Vaikka kuinka paljon panostaa positiiviseen ajatteluun niin aika usein huomaa, että moni asia tympii. Usein syy löytyy ihan peiliin katsomalla ja toisaalta kun sen oivaltaa, että voi muuttaa omia ajatusmallejaan niin kyllä elämä muuttuu positiivisemmaksi, toivotaan. Negatiiviset henkilöt tuppaa aiheuttamaan itsessä ärsytystä, eli suututtamaan, kun olisi niin paljon kivempi olla tekemisissä vain omasta mielestä hyvien tyyppien kanssa. Vastoinkäymisissä piilee kuitenkin oppiminen, eli vaikka kuinka ottaisi päähän niin monesti oikein negatiivisen vastoinkäymisen jälkeen onkin saanut rutkasti opetusta itselleen.
Pitkähkö alustus päivän aiheeseen. Olen puhunut ääneen psykologisesta turvallisuudesta ja kuinka tärkeää se on yhtäältä työelämässä kuin urheiluharrastusten parissa. Silmiini osui psykologiseen turvallisuuteen liittyvä Pekka Freesen pieni artikkeli, jota aloin lukemaan, että saapahan vahvistusta omille ns. vahvasti oikeiksi koetuille ajatuksille. Olin väärässä, tai ainakin osittain sillä asiantuntija psykologi Freesen mukaan psykologinen turvallisuus on huono tavoite. Mitä? Eikö se olekaan tavoiteltava asiantila?
https://pekkafreese.com/psykologinen-turvallisuus/
Freesen mukaan kyseinen turvallisuus johtaa tavoitteena harhaan ja saattaa ohjata rakentamaan mukavaa ympäristöä, eli sellaista helpon elämän tapaista turvasatamaa. Pidemmällä aikavälillä liian turvallinen ympäristö ei palkitse, eikä anna riittävää potkua persuksille, jota työntekijät, lapset, opiskelijat tai urheilijat tarvitsevat haastaakseen itseään kohti kasvua ja menestystä.
Psykologista turvallisuutta parempana tavoitteena voisi olla erinomainen työn laatu ja asiakaskokemus, parempi toisten arvostus, mahdollisuus käyttää omia vahvuuksiaan, jatkuva oppiminen, sopiva vaativuus, nopeat epäonnistumiset, uskallus tähdätä KORKEALLE ja ristiriitojen kohtaaminen heti kun mahdollista.
Olisiko paikallaan kehittää viittä eri psykologiseen turvallisuuteen liittyvää osa-aluetta?
* Arvostus
* Tuttuus
* Luottamus
* Selkeä yhteinen suunta
* Halu oppia
Pieni syventävä artikkeli Freeseltä nosti esiin osa-alueita, joita huomaan Kalajoen urheiluseurakulttuurista ja myös koko kaupungin kulttuurista välillä puuttuvan. Täällä on paljon osaajia, jotka haluavat tehdä hyviä asioita mutta heitä ei arvosteta tai sitten lannistetaan arvostuksen puutteella tai väheksynnällä. Huomaan, että monella on kuppi niin sanotusti täynnä, eli ei mahdu enää uutta oppia tai haluta tehdä tuttavuutta, vaikka syvempi tuttavuus voisi tuoda elämään mielenkiintoisia vivahteita lisää.
Luottamus on mielestäni se minkä päälle tämä Suomi rakennettiin. Sodassa tutuksi tulleet luottivat toisiinsa ja yhteiskunta pelasi niin sanottuna luottoyhteiskuntana. Nyt tuo luottamus on aika pitkälle mullan alla ja olisi aika nostaa asian kuuluvalle tasolle. Jokaisen suomalaisen olisi syytä käydä katsomassa Suomalaisuutta ulkomailta käsin ja niin oppisimme arvostamaan, kuinka pitkälle meihin on luotettavuus koodattuna.
Selkeä yhteinen suunta on samaa mitä pohdin Jon Gordonin teksteistä esimerkiksi kirjasta The Energy Bus. Omassa elämässäkin on hyvä olla suunta, eli toimia oman bussin kuljettajana ja samalla päättää samaan suuntaan kulkevista kanssamatkustajista, ketä hyväksyt omaan bussiisi. Sotien jälkeen yhteiskunnalla oli hetken sama suunta, säilyminen ja vapaus. Kalajoelle takaisin muuttaneena katson selkeää yhteistä suuntaa oman itsenäisyyden ja omanlaisuuden säilyttämisenä. Täällä on hyvä asua, mahtava ympäristö, puhdasta vettä ja ruokaa, hyviä lapsia, joilla mahdollisuudet vaikka ja mihin. Säilytetään oma identiteetti ja tehdään tästä paikka, johon voi maailmalla seikkailtujen vuosien jälkeen aina palata.
Halu oppia on kaikki kaikessa. Jos tätä ei ole niin kuihdutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti