Sain kunnian tutustua hienoon herrasmieheen Kokkolan Santahaassa pelattujen junioripelien yhteydessä. Juha Rahkolin oli pyydetty KPV:n juniorien toimesta tuomariksi ja pelinohjaajaksi KPV:n ja K-Pallon poikien (2013 ja nuoremmat) peleihin. Tapahtumaa taltioidessa selvisi, että kyseinen pelinohjaajatuomari on toiminut harrastuksen parissa vuosikymmeniä, pelaajana (mv), valmentajana, ohjaajana, tuomarina ja muun muassa jalkapallokoulun perustajana. Rahkolin toimii myös salibandyn harrastajaryhmien valmentajana ja edustaa jalkapallossa GBK:ta eli Kokkolan vanhinta jalkapalloseuraa. Allekirjoittaneen esittely ei ole mitenkään kattava mutta tarkoitus onkin kuvata kunnioitustani pitkän linjan osaajiin ja lajivaikuttajiin kotikunnista riippumatta.
Aihe urheiluseurakulttuuri tuli tutuksi tehtyäni opinnäytetyön Centrian ammattikorkeakouluun 2020, jossa tutkin Kokkolan Pallo-Veikkojen organisaatiokulttuurin ydinarvoja ja tarkoitusta. Opinnäytetyö on löydettävissä oheisesta linkistä.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020083120001
Vuosien mittaan itselläni on herännyt ajatus siitä, että synnyinseuduillani Suur-Kalajoen alueella ja isommin Keski-Pohjanmaan maakunnassa on paljon urheiluvaikuttajia ja -osaajia, joiden ajatuksia olisi hyvä taltioida kirjoihin ja kansiin. Jordan Petersonin mukaan muistin tarkoitus on käytännöllinen, eli ihmisen muistin tarkoitus on muistaa menneisyydestä sellaiset asiat, joista on käytännön hyötyä tulevaisuutta ajatellen. Tämä olkoon ohjenuorani kun kerään hyväksi havaittuja oppeja isoon kirjaani.
Juha Rahkolin vahvisti jonkin verran kokemuksiani urheiluvalmennukseen liittyen ja oli osaamisellaan jo sellaisella tasolla, että uskalsi myöntää tehneensä pitkän valmennusuran aikana myös virheitä. Lausahdus elämä menee usein väärinpäin tarkoittanee, että jos lähtisi Rahkolinin pitkällä kokemuksella alusta liikkeelle niin saattaisi kuulemma tehdä monet asiat toisin. Rahkolin lähtee ajatuksissaan liikkeelle siitä, että hän valmentajana uskoo ymmärtävänsä hyvin lapsia, sitä mitä he ajattelevat ja toivovat meidän vanhempien tekevän. On tärkeää pyrkiä huomioimaan jokainen ja löytämään jotain hyvää sanottavaa. Kun löytyy korjattavia asioita niin ne on syytä ilmaista tai kertoa nätisti ja ennen kaikkea sitten kun lapsi kykenee sen ymmärtämään. Tähän olisi aina syytä pyrkiä valmentajana.
Kulttuurin liittyen voidaan puhua sukupolvien yli menevistä perinteistä, jotka siis tulevat lasten vanhemmilta ja isovanhemmilta, siitä miten he ovat urheilun eläneet. Näistä kokemuksista muodostuu määritelmä kulttuurille. Tulevat sukupolvet muuttavat kulttuuria sitten aikanaan ja siihen menee vuosia.
Kysyin Rahkoliniltä millaisen urheiluseuran hän perustaisi, jos nyt saisi tehdä sen kaiken kokemansa jälkeen? Esimerkiksi KPV on ilmoittanut teemakseen pelkän kilpaurheilun, joka ei sapluunana sovellu GBK:lle, koska on seurana liian pieni sellaiseen. Ensisijaisesti tulisi seuran löytää valmentajia, joilla ei ole menestys päällimmäisenä mielessä. Valmentaja on se, joka vetää lapsia ja nuoria mukaan toimintaan tai ajaa niitä pois.
Rahkolin on aikanaan laittanut vireille jalkapallokouluja eri ikäisille lapsille. Näistä on tehty ikäryhmät ja mukaan on pyydetty aina pari lasten isää tai äitiä vetäjiksi. Näistä ryhmistä on sitten muodostettu joukkueita seuralle. On ollut tärkeää ja on tärkeää, ettei lapsia lähdetä valmentamaan vaan ohjataan pelaamisen kautta pikku hiljaa oikeaan suuntaan. On muistettava, että tämä on lapsen ensi kosketus jalkapallopeliin ja sen pitää olla kivaa. Jos aloitetaan heti jollain harjoitteella, niin siihen se into lässähtää. Pitää muistaa, että lasten tulee tykätä lajista eikä tehdä siitä vastenmielistä. Samoin pitää katsoa, ettei harkat ole liian pitkiä, alussa tunti riittää. Myöhemmin tehdään sitten harjoitteita mutta vähintään puolet ajasta tulee ohjatusti pelata.
Valmentajille järjestetään koulutukset piirin kautta. Sen Rahkolin on huomannut, ettei mitään huippuvalmentajia nuorimpiin kannata hommata, siitä ei yleensä ole seurannut mitään hyvää. Jalkapallokoulutoiminta, jota jatkettiin 10 vuotta, toi kaikki junioriluokat seuralle, jolloin seurassa oli yli 500 junioria. Tämän jälkeen onkin ollut pelkkää alamäkeä. Syiksi alamäkeen voidaan mainita liian suuret kustannukset pelaajille ja liiallinen kilpailuun tuijottaminen sekä sopimattomat valmentajat.
Rahkolin kertoo, että he pelasivat joskus huvikseen joitain joukkueita vastaan. Sarjoihin mentiin vasta kun lapset siirtyivät pallokoulusta joukkueisiin. Tämä malli olisi toiminut pitkälle mutta kun koululle ei löytynyt jatkajaa niin se lässähti siihen sitten. Tällä hetkellä GBK:ssa toimii valmennuspäällikkö, jonka tehtävänä on luoda seuralle jotain valmennuslinjaa. Erittäin kilpailuhenkisen tyypin palkkaaminen kyseiseen tehtävään ei välttämättä ole kaikille seuroille paras mahdollinen vaihtoehto.
Rahkolin kertoo käynnistäneensä jalkapallokoulutoiminnan myös Kälviälle kun kunnan silloinen liikuntasihteeri oli saanut tietoonsa mitä Kokkolassa oli tehty. Lintilän Mika kävi avaamassa jalkapallokoulun, jossa paikalle saapui 160 lasta. Näistä voitiin erottaa ikäluokat suunnilleen omiksi ryhmikseen ja näille saatiin pari ohjaajaa per ryhmä. Tästä Kälviän jalkapallo sai voimaa ja siitä tuli kylän ykköslaji. Kyseinen jalkapallokoulu on jatkunut näihin päiviin saakka ja Lintilän Mika on muistanut Rahkolinia eduskunnan joulukortilla joka vuosi.
Yhteenvetona voisin loppuun korostaa, että Rahkolinilla on hyviä ajatuksia ja pitkä kokemus seurakulttuureista. Jalkapallokoulun merkitys tuo varmasti hyvää kulttuuria niin Kalajoelle kuin muuallekin. Sama lajin arvokkuuden korostaminen oli esillä myös KPV:n kulttuurin synnyssä, jossa seuran toimintaa oli vetämässä Viipurin sotaveteraania ja kunnanvaltuuston puheenjohtajaa. Eli tarjotaan lapsille kivaa toimintaa, jossa syntyy sukupolvien yli kulkeutuvaa arvostusta, elämyksiä ja muistoja jalkapallon parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti