Joskus tuntuu siltä, että tämänkin asian olisi voinut oppia muuten kuin kantapään kautta. Tässä viittaan otsikon käsitteeseen sellaisesta keskustelutavasta, jossa reflektoidaan omia ennakkoluuloja sekä annetaan tilaa kollegoiden tasavertaisille käsityksillä vailla tarvetta puolustaa omaa näkemystään tai väheksyä toisen näkemystä tai kokemusta. Oma tapani käsittää asioita viittaa sellaiseen jo koulusta opittuun asetelmaan kuin opettaja - oppilas. Tässä asetelmassa ei voi puhua ihan tasavertaisuudesta, sillä ne opettajat, joita tässä esimerkissä muistelen nauttivat auktoriteettiasemaa ja jos sitä meni vähänkään kyseenalaistamaan niin siitä valinnasta sai seuraamuksia. Eli opettajat (ainakin joskus ennen) näyttäytyivät omissa ennakkokäsityksissä asiantuntijoina, jotka jakoivat oppiaan oppilaille.
Työelämässä on mahdollista, että samanlainen metamalli esiintyy esihenkilöiden ja työntekijöiden välillä, eli ikään kuin esihenkilö on se lapsuuden opettaja ja työntekijä (ennakkoluulon mukaisesti, vähemmän tietävä) oppilas. Tässä muodostuneessa (kuvitteellisessa tosin) valta-asemassa ei vuorovaikutus, keskustelu tai toiminta kovin helposti ajaudu sellaiseen avoimeen tasavertaiseen dialogiin, jossa pyritään vahvistamaan yhteistä näkemystä ja nähdään toisen tarkoitusperien taakse sekä nähdään millaisia kuvitelmia voi ihmisille syntyä milloin mistäkin asiasta. Työelämässä on tullut koettua useita lakimiestutkinnon omaavia esihenkilöitä tai kollegoita, jotka ovat aivan huikeita argumentoimaan ja voin kuvitella, että oikeussalissa tämä on ehdottoman tärkeä taito, jolla pyritään horjuttamaan toisen käsitykset, jotta oma agenda voittaisi. Tässä en puhu edes etiikasta, joka on asia erikseen vaan taidosta argumentoida ja voittaa debatteja. Korostunut tarve argumentoida hyvin ja voittaa väittelyitä on toki tärkeää asioiden päättämiseksi mutta eroaa merkittävältä osin aidosta rakentavasta dialogista, jolla on syvempi merkitys rakentaa yhteistä ymmärrystä ja joka kuuluu oppivan organisaation yhdeksi kulmakiveksi.
Ihminen on muuten rakennettu tekemään jatkuvasti valintoja. Mark Manson niminen kirjailija toi esiin muun muassa erään ranskalaisen filosofi Sartren, joka korosti, että halusit tai et niin kokemasi todellisuus on sinun valitsemaasi. Teemme tietoisia ja tiedostamattomia valintoja ihan jatkuvalla syötöllä kun jätämme jonkin asian huomioimatta tai muodostamme jostakin omia käsityksiä. Aistikanavia ovat ainakin näkö, kuulo, haju, maku, tunto ja taitaa sinne aisteihin jotain periytyä geenienkin mukana. Ei ole olemassa toista samanlaista yksilöä kuin yksittäinen ihminen. Näitä monimutkaisia tai yksinkertaisia yleistyksiä sitten viestimme toinen toisillemme omilla opituilla tavoillamme. Tässä kohtaa yksilö onkin osa kulttuuria, jossa toimimme tiettyyn kulttuuriin tyylillisesti hyväksytyllä tavalla. Mikäli toimimme vastoin kulttuurissa yleisesti hyväksyttynä pidettävää niin tästä valinnasta saattaa koitua jotain seurauksia.
Olin joitain vuosia sitten lomailemassa Kosovossa ja siellä paikallinen poliitikko ja tuttava Naim Gashi vei minua ja Suomesta mukaan tulleita ystäviäni tutustumaan muun muassa tämän kotikaupunkiin Ferizajhin. Siellä hän antoi esimerkin kulttuurin vaikutuksesta. Ensinnä meidät kierrätettiin keskustassa muutamiin liikkeisiin, leipomoon, parturiin ja kahviloihin syystä, joka ei ihan heti auennut. Paria päivää myöhemmin sanoin, että haluaisin käydä vähän lenkkeilemässä kaupungissa ja käsitin miksi meidän seurue oli esitelty. Nyt en ollut enää täysin tuntematon vaan liikkeiden pitäjät tunnistivat minut iloisesti tervehtien. Tällä hyvinkin pinnallisella tuntemisella tai tietämisellä oli suuri merkitys sodasta selvinneeseen maahan, koska aiemmin ei voinut tietää onko joku vierailija ihan oikea uhka näiden ihmisten hengelle. Toinen kulttuurinen asia selvisi jutellessa paikallisten kanssa. Kysyin tältä paikalliselta poliitikolta, että kuinka rauhallista kaupungissa on ja kysyin sitä poliisin näkökulmasta. Hän kertoi, että Ferizajn asukkaat karkottavat häiriköt pois kylästään, mikäli nämä aiheuttavat ongelmia. Onko siis ihme, että jotkut Suomeenkin tulleet Kosovolaiset ovat olleet huonossa maineessa. Sain monta nimeltä mainittua esimerkkiä, jotka olivat häiriköineet Kosovossa ja heille oli tehty selväksi, että antaa heittää. Jotkut näistä häiriötä aiheuttaneista sitten lähtivät seikkailemaan ympäri Eurooppaa.
Ohessa linkki systeemiajattelun kautta dialogiin, eli opastusta miten sitä voisi mahdollisesti käyttää.
https://thesystemsthinker.com/the-process-of-dialogue-creating-effective-communication/
 |
Kuvakaappaus linkin sivustolta, jossa kaksi tapaa keskustella: vasemmalla kulttuuria rakentavaa dialogia ja oikealla debattia, jolla pyritään voittamaan toiset |
Äkkiotanta dialogiin edellyttää Peter Sengen sekä linkissä erittäin kunnioitetun organisaatiokulttuuritutkija Edgar Scheinin mukaan ensinnäkin sen tunnistamista ja valitsemista lähdetäänkö voittamaan debattia vai halutaanko selvittää yhteistä näkemystä jostakin asiasta. Jos valinta osuu dialogiin parempana työvälineenä juuri tähän niin silloin muutama pointti kannattaa ottaa huomioon. Dialogissa, jokaisen kuulemisella on merkitystä ja siihen tarkoitukseen voi olla hyvä valita joku fasilitaattori, joka huolehtii, että keskustelussa reflektoidaan sekä mielipiteitä, että niiden taustalla vaikuttavia ennakkokäsityksiä.
Dialogi edellyttää tasavertaisuutta keskustelijoiden välillä (fasilitaattori huolehtii kaikkien kuulemisesta). Tasavertaisuuden lisäksi keskustelussa oletettavasti tulee hetkiä, jolloin jokin asia on ristiriidassa omien käsitysten kanssa ja silloin ihmiset ovat jälleen valinnan kohdassa, reagoidako ärsykkeeseen vai pidättäytyä ja kuunnella reaktio sivuuttaen toisten poikkeavaakin käsitystä. Dialogissa hyvin usein oma käsitys laajenee ja näkee asioita myös toisen perspektiivistä. Reagoimisesta pidättäytyminen mahdollistaa asioiden ja omien päätösprosessien reflektoinnin.
Dialogi mahdollistaa meissä itseoppimisen, jossa tiedämme sen hetkisten ajatusten esiin tulon ja tunnistamisen. Pystymme elämään paremmin hetkessä. Ryhmädynamiikan suhteen dialogi rakentaa luottamusta toisiimme ja mahdollistaa tulevaisuudessa paljon nopeampia hyviä ratkaisuja kuin väittelyt.
Ohessa linkin sivustolta kaapattu malli fasilitaattorin tehtävistä dialogiin tutustumiseen menetelmänä.
 |
Fasilitaattorin tehtäviä: - järjestää tasavertaisuutta viestivän keskustelutilan - esittelee konseptin yleisesti ja pyytää muistelemaan aiempaa hyvää dialogia - pyytää osallistujia jakamaan kokemuksensa vierustoverin kanssa - pyytää osallistujia poimimaan hyviä aspekteja taululle - pyytää osallistujia reflektoimaan näistä tyypillisesti hyväksi koetuista asioista ja heidän reaktioistaan vuorollaan - mahdollistaa keskustelun jatkua luonnollisesti kun jokainen on kommentoinut (kesto 1,5-2 tuntia) - puuttuu tarvittaessa ja pyrkii selkeyttämään asioita, nostamalla tilastoista dataa, jotka yleisesti olleet ongelmien aiheuttajina kommunikaatiossa - sulkee session kysymällä jokaisella kommentit ihan mitä tahansa he haluavat kommentoida |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti