselle, kuten toimimiselle jonkin suuremman merkityksellisen tarkoituksen eteen. Evolutionaarinen tarkoitus pidetään joissakin TEAL-org. elossa ja kehityksessä puhumalla siitä jatkuvasti työn ohessa. Tarkoitusta ei näin ollen suljeta johonkin luokitukseen tai välttämättä juuri tietynlaiseen sanamuotoon tai määritelmään. Organisaation tarkoitusta tulee aistia ja sille tulee olla avoin, mikä se on, mitä se antaa. Tarkoitus saa näin ollen muotonsa joukossa ja on moninainen. Kaikki saavat mahdollisuuden visioida ja kokea yhteistä tarkoitusta. Olisi hyvä kysyä miten tarkoitus palvelee elämää maapallolla?
Jyväskylän yliopiston liikuntapsykologian opintoihin liittyi erinomainen osio tunne- ja vuorovaikutustaidoista Marjo Rantalaisen vetämänä (linkki Marjon sivuille).
http://www.rantanplan.fi/vuorovaikutuskoulutus.html
Rantalainen opetti minulle palautteenantomuodon minä-viestin muodossa, jossa kerrotaan jonkin toisen tekemisestä ensin miltä minusta tuntuu, jokin mitä toinen tekee. Tämän jälkeen kuunnellaan mitä toisella on tähän palautteeseen sanottavaa, vaikka kuultava juttu ei olisi edes kovin positiivista. TEAL-organisaatioissa on yhteistä juuri sellaiset työkalut tai työssä käytettävät prosessit, jotka perustuvat positiivisten ennakkoluulojen lisäksi vuorovaikutuksen käyttöön. Ei TEAL-org. kuvitella, ettei ihmisten välillä synny konflikteja vaan ne hyväksytään ihmisten kokonaisuuteen kuuluviksi ilmiöiksi ja niitä varten on omat työkalunsa. Konflikteihin on varauduttu, niitä osataan odottaa ja niitä osataan ratkoa niin, että niistä seuraa hyvää. Joskus voidaan puhua syväpositiivisuudesta, jolloin se positiivinen tarkoitus ei ole ihan sillä hetkellä havaittavissa vaan syvemmällä. Ajattele vaikka kävelylenkille lähtemistä, aina se ei tunnu kovin positiiviselta mutta lopulta ja pidemmälle ajateltuna se sitä on. Aiemmin olen kirjoittanut kuinka olohuoneeseen pesiytynyt lohikäärme voi kasvaa aika helkkarin isoksi, jos ei se tule huomatuksi. Riidat ja ennakkoluulot paisuu, ellei niitä käsitellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti