TI 22.2.2022 Se on mahdollista? Miten valitset

Se on mahdollista! Näin totesi Jörn Donner vieraillessaan Libanonissa keväällä 2013 tapaamassa meitä suomalaisia rauhanturvaajia. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/ei-ihminen-ei-ole-valmis-ennen-kuin-han-kuolee-jorn-donner-on-poissa/ Lausahdus synnytti ja jätti jäljen hienoihin muistoihin ja on siksi avaamassa ovea, jonka kautta tarkastella omia valintoja ja tekemistensä tarkoituksia. 

Kuva rotaatiojulkaisusta Suomalainen kriisinhallintajoukko Libanonissa. Kuvassa Jörn Donner  sotilaspoliisiryhmän ylikersantti Tuukan kanssa. 

Tämä lause tai metafora on samalla hieno ennakkoluulo mahdollisen mahdollistamisesta ja saattaa olla peräisin myös toisen suuren ajattelijan Esa Saarisen kanssa jalostuneesta yhteistyöstä. Kirjoittihan Saarinen Donnerista elämäkerran vuonna 1987. Toisaalta mahdollisuus on ponnahduslautana kahteen seuraavaan Saarisen teesiin, jotka haluan tähän yhteyteen liittää. 

Meissä kaikissa on enemmän hyvää kuin päälle päin näkyy 

Parempi ajattelu synnyttää parempaa elämää

Ihminen on ihmisyydessään kuin valintakone. Valitsemme jatkuvalla syötölle asioita tietoisuuteemme ja toisaalta tiedostamattomaan mieleen. Minulle tärkeä henkilökohtainen arvo vapaus, liittyy oleellisella tavalla mahdollisuuteemme valita asioita vapaassa Suomessa. Kiitos sotaveteraanien, annoitte meille vapauden, eikä meidän tarvitse elää näennäisvapaassa maassa. Valitset asioita, tiedostit sitä tai et. Seuraava kuva nostaa tietoisuuteen sivilisaatiomme evoluution mukana kehittyneitä organisaatiokulttuureita, joiden kautta valitsemme maailmankuvaamme katsoa. 

Kuva on kulttuurimuotoilija Brando Louhivaaran laatima, herättämään ajattelemaan, missä sinä haluaisit olla?

Sivilisaatio saavuttaa meidät, asuttiin me sitten Suomen harvaan asutuilla erämaaseuduilla tai kaupungeissa. Me valitsemme millaiseen tarinaan uskomme, miten elämme. Organisaatiokulttuurit ovat eräänlaisia kollektiivisia tarinoita, yhteisiä uskomuksia ja ennakkoluuloja. Koulujärjestelmämme ylläpitää yhdenlaista tarinaa, jossa opettaja antaa oppilaalle tietoa ja on samalla ikään kuin hierarkia-asteikolla ylempänä. Sama tarina jatkuu työelämässä, jossa esimies tai nykyisin esihenkilö on hierarkiassa eli ruokintaketjussa ylempänä. Muunlaiset näkemykset ovat harvinaisia niin kauan kuin elämme ja uskomme tätä yhdenlaista tarinaa vaikka muunlaisenkin tarinan voisi valita. Donner edusti alussa sitä rohkeaa ihmislajia, joka pyrki haastamaan ennakkoluuloja sekä kirjoittamaan toisenlaista tarinaa. Jos valitsemme katsoa maailmaa ylöspäin kavuttavina tikapuina, jotta pääsisimme yhä ylemmäs ja korkeammalle hierarkian tasoille niin ylhäällä huomaamme olevamme aika yksin, varsinkin jos meitä ei ole muut kannattelemassa. Eri asia on, jos valitsemme nostaa toisiamme niin sanotuille huippupaikoille, jotta nämä olisivat uranuurtajina antamassa meille vähän kauemmas kantoisia näkymiä. 

Valitsetko siis katsoa maailmaa millaisten organisaatiokulttuurilasien kautta? Haluatko kuulua susilaumaan, jossa totellaan tyrannia? Oletko mieluummin osa byrokraattista armeijaa ja teet juuri niin kuin on säännöissä säädetty? Kuulutko kenties osaksi koneistoa, jonka tehtävänä on tehdä voittoa? Oletko löytänyt vihreitä arvoja ja haluat organisaatiossa olla kuin osa perhettä? Vai haluatko katsoa sellaisten lasien läpi, että vaikka et tiedä mitä tuleman pitää niin luotat tarkoituksen kehittyvän kuten oman lapsesi, täynnä potentiaalia ja kehitystä yhdessä osana luonnollisia hierarkioita?  https://opaojala.blogspot.com/2022/02/pe-422022-teal-organisaatiosta.html Kun olet valinnut tai tiedostanut oman suosikkisi niin toivottavasti näet itsesi uudella tavalla tai ainakin huomaat, että toiset saattavat nähdä asioita eri näkökulmasta. Valitse näkökulmasi niin voidaan pohtia mitä voisi kuulua paremman ajattelun kautta syntyvään parempaan elämään.

Tony Robbinsin mukaan ihmisellä on kuusi perustarvetta. Näitä ovat varmuus/turvallisuus ja vaihteluntarve, merkityksellisyys/yksilöllisyys ja yhteenkuuluvuus/rakkaus, kasvu/kehittyminen sekä antaminen. Viimeksi mainittu antaminen on yksi valinnan mahdollisuus https://opaojala.blogspot.com/2021/06/to-1762021-toisille-antamisen.html. Valitsetko olevasi osa elämän luonnollista kiertokulkua ja annat toisille vai yritätkö vastoin luontoa pyrkiä maksimoimaan itsellesi tulevat "luonnonvarat" ja jarruttamaan luonnollista liikettä. Kuitenkin ihmisen perustarpeet ovat osa hyvää elämää ja toisille antamisen oivallus yksi ovi laadukkaaseen merkitykselliseen elämään. Joskus elämää voi pohtia sen perusteella mitä haluat hautakiveesi kirjoitettavan. Tällä hetkellä tekstini voisi olla nimen ja syntymäajan lisäksi jotain antamiseen viittaavaa, kuten "antoi toisille". Miten sinä haluaisit tulla muistetuksi, käärinliinoissa kun ei ole taskuja?

Palataan paremman elämän kautta antamisen tarkoitukseen. Jos katson maailmaa elävän organismikulttuurin lasien kautta ja annan tarkoituksen kasvaa ja kehittyä vapaasti niin ehkä taimeni olisi jotain seuraavaa. Tarkoitukseni on tuottaa yhteisiä elämyksiä ja kokemuksia rakkailleni, antaen heille kaikista kalleinta itsestäni, eli yhteistä jakamatonta aikaa sekä kokemukseni itse oppimisen ilosta ja merkityksestä, että toisille antamisesta osana hyvää elämää. 

Jääkiekkoon liittyviltä viisauksilta ei liene voida välttyä näin olympiakullan aikaan. Sanotaan, että Suomen kiekkoleijonat eivät pelanneet itselleen vaan antoivat toisilleen, meille kaikille. Ehkä tuokin riittää herättämään toisille antamisen tärkeydestä. Myös Kärppien valmentaja Mikko Manner ehti kommentoimaan Leijonat-kulttuuria sanoilla, että siellä vallitsi suorastaan rakkauden kulttuuri. Rohkeita sanoja kulttuurin osalta mutta varmasti ymmärrettäviä, miksi voitettiin yhdessä. https://opaojala.blogspot.com/2022/01/ke-512022-systeemiajattelun-osia-ja.html

Mikä on sinun valintasi, oletko antaja vai ottaja? Haluatko olla mukana jossakin evolutiivisessa tarkoituksessa kasvattamassa yhteistä merkitystä yhdessä toimien ja tuomassa oman lukusi mukaan tarinaan? Kaikki eivät halua kirjoittaa tarinaa ja se on yksi mahdollinen valinta sekin. Voi olla joskus helpompaa peesata mukana kuin avata suunsa ja ottaa aktiivista roolia. Fakta on kuitenkin se, että ellei itse tee valintaa niin valinnan tekee joku muu. Joskus hyvän eteen ei tarvitse kuin saapua paikalle tai avata suunsa ja asiat mahdollistuu. Vuorovaikutus on siitä mahtavaa, että se on loputon luonnonvara, yhdessä hymyn kanssa. Sen antaminen on helppoa eikä maksa mitään. Joskus ihmetyttää, miten joillakin on varaa jättää käyttämättä toisten tervehtimisen tai huomaamisen tuomaa hyvää energiaa tai olla avaamatta suutaan kun voisi sanoa, kiitos ym. https://opaojala.blogspot.com/2021/08/ke-192021-voittavan-kulttuurin.html

Jos ei yhtään avaudu tai avaa ovea mahdollisuudelle niin ollaan hyvin todennäköisesti tiedostamattoman tarinan ja uskomusten, eli ennakkoluulojen äärellä. Voiko tiedostamaton elämä olla hyvää elämää, jos mennään vain autopilotilla ja antaudutaan paikallisen sivilisaation muokkaaman oletuskulttuurin armoille? Näitä esimerkkejä tiedostamattomista asenteista löytyy läheltä kyllä yllin kyllin. Olen aiemmin käsitellyt JHT Juniorit ry:tä systeemiajattelun näkökulmasta https://opaojala.blogspot.com/2022/01/su-2312022-jht-kalajoki-ry.html. Käsittelyni perustuu kaivettuun julkiseen tietoon ja omakohtaisiin kokemuksiin vuosien varrelta. Jaksaa ihmetyttää miten jäähallille eksyy ihmisiä, jotka eivät kykene tervehtimään toisiaan tai tulevat murjottamaan eli näyttämään hapanta naamaa lastensa harrastuksen pariin. Mielestäni kyse ei voi olla aina huonosta päivästä vaan ennemmin yleisestä paikassa vallitsevasta kulttuurista, jonka omistajia me kaikki olemme. Niin kauan kuin ei tiedosteta asioita ja ollaan vaan hiljaa niin mikään ei muutu. 

Syy miksi itse olen ajautunut esimerkiksi edellä mainitun seuran toimintaan mukaan on se, että lapseni on kiinnostunut harrastamaan jääkiekkoa, yhtä lailla kuin jalkapalloa, sekä monia muita liikuntaharrastuksia. Olen mukana mahdollistamassa lapselleni yhteisiä elämyksiä hänen kiinnostuksen ja ystäviensä parissa. En ole lähtenyt mukaan toimintaan viedäkseni yhteistä tärkeää aikaa lapsilta pyörittääkseni jotain kioskitoimintaa, myydäkseni sukkia, suklaata tai kalentereita tai riidelläkseni joidenkin vanhempien kanssa, jotka eivät osaa ilmaista itseään, olettavat jotain ja sitten pettyvät kun heidän ajatuksiaan ei osata lukea. Katson maailmaa valintojen kautta, valitsen viettää aikaa ensisijaisesti lasten kanssa ja toissijaisesti jonkin muun. Lasten urheiluharrastukset mahdollistavat hienosti perheiden yhteisen ajan yhdistämisen. Niillä, joilla on jotain muita intressejä, kuten saada omaa nimeään kiillotettua, hankkia mainetta ja kunniaa on joskus tarkoitusperät ihan muussa kuin antamisessa. Valitettavasti olen itsekin välillä sotkeutunut sellaisten asioiden äärelle, jotka eivät toteuta haluamaani tarkoitusta.

Haluan tässä elämässä antaa muille ja toisaalta nauttia vapaudesta päättää kenelle antaa, sillä vaikka toisille antaminen pulppuaa ehtymättömästä lähteestä niin me elämme joidenkin asioiden suhteen suljetussa systeemissä. Kenelle sitten antaa ja kenelle ei. On jälleen valinnan aika. Valitettavasti omat resurssit eivät riitä antamaan kaikille (pois lukien positiivinen usko ja olemus), joten joudun jättämään antamisen ulkopuolelle sellaiset tahot, jotka ovat lähtökohtaisesti toisilta pois ottajia tai eivät kykene avautumaan edes sen verran, että avaisivat suunsa ja sanoisivat terve, hei. https://opaojala.blogspot.com/2021/10/ti-26102021-ilmapiirin-vaikutuksesta.html

Alkusanat evolutiiviselle tarkoitukselle ovat, yhteiset elämykset, yhteinen antaminen, yhdessä oppimisen ilo ja mahdollisimman suuren hyvän tekeminen. Viimeksi mainittuun voitaneen lukea myös meidän elinkelpoisuutemme olosuhteiden säilyttämisen tai parantamisen, eli elämän täällä maapallolla. Haluaisitko sinä olla mukana tämän tyylisessä tarinassa ja/tai mitä haluaisit tuoda mukaan tähän tarkoitukseen? Toivon, että tämän luettuasi olet jollain tapaa vuorovaikutuksessa kanssani, jos ei muuta niin sanot joskus pari sanaa asiasta tai heität viestillä. https://opaojala.blogspot.com/2022/01/to-1312022-dialogin-kaytto-tyokaluna.html

Jo nyt se on ollut mahdollista, eli mitä kaikkea ihmiset voivat hyvää saada aikaan. Esimerkiksi lasten omaa blogia (Leijonat vetää ylänurkkaan https://leijonatvy.blogspot.com/) on käyty katsomassa yli 3500 kertaa. Muksujen videoita saman nimisellä kanavalla https://www.youtube.com/channel/UC9uSC4IwjSpXOX_cp9PWiQg/featured on katseltu yli 6500 kertaa. Maailman parhaana pidetty luisteluvalmentaja Viktor Kraatz saatiin Kalajoelle opettamaan muksuille luistelua. https://opaojala.blogspot.com/2021/06/pe-2562021-victor-kraatzin-oppeja.html 

https://leijonatvy.blogspot.com/2021/06/ti-2262021-maailmanluokan.html

Ollaan seikkailtu Mariston pakoilla, joista muistoina kuvakirjoja ja pinssejä https://leijonatvy.blogspot.com/2021/12/kesatunnelmia-2021-kuvakirjan-muodossa.html. Paljon iloa ja naurua on mahtunut muistoihin yhdessä lasten ja vanhempien kera. Mitä kaikkea muuta voikaan olla vielä mahdollista? Riittää kun tekee merkityksellisiä asioita ja on valmis antamaan toisilleen. Tietoisuuteen nostona vielä edellisistä, että mikään noista ei ole tapahtunut automaattisesti jonkun seuran toimesta vaan välittävien vanhempien ideoina, vanhempien, jotka haluavat tarjota lapsilleen elämyksiä ja upeita kokemuksia. Jossakin organisaatiokulttuurimalleissa katsotaan liittojen, seurojen ja organisaatioiden suuntaan ja odotetaan sieltä tippuvan helmiä meille käytettäväksi ja sekin on ihan mahdollinen katsantokanta. Itse näen asian toisin ja uskon, että me yhteisinä ryhminä saamme paljon enemmän hyvää aikaan ilman Akatemioita vaikka hyväksymme näiden roolin osana yhteistä kokonaisuutta. 

Yhteenvetona. Miten valitset? Oletko mukana luomassa yhteistä evoluution mukana kehittyvää tarkoitusta, valitsetko olevasi toisille antaja, kenelle haluat antaa arvokkainta kaikista, pystytkö oppimaan yhdessä toisten kanssa ja ennen kaikkea uskotko, että asiat ovat mahdollisia?